Thubten Samdup, Lontoossa sijaitseva Dala Laman toimiston johtja, Dalai Laman edustaja Pohjois-Euroopassa.

Teksti: Saila Saaristo
Kuvat: Timo Virtala

Pelkällä poliitikkojen lobbauksella ei Tiibetin ja uiguurien asialle tule edistystä, korosti muun muassa Dalai Laman Pohjois-Euroopan edustaja Aasia-Eurooppa Kansalaisfoorumin järjestämässä seminaarissa. Aika on käymässä vähiin ja jotain konkreettista on tapahduttava ennen nykyisen Dalai Laman kuolemaa.

Seminaariin oli saatu laaja joukko puhujia: paikalla olivat muun muassa Suomen Maan Ystävien vesi-aktivisti Olli-Pekka Haavisto, Oslon yliopiston rauhantutkija Tashi Nyima sekä Dalai Laman Pohjois-Euroopan edustaja ja Lontoon Tiibetin-toimiston päämies Thubten Samdup. Tiibetiläisjohtaja, kansanvälisten asioiden pääsihteeri ja Dalai Laman läheinen työtoveri Thubten Samphel Dharamsalassa sijaisevasta Tiibetin Keskushallinnosta ei päässyt paikalle. Suomen Delhissä sijaitsevan suurlähetystö ilmoitti nimittäin, että he eivät myönnä Samphelille viisumia, koska eivät tunnusta lailliseksi Intian hallituksen hänelle myöntämää matkustusasiakirjaa. Näin siitä huolimatta, että Samphel on tänä vuonna vieraillut saman asiakirjan turvin Iso-Britanniassa ja Sveitsissä ja Dalai Lama on käynyt Suomessa kolme kertaa Intian hallituksen myöntämällä asiakirjalla.

Kiinan länsiosien, Tiibetin ja Xinjiangin, politiikkaa esiteltiin seminaarissa monista eri näkökulmista. Ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan vakavasti Kiinan vesitilanteeseen, jos jäätiköt, joista tulee jopa 90 prosenttia tärkeiden jokien vesistä, sulavat pois. Haaviston mukaan Kiinan makean veden ekosysteemi on käytännössä tuhottu 50 vuoden projektin jälkeen, jossa on muutettu aavikoita laidunmaiksi kastelujärjestelmien avulla.

Nyima kuvaili Kiinan nomadikansojen ahdinkoa: uudelleenasutusprojekteilla Kiinan hallitus on puolipakolla houkutellut paimentolaisia asumaan kyliin, luvaten heille uusia työpaikkoja, koulutusta ja terveydenhoitoa sekä tehden karjan laiduntamisen laittomaksi ilman erityisestä lupaa. Koulut ja sairaalat ovatkin lähempänä kylissä asuvia entisiä paimentolaisia, mutta työtä heille ei ole tarjolla. Tästä syystä heiltä puuttuu nyt päivittäinen leipä ja voi, kun aikaisemmin he hankkivat elantonsa karjastaan. Koulut ja terveyskeskukset eivät myöskään ole heille ilmaisia. Tästä syystä niistä ei rahattomille paimentolaisille ole juurikaan hyötyä.

Kiina on tuominnut monet uiguurien separatistijärjestöt terroristijärjestöiksi ja sekä Yhdysvallat että Yhdistyneet Kansakunnat ovat ottaneet ne kritiikittä omille terroristilistoilleen, valitti Enver Tohti, brittiläisen uiguuriyhdistyksen puheenjohtaja. Heidät on leimattu myös Bin Ladenin tukijoiksi, vaikka Kiinan keskushallinto itse tuki talebaneja miljoonalla US dollarilla vuonna 1994. Tohtin mukaan uiguurit ovat joutuneet silmätikuksi vain, koska asuvat öljyrikkaalla alueella.

Kiinan strategia monella alueella, niin kuin esimerkiksi Taiwanissa ja Hong Kongissa, on ollut suorastaan nerokas, huomautti Makako Igekami Tukholman yliopiston Tyynenmeren Aasian tutkimuskeskuksesta. Ensin alue sidotaan Kiinaan taloudellisesti niin tiukasti, ettei enää edes tarvitse käyttää voimaa myöhemmin poliittisen hallinnan saavuttamiseksi – vain pieni uhkakin siitä riittää hiljentämään kritiikin. Igekamista ongelman ydin ei ole erilaisissa etnisissa ryhmissä, vaan Pekingiin keskittyvässä hallinnon riistojärjestelmässä.

Samdupin puheenvuoro oli seminaarin vaikuttavin. Hän kertoi omasta pettymyksestään taistelussa Tiibetin hyväksi Kanadassa, joka oli hänen kotimaansa 30 vuoden ajan. Tiibetin puolesta toimiva järjestö oli vuonna 2004 onnistunut poliittisessa lobbauksessaan niin hyvin, että 180 Kanadan parlamentin jäsentä 308:sta oli allekirjoittanut vetoomuksen, jossa pyydettiin pääministeriä Jean Chrétieniä sovittelijaksi Kiinan ja Tiibetin välille. Pääministeri suostuikin tapaamaan Dalai Laman, joka ei kuitenkaan vaatinut pääministeriltä mitään toimintaa, vaan kiitti tätä, koska monen tiibetiläisen on onnistunut rakentaa onnellinen elämä Kanadassa. Samdupin mukaan pääministeri oli tästä suunnattoman huojentunut ja jätti omaan arvoonsa parlamentin enemmistön vetoomuksen.

