Loviisa maailmankartalla

Hiroshima-lyhdyssä palaa surun ja toivon liekki. Sen muisti yltää seitsemänkymmenen vuoden yli varoittamaan ydinvaaroista. Sen herättämä toivo ajaa ihmiskuntaa parannukseen.

Hiroshiman pommituksen tuhoa ei voi liioitella. Loviisanlahdelle 35 vuotta laskettujen Hiroshima-lyhtyjen viestejä ei voi vähätellä. Peli kovenee, kylmäsota kytee, ihmisen muisti on lyhyt. Virheistä ei opita. Rauha on rakennettava aina uudestaan.

Loviisan rauhanfoorumi syntyi Hiroshima-lyhdyn ympärille. Loviisa kasvoi kansainvälisestikin tunnetuksi rauhankaupungiksi. Ensi vuonna on 29. rauhanfoorumi.

Joillekin japanilaisille Loviisa on rauhan tukikohta. Tokiolainen professori Tsuguo Hirono on konsertoinut Loviisassa kahdesti. Jo 1983 hän toi oppilaansa Loviisan kirkon urkujen äärelle. Kolme japanitarta, Yoriko Yuguchi, Yasuko Hirai ja Kayo Ohara ovat soittaneet Loviisan rauhansäveliä monissa Euroopan ja maailman maissa.

Vuonna 1996 ulkoministeri Tarja Halonen luovutti Loviisan rauhanpalkinnon virolaiskirjailija Jaan Krossille. 2003 Loviisan viides rauhanpalkinto luovutettiin presidentti Tarja Haloselle. Jasser Arafatilta Lähi-idän rauhanprosessissa saamansa seimen hän lahjoitti Loviisan kirkkoon. ”Arafatin seimi” on kirkkomme yksi aarre.

Suomalais-ugrilaiset kansat ovat alusta lähtien nauttineet Loviisan rauhanfoorumin syleilystä. Unkarin Csömörin nykyinen pormestari Istvan Fabri osallistui Köszegin papin Csaba Baranyayn kanssa jo 1987 ensimmäiseen rauhanfoorumiin. Edellinen pormestari György Batowsky on vieraillut Loviisassa usein. Csömörin pappislegenda Péter Solymár johti Martha-rouvansa ja Eszter-tyttärensä kanssa nuoriso- ja seurakuntaryhmiä ahkerasti Loviisaan. Heille rauhanfoorumin monipuolinen anti tarjosi suomirakkauden lisäksi uusia kansainvälisiä yhteyksiä. Seurakuntayhteydet laajenivat kansojen ystävyydeksi. Csömörissä puhutaan suomeakin.

Viro ei ole Unkaria vaatimattomampi. Arkkipiispa Kuno Pajulan lailla rauhanfoorumeissa on kuultu virolaispappien väkevää julistusta. Piispaksi ylennyt Tiit Salumäe vahvisti Loviisassa maansa itsenäistymishankkeita. Ja miten monta Lia Salumäen johtamaa Haapsalun kuoroa on muiden virolaiskuorojen ja -muusikkojen lisäksi nähty Loviisan kirkossa, torilla ja juhlapaikoilla.

Loviisan pappilassa ja rauhanfoorumeissa on ollut satoja ja tuhansia vieraita eri maista. Suomalais-ugrilaiset liput Loviisan torilla ovat kertoneet sukukansojen syvästä rakkaudesta. Vieraat Pietarista ja Inkerinmaalta ovat rakentaneet siltaa idän ja lännen välille.

Riemuvuonna suunniteltu monumenttihanke odottaa yhä toteutumistaan. Jorma Mukalan ja Villu Jaanisoonin MILLENNIUM-2000 kuvastaa nykyistä elämäntapaamme. Siinä arvot heittävät kuperkeikkaa: painava on nostettu ylös, kepeä pohja puolestaan kertoo ajattelumme onttoudesta. Rauhantyön yksi tehtävä on vahvistaa ajattelua: ajattelurauhalla ovat omat kysyjänsä.

Tänä vuonna yhdessä seminaarissa Kappelinpuiston terassilla pohditaan suomalais-ugrilaisten vähemmistöjen asemaa valtakulttuurien puristuksessa. Miten päästä toiseuden ja outouden tunnosta, joka painaa 25-miljoonan suomalais-ugrilaisen hartioita? Suomen, Viron, Unkarin, Karjalan ja Inkerin lisäksi sukukansojen yhteys on Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen avannut ovia mordvalaisten, marien, udmurttien, komien. nenetsien, enetsien, hantien, vepsäläisten, mansien, selkuppien, saamelaisten ja inkeroisten maailmoihin.

Suuri osa sukukansoista asuu Venäjän federaation alueella venäläis-ortodoksisen valtakulttuurin puristuksessa. YK:n määrittämät ihmisoikeudet kuuluvat jokaiselle, mutta miten käytännössä?

Maailmamme on nyt yhtenäisempi, toinen toisestaan tietoisempi. Elämme keskinäisriippuvuuden maailmassa, jossa jokainen on vastuussa toisestaan. Mutta miten ihmeessä tämä voisi muuttua käytännöksi?

Veli-Matti Hynninen
veli-matti@hynninen.info

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *