Oheisessa Democracy Now -uutisohjelman videossa haastatellaan amerikkalaista historoitsija Adam Hochschildia, joka on hiljattain kirjoittanut kirjan “Lessons For the Antiwar Movement From the Pacifists of World War I.” Käsittelyssä on myös Yhdysvaltojen meneillään olevat sodat, niiden uutisointi ja heikkenevä suosio.

YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon ja Yhdysvaltain presidentti Barack Obama YK:n turvallisuusneuvoston ydinaseriisuntakokouksessa 24.9.2009 New Yorkissa. Kuva (cc): UN Photo / Mark Garten.

Teksti: Ulkopoliittinen instituutti.

Ohessa yhteenveto Tarja Cronbergin Ulkopoliittiselle instituutille laatimasta raportista Nuclear-free security: Refocusing nuclear disarmament and the review of the Nuclear Non-Proliferation Treaty.

Ydinaseriisunta on saanut uutta pontta presidentti Obaman esitettyä visionsa ydinaseettomasta maailmasta keväällä 2009. Edessä on YK:n ydinsulkusopimuksen tarkistuskonferenssi toukokuussa.

Hyvistä aikeista huolimatta lähtötilanne on vaikea. Ydinasevaltiot pitävät kiinni oikeudestaan omistaa ydinaseita siitä huolimatta, että niiden leviäminen ja joutuminen vääriin käsiin nähdään maailman suurimpana turvallisuusuhkana. Ydinaselaboratoriot ovat vahvoja edunvalvojia, samoin aseteollisuus. Kyse ei siis ole pelkästään ydinsodan uhkan poistumisesta kylmän sodan jälkeen, vaan laajemmasta kokonaisuudesta, joka vaikuttaa voimakkaasti kansainvälisiin suhteisiin.

Ydinaseet ovat nyt ennen kaikkea vakuutus epävarman tulevaisuuden varalta. Viiden virallisen ydinasevaltion turvallisuusstrategioissa puhutaankin ”moninaisista mahdollisista vastustajista” tai ”uhkista, jotka voivat toteutua joskus tulevaisuudessa”.

Venäjä ja USA rajoittavat ydinaseiden käytön ydinasehyökkäyksen vastaiskuun tai tavanomaisessa sodassa tilanteisiin, joissa valtion olemassaolo tai valtion elintärkeät edut ovat kyseessä. Sitä vastoin alueellisesti ydinaseilla on vielä sotilaallista merkitystä mm. Intian niemimaalla. Tällöin ydinaseista luopuminen vaatiikin uusia alueellisia turvallisuusratkaisuja.

Sotilaallisten uhkien väheneminen ei kuitenkaan takaa ydinaseista luopumista. Ranska, Iso-Britannia ja Kiina edellyttävät, että USA ja Venäjä, joilla on hallussaan yli 90 % maailman ydinaseista, näyttävät tietä. Uusi START-sopimus, joka hiljattain allekirjoitettiin Prahassa, on yksi askel tällä tiellä. Sen merkitys on suuri poliittisena symbolina, ei niinkään ydinaseuhan poistumisessa. Globaali ydinaseista luopuminen on laajempi kysymys, jota ei tule hoitaa vain USA:n ja Venäjän välisin neuvotteluin.

Tarvitsemme uudenlaista turvallisuusajattelua ja kansainvälisen luottamuksen ilmapiiriä, jotta ydinaseista luopuminen olisi mahdollista. Tätä korostavat erityisesti Venäjän ja Ranskan kaltaiset maat, joille ydinaseista luopuminen tulee olemaan kaikkein vaikeinta. Ydinaseilla on niille myös suuri ei-sotilaallinen merkitys. ”Maailman pommia ei ole mitään kansainvälisissä neuvotteluissa”, totesi aikoinaan ranskalainen valtiomies Pierre Mendès-France.

Kansainvälisen arvovallan, suurvaltastatuksen ja ydinaseiden omistuksen välinen vahva kytkös tulee katkaista. Jos ydinaseiden käyttö on ollut tabu, miksei myös niiden hallussapito? Voitaisiinko ydinaseiden hallussapito kriminalisoida? Voidaanko luoda uusi, tehokas ja tarkoituksenmukainen sanktiojärjestelmä?

Tarja Cronberg ja Ulf Särs Suomen Rauhanliiton kevätkokouksessa Helsingissä 24.4.2010. Kuva: Timo Virtala.

Ydinaseilla on myös teknologinen ulottuvuus. Ydinaseteknologia symbolisoi maan teknologista tasoa, sen tietotaitoa ja kansallista ylpeyttä. Kiina on ylpeä ”kahdesta pommistaan ja yhdestä satelliitista”, Iran siitä, että pystyy rikastamaan uraania.

Teknologinen kilpajuoksu näkyy myös siinä, että Venäjä ja Kiina asettavat ydinaseista luopumisen ehdoksi ohjuspuolustusjärjestelmien rajoittamisen ja avaruuden aseistuksen estämisen.

