Posts tagged Palestiina

Seminaari: YK:n ja EU:n rooli Lähi-idän rauhanprosessissa ma 12.12.2011 klo 13

Aika Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin ratkaisemiseen on käymässä vähiin.

Suomen YK-liiton ja Euroopan parlamentin Suomen tiedotustoimiston maanantaina 12. joulukuuta järjestämä seminaari “YK:n ja EU:n rooli Lähi-idän rauhanprosessissa” käsittelee Lähi-idän kvartetin johtaman prosessin ajankohtaista tilannetta.

Miksi EU ei ole pystynyt puhumaan prosessissa yhdellä äänellä? Mitä EU voi tehdä kahden valtion mallin toteutumiseksi? Edistääkö palestiinalaisten toive YK:n jäsenyydestä rauhanprosessia? Miten käy rauhanneuvottelujen ja YK:n rahoituksen, jos Yhdysvallat katkaisee tukensa järjestölle?

Seminaarin ohjelma:

12.30 kahvitarjoilu

13.00 Ulkoministeri Erkki Tuomioja

Palestiinan Suomen-suurlähettiläs Nabil Alwazir

Europarlamentaarikko Hannu Takkula

Helsingin yliopiston seemiläisten kielten ja kulttuurien professori Hannu Juusola

Suomen YK-liiton puheenjohtaja Antti Kaikkonen

Keskustelua johtaa Euroopan parlamentin tiedotustoimiston päällikkö Pekka Nurminen .

Seminaari päättyy noin klo 16. Seminaari järjestetään Eurooppasalissa (Malminkatu 16, Kampin Voimatalo)

Tervetuloa!

Ilmoittautumiset 9.12. mennessä osoitteeseen: toimisto@ykliitto.fi

Kuva: …anna christina… (Some rights reserved)

Personal Story of Sulaiman Khatib

Tapahtuma: Combatants for Peace sivarikeskuksella
Aika: 5.8.2010 klo 10.15 – 11.45
Paikka: Lapinjärven koulutuskeskus, Sikala -luentosali, Latokartanontie 97, Lapinjärvi
Liput: Vapaa pääsy
Kieli: Englanti

I started my struggle when I was twelve years old. I was fighting the Israeli army and I was arrested at the age of fourteen. I spent ten and a half years in Israeli jail and they closed my room in my family home, In this time I read and studied Hebrew, English, history, and about other conflicts and their resolution. Ideologically and practically we should find solutions for the conflict. I no longer support a miliatary solution.

Why I want peace: I want peace because it is our nature as human beings. In 2003 I met regular Israelis (not soldiers or prison guards) for the first time on a mission in Antartica. Then I decided to continue my activity together with Israeli peace activists and to struggle together for a good life. In 2005 I became a co-founder of Combatants for Peace, combatants in the past, peacemakers in the present. In 2007 I became the Palestinian coordinator for this organization. I do activities and summer activities for youth. I think it’s easier to change the new generation.

Loviisan XXIV rauhanfoorumi 6.-8.8.2010

Luterilaisen maailmanliiton vastavalittu presidentti Munib Younan alustaa seminaarissa ja saarnaa Loviisan rauhanmessussa – Psykoanalyytikko Arno Gruenin oivallus palkitaan Loviisan rauhanpalkinnolla – Entiset israelilais- ja palestiinalaistaistelijat kommentoivat Lähi-idän tilannetta

Loviisan 24. rauhanfoorumi on tiivis kolmen päivän paketti tiedettä, taidetta ja tunnetta, iloa, eloa ja ideoita. Esiintyjä- ja asiantuntijakaarti on kansainvälinen ja rohkeasti uusia ajatuksia esille tuova. Tervetuloa kuuntelemaan, kohtaamaan ja keskustelemaan!