Tämä sai Samdupin käsittämään, että pelkällä lobbauksella ei tulla edistymään, koska millään hallituksella ainakaan seuraaviin 20 vuoteen ei tule olemaan poliittista halua asettua Kiinaa vastaan. Vastaus tulee aina olemaan sama: ”odottakaa vähän, meidän pitää ensin tehdä bisnestä.” Tämä antaa Samdupista väärän viestin tiibetiläisille ja muille, jotka ovat uskoneet Dalai Laman väkivallattomaan tiehen; näin saadaan ihmiset vähitellen uskomaan, että ilman väkivaltaa ei saavuteta mitään. Hän uskoo, että kun Dalai Lama ei aikanaan enää ole keskuudessamme, tiibetiläiset tulevat yksinkertaisesti hulluksi. Siksi olisikin valtavan tärkeää miettiä, mitä voimme tehdä ennen kuin tämä tapahtuu.

Seminaarin suurin anti olivatkin toimintaehdotukset. Samdup on viime vuosina panostanut keskusteluyhteyden saamiseksi kiinalaisiin. Hän on keskustellut chatissa kiinalaisten ja Kiinassa syntyneiden tiibetiläisten nuorten kanssa, tutustuen heihin ensiksi ja luottamuksen saavutettuaan hän on lähestynyt kiihkottomasti myös Tiibetin kysymystä. Aukot nuorten tietämyksessä ovat olleet valtavat: Kiinan propagandakoneisto on todella onnistunut esimerkiksi leimaamaan Dalai Laman separatistiksi. Samdupin lähettäessä nuorille informaatiota vastaus on ollut aina sama: ”Mutta emme me tästä tietäneet!” Siksi Samdup kannustaa kiinalaisten kanssa keskustelemiseen. Jo Helsingin yliopistossa on valtava määrä kiinalaisia vaihto-oppilaista. He ovat tulevaisuuden päättäjiä, Samdup muistuttaa.

Masako Ikegami, professori ja Center for Pacific Asia Studies -toimiston johtaja Tukholman yliopistosta.

Ikegami uskoi, että Pekingin hallinnon legitiimisyys on murentumassa vallan väärinkäytön takia ja siksi pitäisi painostaa Kiinan poliittisen järjestelmän muuttamiseksi. Koulutus puolestaan muokkaa maailmankuvaa, ja koska kaikki opetus kouluissa on Kiina-keskeistä, nuoret kadottavat yhteyden kulttuuriinsa. Kansalaisjärjestöillä voisi olla suuri rooli paikallisen tietämyksen lisäämiseksi, Nyima painotti: näin he saisivat enemmän työkaluja itsensä puolustamiseksi.

Europarlamentaarikko Heidi Hautala kokosi seminaarin annin lopuksi yhteen. Meidän täytyy löytää tapoja avata Kiinan valtaa väärinkäyttävää poliittista järjestelmää avaten sitä yleisölle. Hän uskoo, että Kiinan hallituskin alkaa vähitellen käsittämään tämän. Pelkkä ihmisoikeusdiskurssi ei enää riitä autoritaaristen hallistusten kanssa, ja siksi Hautalan mukaan pitäisi siirtyä käyttämään myös kauppapoliittista painostusta.

Kuva: tv

Itä-Uudenmaan Paasikiviseuran ja Loviisan rauhanfoorumin neuvottelukunnan järjestämä Kiinan suurlähettiläs Ma Keqing’in maanantainen loviisanvierailu sujui leppoisissa ja kohteliaissa merkeissä.

Ma Keqingin avauspuheenvuoro oli kattava, selkeä ja rohkea. Siinä käytiin läpi maanjäristyksen tilanne, tulevat kesäolympialaiset, Kiinan hurja taloskasvu, poliittinen muutos, Kiinan ulkopolitiikka ja suhteet Suomen valtion kanssa. Isännän pyynnöstä Kiinan afrikanpolitiikka käsiteltiin vielä erikseen.

Numeroina ilmaistuna Kiinan toukokuussa tapahtunut historian suurin luonnonkatastrofi on karua kuultavaa: ainakin 70 000 kuollutta ja yli viisi miljoonaa koditonta. Luonnonkatastrofi on kuitenkin saanut aikaiseksi jotain hyvääkin, huomautti Ma Keqing. Viranomaisten toiminta osoittautui nopeaksi ja tehokkaaksi, ihmisten solidaarisuus ja auttamishalukkuus niin Kiinassa kuin ulkomaillakin on osoitus ihmisen hyvyydestä.