Ydinaseet ovat yksittäisten valtioiden vakuutus epävarmaa tulevaisuutta vastaan. Ydinsulkusopimus on kansainvälisen yhteisön vakuutus ydinaseiden leviämiseen liittyviä vaaroja vastaan. Sopimuksen kolmen osan: ydinaseriisunnan, ydinaseiden leviämisen ehkäisemisen ja ydinteknologian rauhanomaisen käytön tulisi aina olla tasapainossa. Näin ei kuitenkaan ole tällä hetkellä. Ydinasevaltioilla on ”velka” ydinaseettomille maille. Ydinsulkusopimuksen tarkistuskonferenssissa keväällä 2010 ydinaseriisunta nouseekin kynnyskysymykseksi. Ovatko ydinasevaltiot valmiita ei vain vähentämään aseita vaan myös kieltämään ydinasekokeet ja neuvottelemaan ydinasemateriaalin tuotannon rajoituksista?

Lähi-idän ydinaseeton vyöhyke nousee ydinsulkusopimuksen tarkistuskonferenssissa kynnyskysymykseksi. Ehdotus on ollut esillä vuodesta 1995 ilman edistystä. Egyptitulee aktiivisesti ajamaan asiaa ja sekä tarkistuskonferenssin että koko ydinsulkusopimuksen jatkolle on ratkaisevaa, että asiassa edetään.

Myös Kansainvälisen Atomienergiajärjestön (IAEA) roolia on vahvistettava. Järjestö valvoo ydinsulkusopimuksen toteutusta ja vie sopimukseen liittyvät rikkomukset YK:n käsittelyyn. Järjestön ydinmateriaalin valvontajärjestelmä ja siihen liittyvä lisäpöytäkirj a tulisi saada universaaleiksi. Niitä pitäisi soveltaa yhtenäisin periaattein kaikkiin maihin huolimatta siitä ovatko ne ydinasevaltioita, ydinaseettomia maita, turvatakuut allekirjoittaneita tai kokonaan sopimuksen ulkopuolelle jättäytyneitä
maita.

Ydinsulkusopimus takaa kaikille maille rajattoman oikeuden ydinteknologian rauhanomaiseen käyttöön. Polttoainekierto ja sen kontrolli on kuitenkin noussut kansainvälisen huomion kohteeksi Iranin tapauksessa. Ydinsulkusopimuksen tarkistuskonferenssissa nouseekin esiin kysymys kansainvälisestä tai monikansallisesta polttoainepankista, josta valtiot hankkisivat ydinpolttoaineen ja palauttaisivat käytettynä vakaisin. Ratkaiseva kysymys kuitenkin on, suostuvatko valtiot vapaaehtoisesti toimimaan näin vai haluavatko ne jatkossakin hallita koko polttoainekiertoa, johon valtioilla ydinsulkusopimuksen mukaan on oikeus.

Ydinaseettomana mutta ydinvoimaa tuottavana maana Suomelle on tärkeää, että ydinsulkusopimus toimii ja että ydinaseiden leviämistä pystytään ehkäisemään. Aivan erityisen tärkeää Suomelle on Venäjän naapurimaana, että taktiset ydinaseet saadaan aseistariisuntaneuvottelujen piiriin. Myös ydinaseiden rooli Euroopassa on Suomea EU:n jäsenenä koskettava kysymys. Ehdotuksella kansainvälisestä polttoainepankista tulisi toteutuessaan olemaan suuri vaikutus Suomen ydinvoimateollisuuteen. Raportti nostaa keskusteluun Suomen profiilin ydinsulkusopimusneuvotteluissa näiden kysymysten pohjalta.

Kuva (cc): NNSANews

Sosiaalifoorumi, Arbis, Dagmarinkatu 2, Liikunta-sali su 25.4 kello 11 – 12.30

Keskusteluun johdattelee Suomen Rauhanliitto – YK -yhdistyksen puheenjohtaja Tarja Cronberg ja Kati Juva.

Ydianseriisunta on noussut taas maailmanpolitiikan keskiöön. Sille on hyvät edellytykset kahdesta syystä: ensinäkin ydinaseiden sotilaallinen merkitys on vähentynyt ja toisekseen ydinaseteknologian leviämisen riski on kasvanut. Obama on asettanut tavoitteeksi lopullisen ydinaseriisunnan. Voiko se tapahtua meidän elinaikanamme? Miten käy ydinaseteknologian leviämiselle, jos ydinasevallat eivät tuo pöytään konkreettisia lupauksia ydiaseriisunnan ensimmäisistä askeleista? Venäjä ja Yhdysvallat sopivat uudesta START sopimuksesta, mutta Euroopan taktisista ydinaseista ei ole sovittu vielä mitään. Ongelmmallinen haaste on myös rauhanomainen ydinenergia – miten hallita ydinaseissa käyetettäviä raakaaineita.

Nato -maiden ulkoministerit kokoontuvat 22. – 23.4.2010 Tallinnaan keskustelemaan muun muassa ydinaseiden roolista. Ydinsulkusopimusneuvottelut alkavat 3.5.2010 New Yorkissa, ja sinne kokoontuu myös rauhanjärjestöjä eri puolilta maailmaa.

Nyt on eurooppalaistenkin aika aktivoitua ja vaatia lopullista ydinaseriisuntaa! Tervetuloa kuulemaan ja keskustelemaan ydinaseriisuntaan liittyvistä aloitteista ja kansalaisyhteiskunnan toiminnasta.

Järjestäjät: Suomen Rauhanliitto – YK-Yhdistys, Sadankomitea, Lääkärin Sosiaalinen Vastuu ja Rauhanpuolustajat

Loviisan rauhanfoorumi onnittelee presidentti Obamaa ja toivottaa hänelle viisautta, jaksamista ja rohkeutta tuleviin haasteisiin.