Pyhän maan piispa ja entiset israelilais- ja palestiinalaistaistelijat pohtivat Lähi-idän tilannetta. Reilu viikko sitten Luterilaisen maailmanliiton presidentiksi valittu, rakentavista kannanotoistaan tunnettu Jordanian ja Pyhän maan evankelis-luterilaisen kirkon piispa Munib Younan on lauantain Jerusalem – rauhan kaupunki? -seminaarin pääpuhuja. Hän on aikoinaan opiskellut Suomessa ja pitää puheenvuoronsa suomeksi. Lähi-idän tilannetta pohtivat myös entisten israelilaissotilaiden ja entisten palestiinalaistaistelijoiden yhdessä muodostaman Combatants for Peace -järjestön edustajat Roni Segoly ja Sulaiman Khatib. Mukana keskustelussa myös Suomessa asuvia juutalaisten ja muslimien edustajia.

Psykoanalyytikko Arno Gruenin oivallus maailmanrauhan saavuttamiseksi palkitaan Loviisan rauhanpalkinnolla. Gruen on Saksassa syntynyt, Amerikkaan juutalaisvainoja paennut ja Sveitsiin asettunut tutkija, kirjailija ja psykoanalyytikko. Elämäntyönään hän on tutkinut ihmisen väkivaltaisuuteen johtavia syitä ja haastanut siten Freudin käsityksen ihmisen luontaisesta väkivaltaisuudesta. Palkinnonluovutustilaisuudessa Gruen pitää puheen, jonka yhteenveto esitetään suomeksi.

Onko median totuudesta suunnan näyttäjäksi? Lauantain toisessa seminaarissa median tilannetta ruotivat Journalistiliiton puheenjohtaja Arto Nieminen, Iran -asiantuntija Liisa Liimatainen, israelilainen toimittaja ja aseistakieltäytyjä Lior Volinz, Rauhankasvatusinstituutin puheenjohtaja Aarni Tuominen sekä taiteilija ja vapaa toimittaja Lauri Kojo. Puheenjohtajana toimii pääsihteeri Pirjo Härö.

Uskonnot kohtaavat sekä esiintymislavalla että kokoushuoneessa. Religions for Peace -järjestön naisverkosto on järjestänyt Laivasillalle eri uskontojen rukous, runous ja tanssiesityksiä ennen Saksassa asuvan, Nonviolent Peaceforcen Euroopan edustajan Outi Arajärven puhetta ja perinteikästä Hiroshima-päivän kynttiläkulkuetta. Myös uudistuneessa Loviisan rauhanfoorumin neuvottelukunnassa ovat vähemmistöuskonnot aiempaa paremmin edustettuna.

Monipuolista ja kansainvälistä musiikkitarjontaa. Rauhanfoorumin musiikkiosuuden avaa jo torstaina funkahtavaa rappia esittävä Koivuniemen herrat. Lauantaina Loviisan torilla esiintyy Voices of Praise -kuoro Ghanasta ja Nykyajan kansanlauluja laulava Marja-Leena Airaksinen. Tarjolla toritapahtumassa myös kirjoja, rauhanlettuja ja informaatiota aina teosofiasta Länsi-Saharaan. Illalla tanssitaan Laivasillalla Mama African eli senegalilaisen rumpumusiikin tahdittamana. Sunnuntain kirkkokonsertissa Laura Virtala ja Jukka Nykänen tulkitsevat musikaalisävelmiä ja Palvelutalo Esplanadissa yhteislaulua vetää Rauno Kinnunen.

Luterilaisen maailmanliiton presidentti saarnaa Loviisan rauhanmessussa. Piispa Younanin sunnuntain saarna on keskustelumuotoinen, toisena keskustelijana toimii Loviisan rauhanfoorumin neuvottelukunnan puheenjohtaja, suurlähettiläs Ilari Rantakari. Rauhanmessun on Loviisan rauhanfoorumille säveltänyt Matti Turunen ja sen esittää Lähde -kuoro Helsingistä.

Ilmaisia elokuvanäytöksiä. Kino Marilynissä sekä perjantaina että lauantaina esitettävä Home -dokumenttielokuva on Yann Arthus-Bertrandin vuonna 2009 ohjaama ihmiskunnan historiasta ja luontosuhteesta kertova henkeäsalpaava taideteos. Eri puolilla maailmaa ilmasta kuvattu elokuva tuo eteemme maailman monimuotoisuuden ennennäkemättömällä tavalla.