Olympialaisten järjestäminen ensimmäistä kertaa kehitysmaassa on suurlähettilään mielestä hyväksi sekä Kiinalle että koko maailmalle. Metrolinjoja on laajennettu, lentokentän terminaali rakennettu uudelleen, ilmanlaadun ja ympäristön parantamiseksi on aloitettu satoja projekteja, mm. vanhoja autoja poistettu liikenteestä ja julkisen liikenteen kustannuksia on alennettu. Kansainvälisen kanssakäymisen lisääntymisen seuraukset tulevat olemaan kauaskantoisia Kiinan avautumista silmälläpitäen.

Kiinan hurjan talouskasvun suhteen suurlähettiläs muistutti, että sen historia juontaa juurensa 30 vuoden päähän. Siinä ajassa talosu on viisinkertaistunut ja kasvu näyttää yhä jatkuvan noin 10% vuosivauhdilla. Kasvu on nostanut yli 200 miljoonaa ihmistä köyhyysrajan yläpuolelle. Toisaalta kehitys on ollut hyvin epätasaista, etelärannikko ja kaupungit vaurastuvat mutta maaseutu köyhtyy, mikä tuo eteen suuria haasteita.

Ma Kequing puhui paljon kestävästä kehityksestä ja vakuutti Kiinan olevan mukana kansainvälisissä talkoissa ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Ennen siirtymistään Tiibet-kysymykseen hän pahoitteli, että poliittiset uudistukset ovat jääneet talouskasvun ja ihmisoikeusdebatin varjoon. Tiibet on kuulunut Kiinalle viimeiset 700 vuotta, valisti suurlähettiläs, mutta korosti kuitenkin alueen elinolosuhteiden hurjaa parantumista nimen omaan viimeisen 49 vuoden autonomisena aikana. Tuona aikana alueen lukutaitoprosentti on kohonnout viidestä 98%:iin.

Suurelta kuulostavan luvun todenperäisyyttä on vaikea tarkistaa, koska internetistä löytyvät lukutaitoprosenttitaulukot käsittelevät yleensä itsenäisiä valtioita. Ero ainoaan netistä löytämääni tilastoon on hurja: Brittiläisen avustusjäjestö Rokpa:n mukaan naisten lukutaitoprosentti on tiibetiläisillä alueilla 13 ja miesten 38.

Ma Kequing päätti Tiibet-katsauksen toteamalla, että Kiina on harjoittanut Tiibetissä oikeudenmukaista ja hyvin viisasta politiikkaa.

Afrikassa Kiina on vaalinut hyviä ulkopoliittisia suhteita jo viidenkymmenen vuoden ajan. Viime vuosina taloudellinen ulottuvuus on tullut vahvemmin esille. Ma Kequing puhui usein win-win -tilanteesta ja totesi myös Kiinan Afrikan -politiikan tähtäävän tähän, molemminpuoliseen hyötyyn ja siihen, että Afrikan valtiot saataisiin seisomaan omilla jaloillaan.

Kauppias Ürümqissa loppuvuodesta 2005. Kuva: tv

Ma Kequing piikitteli hienovaraisesti länsimaita korostamalla, ettei Kiina ei aseta poliittisia ehtoja kanssakäymiselleen. Kiina ei vaadi partnereitaan omaksumaan kiinalaisia arvoja.

Hän ei ymmärrä, miten Kiinaa voidaan syyttää Sudanin hallituksen ihmisoikeusloukkauksista ja nauratti yleisöä päivittelemällä, että heti kun Kiina aktivoituu Afrikassa, sen odotetaan ratkaisevan mantereen kaikki ongelmat. Hän jätti kuitenkin mainitsematta, että (mm. BBC:n artikkelin mukaan) Kiina ostaa suurimman osan Sudanin öljystä ja myy Sudanin ihmisoikeusrikoksiin syyllistyvälle hallitukselle aseita.

Yleisön ja lehdistön kysymykset olivat kohteliaita ja diplomaattisia. Internetsensuuria, kuolemantuomioita, alipalkattujen työläisten olosuhteita, Dala-laman mustamaalaamista, Taivaallisen rauhan aukion verilöylyä, Falun Gong -lahkolaisten ja demokratia-aktivistien vankilatuomioita ei käsitelty, eikä kukaan pyytänyt tarkennusta hänen tulkintaansa Tiibetin historiasta.

Mieleen tuli Suomen Burma Foorumin puheenjohtajan Tapani Ojastin edellispäivän mietteet radiossa. Hänen mukaansa lännelle on tärkeää ihmisoikeudet, demokratia ja yksilönvapaudet, mutta idälle auktoriteetti, harmonia ja konsensus. Edelleen hän väitti, että itä ei suinkaan länsimaistu, vaan länsi itämaistuu.

Olisiko tämä yleisön varovaisuus nyt sitten ollut sitä, lännen itämaistumista: harmoniahakuisuutta ja ristiriitojen välttelyä.

Rikoin harmonian kysymällä, onko Kiina harkinnut aseiden myynnin lopettamista Sudanin ihmisoikeusrikoksiin syyllistyvälle hallitukselle. Ma Keqing vakuutti, ettei Kiina myy aseita sinne minne se on kiellettyä, vaan toimivat tässä asiassa kuten Britannia ja Yhdysvallat. Ensinmainittua väitettä epäilen, mutta en jälkimmäistä.

TIMO VIRTALA