Näyttelyitä on kaksi: Toivon siemeniä, pelon siemeniä – 40 vuotta miehitystä palestiinalaisalueilla -valokuvanäyttely Loviisan kirjastossa on auki arkisin kirjaston aukioloaikoina 2.8.-2.9. Väkivallan kulttuurista rauhankulttuuriin -näyttely Lovisa Gymnasiumissa on suunnattu lähinnä lukiolaisille, muulle yleisölle se on auki 6.-8.8. klo 12-17.

Tarkka ohjelma löytyy osoitteesta www.rauhanfoorumi.fi/ohjelma-2010. Tapahtumat ovat ilmaisia ja Helsingistä on järjestetty Loviisaan viiden euron meno – paluu -bussikuljetus (lähdöt pe klo 17.30, la klo 9.30 ja su klo 10.30.)

Loviisan rauhanfoorumi järjestetään vuosittain vapaaehtoisvoimin usean järjestön yhteistyönä Hiroshima-päivän (6.8) ympärillä. Tavoitteena on kanssakäymisen ja taiteen keinoin lieventää ihmiskunnan pelkoja, etsiä ratkaisuja ristiriitoihin ja tuoda iloa ihmisten elämään. Tapahtumien linjauksista ja teemoista päättää Loviisan rauhanfoorumin neuvottelukunta. Taustaorganisaationa toimii Suomen Kristillinen Rauhanliike ja suojelijana presidentti Tarja Halonen.

Lisätietoja:

Timo Virtala
Loviisan rauhanfoorumin pääsihteeri
+358 45 784 055 74
timo@virtala.com
www.rauhanfoorumi.fi

Facebook: www.facebook.com/LovPeaceForum
Facebookin tapahtuma -sivu.
Twitter: www.twitter.com/LovPeaceForum

Loviisan rauhanfoorumissa 2010 esiintyvä piispa Younan valittiin Luterilaisen maailmanliiton presidentiksi

Tapahtuma: Jerusalem – rauhan kaupunki?
Aika: Lauantaina 7.8.2010 klo 14.00 – 16.00
Paikka: Kino Marilyn, Kuningattarenk 17, Loviisa.
Liput: Vapaa pääsy
Kieli: Englanti ja suomi

Julkaistu 24.7.2010 Klo 15:03, julkiasija: Kirkon tiedotuskeskus. (Hae uutistuottajan muut uutiset)

Jordanian ja Pyhän maan evankelisluterilaisen kirkon piispa, TT Munib Younan valittiin Luterilaisen maailmanliiton presidentiksi järjestön 11. yleiskokouksessa Stuttgartissa 24.7. 2010. Younan oli ainoa ehdokas maailmanliiton presidentiksi.

Munib Younan on syntynyt Jerusalemissa vuonna 1950. Hän on opiskellut teologian maisteriksi Helsingin yliopistossa ja puhuu myös suomea. Vuodesta 1998 lähtien hän on toiminut Jordanian ja Pyhän maan evankelisluterilaisen kirkon piispana.

Esittelypuheenvuorossaan hän kertoi lapsuudestaan pakolaisperheen lapsena Jerusalemissa.

”Kirkon koulun kaakao toi minut luterilaisuuteen. Luterilaisuudessa ristin teologiamme mahdollistaa työmme olla välittäjänä vaikeuksissa olevassa maailmassa ja siellä missä rakkautta tarvitaan.”

Luterilaisen maailmanliiton presidenttinä tärkeimmäksi hän näkee vaalia maalimanliiton yhtenäisyyttä, sovinnon prosesseja ja diakoniaa.

Hän piti tärkeänä LML:n roolia uskontojen välisessä dialogissa varsinkin juutalaisten ja muslimien välillä. Younan pitää kirkkoa profeetallisena välineenä vastustaa antisemitismiä ja islamofobiaa.

Piispa Younan on edistänyt rauhaa ja uskontojen välistä yhteyttä järjestämällä juutalaisten, kristittyjen ja muslimijohtajien kanssa yhteisiä tapaamisia. Vuonna 2001 hän sai Suomen kristillisen rauhanliikkeen palkinnon ja vuonna 2005 Betlehemin tähti -palkinnon presidentti Mahmoud Abbasilta.

Younan on julkaissut Sovinnon toivossa-kirjan, jossa hän etsii rauhanomaisia ratkaisuja Lähi-idän poliittis-uskonnollisiin ongelmiin.

Äänestyksessä hän sai 300 ääntä, 23 vastaan ja 37 tyhjää. Ääniä annettiin yhteensä 360. Hän seuraa tehtävässä Amerikan evankelisluterilaisen kirkon johtavaa piispa Mark S. Hansonia, joka on toiminut presidenttinä vuodesta 2003.

Suomen Lähetysseura toimii yhteistyössä Jordanian ja Pyhän maan evankelisluterilaisen kirkon kanssa. Kirkko toimii Jordaniassa, Länsirannalla ja Jerusalemissa. Younanin johtama arabiankielinen kirkko on ainoa luterilainen kirkko Lähi-idässä. Kirkon työn avainalueita ovat seurakunta- ja diakoniatyö sekä koulutyö. (KT/Iiris Kivimäki, Paula Laajalahti)

Toivon siemeniä, pelon siemeniä -valokuvanäyttely

Tapahtuma: Toivon siemeniä, pelon siemeniä – 40 vuotta miehitystä palestiinalaisalueilla -valokuvanäyttely
Aika: Avajaiset ma 2.8.2010, näyttely avoinna 2.8. – 2.9.2010 ma – to 11 – 19 ja pe 10 – 15.
Paikka: Loviisan pääkirjasto, Kuningattarenkatu 24.
Liput: Vapaa pääsy

Toivon siemeniä, pelon siemeniä -valokuvanäyttely vie meidät kuvamatkalle Israeliin ja palestiinalaisalueille, missä miehityksen todellisuus on ollut läsnä yli 40 vuotta. Ihmiset elävät arkeaan, vaikka rauhaan ja sovintoon on vielä matkaa. Väkivallan ja sodan pelko sekä huoli tulevaisuudesta ovat alati läsnä, mutta olisiko miehityksen keskeltä vielä löydettävissä myös toivon siemen?

Silminnäkijöinämme alueella ovat olleet suomalaiset kuvaajat Carina Appel, Åsa Edström, Maria Halava, Laura Junka, Sami Kero, Petteri Kokkonen, Tapio Kujala, Heidi Kumpulainen, Nina Loimi, Mikko Louhivuori, Kirsti Palonen, Leena Saraste, Outi Vasko ja Rauli Virtanen. Kuvia näyttelyyn ovat antaneet myös YK-järjestöt UNEP (United Nations Environment Programme) ja UNRWA (United Nations Relief and Works Agency for Palestine Refugees in the Near East).

Näyttely on toteutettu Kirkon Ulkomaanavun, Amnesty Internationalin Suomen osaston ja Psykologien Sosiaalinen Vastuu ry:n yhteistyönä. Kirkon Ulkomaanapu on saanut näyttelyn toteuttamiseen ulkoasiainministeriön tiedotustukea. Loviisassa näyttelystä nähdään supistettu versio Kirkkohallituksen Väkivallasta sovintoon -hankkeen toteuttamana, laajempi versio nähtävillä Eapin sivuilla.

Jerusalem – rauhan kaupunki?


Liri Mizrahi ja Bassam Araminin kiertävät kertomassa sovinnon mahdollisuudesta.

Tapahtuma: Jerusalem – rauhan kaupunki?
Aika: Lauantaina 7.8.2010 klo 14.00 – 16.00
Paikka: Kino Marilyn, Kuningattarenk 17, Loviisa.
Liput: Vapaa pääsy
Kieli: Englanti ja suomi

Loviisan rauhanfoorumin seminaarissa Jerusalem – rauhan kaupunki? pohditaan millä keinoilla on mahdollista saavuttaa rauha Lähi-Itään. Keskustelemassa mm. Suomessa aikoinaan teologiaa opiskellut, nykyisin Jordaninan ja Pyhän maan piispana toimiva Munib Younan sekä israelilais-palestiinalaisen Combatants for Peace (CfP) -kansalaisjärjestön edustajia. Puheenjohtajana toimii suurlähettiläs Ilari Rantakari. Alla oleva, CfP:n edellisen suomenvierailun jälkeen kirjoitettu kirjoitus on julkaistu ensimmäisenä Stadin Ruusu -lehdessä.

Ensimmäisen kerran Bassam Aramin ­lähti mukaan israelilaissotilaiden ärsyttämiseen ollessaan kolmetoistavuotias. ”Lapsen on helppo lähteä mukaan,” hän kertoo. ”Sitä menee vain joukon mukana. En tiennyt mitään politiikasta. En tiennyt miksi israelilaissotilaat olivat kaupungissamme ja miksi he ärsyyntyivät heilutellessamme tuolloin vielä kiellettyä Palestiinan lippua.” Bassiam varttui ja kivet vaihtuivat kranaateiksi. ”Ei me kehenkään osuttu. Se oli sellaista sähellystä, kranaatit lensivät minne sattuu. Emme osanneet käyttää niitä aseita.”

Seitsemäntoistavuotiaana hänet tuomittiin israelilaiseen vankilaan. Seitsemän vuoden ajan hänen elämänsä oli täynnä mielivaltaisia rajoituksia, tylsyyttä, väkivaltaa ja nöyryytyksiä. Vankilasta vapauduttuaan jälkeen hän perusti perheen. Bassam kertoo elämäntarinaansa vakavana, mutta höystää kertomustaan huumorilla: ”Naimisiinmeno oli kuin toinen vankilatuomio. Lapsien saaminen oli kuin toinen miehitys.”

Vuosien prosessoinnin ja ennen kaikkea henkilökohtaisten tuttavuuksien ansiosta Bassam tuli siihen tulokseen, että puhuminen vaatii enemmän rohkeutta kuin viha ja väkivalta. Hän liittyi entisten israelilaissotilaiden ja entisten palestiinalaistaistelijoiden perustamaan Combatants for Peace -järjestöön ja alkoi kiertää Israelissa ja palestiinalaisalueilla kertomassa sovinnon mahdollisuudesta. ”Se on ainakin varmaa, että väkivallalla tätä konfliktia ei ratkaista.” Kahta vuotta myöhemmin hänen vakaumuksensa joutui kovaan kokeeseen kun israelilaissotilaat ampuivat hänen 10-vuotiaan tyttärensä. Bassam päätti jatkaa aloittamallaan vuoropuhelun tiellä.

Helsinkiin Bassam saapui Tampereen rauhantutkimuslaitoksen ja Anna Lindh -säätiön kutsumana yhdessä israelilaisen Liri Mizrahin kanssa. Heidän edustamansa Combatants for Peace -järjestö perustettiin vuonna 2005. Ensin se oli tarkoitettu vain entisille taistelijoille, sittemmin toiminta on laajentunut ja mukaan otetaan myös siviilejä. Heillä on satoja jäseniä ja tuhansia tukijoita. Combatants for Peace järjestää säännöllisiä tapaamisia, turistikierroksia miehitetyille alueille, oliivipuun istutuksia, mielenosoituksia ja teatteriesityksiä. Tavoitteena on aito ystävyys konfliktiosapuolten kesken.

Liri Mizrahi suoritti usean vuoden asepalveluksen kuten muutkin israelilaistytöt ja pojat. Hänen vanhempansa puhuivat usein suvaitsevaisuudesta ja korostivat palestiinalaisten oikeuksia. Kuitenkin käytännössä he elivät täysin eri maailmassa kuin palestiinalaiset. Mediassa ei käsitelty palestiinalaisalueiden köyhyysongelmaa eikä elämää ratkaisevasti rajoittavia liikkumisrajoituksista, niihin Liri tutustui vasta lukiessaan ulkomaisia lehtiä internetin kautta. Häntä alkoi ärsyttämää oma helppo elämä ja muodollinen suvaitsevaisuus, joka ei kuitenkaan johtanut millään muotoa tilanteen parantamiseen.

Liri kertoo ensimmäisestä Combatants for Peace -tapaamisestaan palestiinalaisalueiden puolella. ”Se oli aivan eri maailmansa. En ollut koskaan aikaisemmin käynyt siellä.” Sotaa leikkivä lapsi pysäytti heidän autonsa ja osoitti leikkipyssyllään Liriä kasvoihin. Asettaan laskematta lapsi toisti israelilaissotilaiden tiesuluilla käyttämät fraasit. ”Hän kysyi kuka olen ja minne olen menossa, pyysi näyttämään ajokortin ja passin ja niin edelleen. Vaikka se oli vain leikkiä, se auttoi minua ymmärtämään jotain palestiinalaisten arjesta.” Yhtenä suurimmista ongelmista Liri pitää israelilaisten mediapimentoa olematonta ja olematonta kanssakäymistä palestiinalaisten kanssa. Israelissa ei tiedetä millaista on palestiinalaisten arki.

”Vain anteeksianto ja kostonkierteen katkaiseminen voi pelastamaa israelilaiset ja palestiinalaiset lapset,” sanoo lapsensa konfliktissa menettänyt Bassam Aramin.

Teksti ja kuva: Timo Virtala.

Combatants for Peace


Combatants for Peace Promotional Film
Uploaded by idanbarir. – Watch the latest news videos.

Eilen Taprin ja Anna Lindh Foundationin järjestämässä seminaarissa Helsingissä saimme kuulla oheisen Combatants for Peace -järjestön aktiiveja. Kyse on entisistä Israelin armeijan sotilaista ja palestiinalaisista taistelijoista, jotka ovat luopuneet aseista tultuaan vakuuttuneiksi, ettei alueelle voi saavuttaa pysyvää ratkaisua väkivallan avulla. Israelilaisen Liri Mizrahin ja palestiinalaisen Bassam Araminin elämäntarinat olivat koskettaa kuultavaa. Bassam oli vain kolmetoistavuotias lähtiessään ensimmäisen kerran mukaan israelilaissotilaiden ärsyttämiseen. Kivet vaihtuivat raketeiksi, niin että 17-vuotiaana hän joutui israelilaiseen vankilaan. Seitsemän vuoden vankilatuomion jälkeen hän perusti perheen. Henkilökohtaisten tuttavuuksien ja vuosien prosessoinnin jälkeen hän tuli siihen tulokseen, että puhuminen vaatii enemmän rohkeutta kuin kivien heittely. Oltuaan kaksi vuotta Combatants for Peace -järjestssä isaelilaissotilaat ampuivat hänen 10-vuotiaan tyttärensä. Bassam koki vakaumuksensa olevan kovassa koetuksessa, mutta päätti jatkaa aloittamallaan vuoropuhelun tiellä.

Järjestö: Suomi tukee asekaupoilla Israelin sotarikoksia

Teksti (cc): Hannu Sokala / Taloussanomat
Kuva (pd): Rusty Stewart

Suomen armeija ja suomalaiset aseyhtiöt käyvät mittavaa kauppaa Israelin suurimpiin kuuluvien aseyhtiöiden kanssa. Israelin toimia arvostelevan ICAHD-järjestön mielestä asekauppa tarkoittaa, että Suomi tukee samalla Israelin tekemiä sotarikoksia.

Suomella on kaksi merkittävää kumppania Israelin aseteollisuudessa: Elbit Systems on maan suurin ja Rafael Advanced Systems kolmanneksi suurin asevalmistaja.

Rafael on Israelin puolustusministeriön omistama yhtiö, ja sillä on hyvin läheiset suhteet maan asevoimiin. Rafael valmistaa muun muassa panssaroituja ajoneuvoja ja Spike-ohjuksia.

Yhtiön arvellaan myös olevan mukana Israelin ydinaseohjelmassa, mutta arviota ei pystytä vahvistamaan, koska Israel ei suostu virallisesti vahvistamaan ydinaseiden olemassaoloa.

Rafaelilla on hyvät suhteet Suomeen. Puolustusministeriö hankki 2000-luvun alussa Rafaelin kehittämiä panssarintorjuntaohjuksia 37 miljoonalla eurolla saksalaiselta Rheinmetall-yhtiöltä. Nykyisin Rheinmetall toimii nimellä EuroSpike, ja Rafael omistaa siitä 20 prosenttia.

Suomi huollattaa ostamiaan ohjuksia Israelissa. Puolustusministeriön mukaan takana ovat kustannussyyt:

– Kotimainen (huolto)kyky on tärkeä, mutta on myös aivan normaalia, että puolustusvoimat voi joutua lähettämään laitteita valmistajateollisuuteen esimerkiksi korjattaviksi, ministeriön erityisasiantuntija Sanna Poutiainen sanoo.

Vastakaupoista hämmennystä

Rafael-ohjusten ostoon liittyi myös sopimus vastakaupoista, joiden yhtenä pontimena oli kehittää ohjusten huolto-osaamista Suomessa. Tamperelainen Insta Defsec -yhtiö toimitti vastakauppana optroniikkaa eli tekniikkaa, jolla parannetaan pimeänäkökykyä.

– Yhtiön optroniikkalaitteet päätyivät Puolaan, Italiaan ja Espanjaan toimitettuihin ohjuksiin, Insta Defsecin toimitusjohtaja Pertti Huusko sanoo.

Israelin toimia miehitetyillä palestiinalaisalueilla vastustavan ICAHD-järjestön Suomen-jaoston edustajat Bruno Jäntti ja Petter Nissinen pitävät vastakauppoja huomattavasti ongelmallisempina kuin Huusko.

Insta Defsecin toimituksiin liittyy nimittäin hämmentävä tilasto: ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin mukaan Suomi nousi Israelin toiseksi suurimmaksi ohjusteknologian toimittajaksi vastakauppojen seurauksena. Suurin oli Israelin perinteinen kumppani Yhdysvallat.

Puolustusministeriön mukaan Suomen korkean sijoituksen raportissa selittää se, että Suomi on myöntänyt tilapäisiä vientilupia Israeliin.

– Vastakauppavelvoitteiden myötä Suomesta on toimitettu komponentteja Israeliin, jossa ne kootaan osaksi suurempaa kokonaisuutta ja toimitetaan edelleen vastaavan ohjusjärjestelmän ostaneille käyttäjille EU-maihin. Tuotteet eivät jää Israeliin, erityisasiantuntija Poutiainen sanoo.

Mihin suomalaiset laitteet päätyvät?

Suomen ja Israelin vaiettu asekauppa -selvityksen tehneet Bruno Jäntti ja Petter Nissinen sanovat, että kukaan ei oikeasti tiedä, minne Suomesta viety tekniikka lopulta päätyy. Heidän mukaansa Suomi ei tee tarkistuksia, joissa selviäisi, päätyykö suomalainen tekniikka lopulta Israelin armeijan omaan käyttöön.

Puolustusministeriö ei suostu suoraan sanomaan, tarkistaako Suomi, mihin täältä viedyt laitteet lopulta menevät.

– Vientivalvonnan lähtökohta on, että tuotteiden loppukäyttö ja loppukäyttäjän luotettavuus varmennetaan aina ennen kuin vientilupa myönnetään. Mahdollisuus jälkikäteistarkastuksiin varataan, ja loppukäyttäjät sitoutuvat tähän loppukäyttäjätodistuksen allekirjoittaessaan, Sanna Poutiainen vastaa.

Suomen asevientiä tutkinut Jarmo Pykälä sanoo hiljattain julkaistussa selvityksessään Suomen ja Israelin asekauppa 1950–2009, että Suomi ei tee tarkistuksia valvoakseen, onko loppukäyttäjätodistuksia noudatettu.

– Suomen viranomaiset eivät ole varmoja, ovatko juuri ne suomalaiset panssarintorjuntaohjusten osat asennettu lupien mukaisella tavalla juuri niihin EU-maihin myytyihin ohjuksiin, vai esimerkiksi Israelin Libanonin- tai Gazan-sodissa käyttämiin ohjuksiin, hän kirjoittaa.

Elbitiltä kenttäradioita 17 miljoonalla

Tuoreimman suurkauppansa Suomi teki Israelin aseteollisuuden kanssa ilmeisesti viime elokuussa, kun armeija osti Elbtiltä kenttäradioita 17 miljoonan euron kaupalla. Kauppasopimus oli jatkoa jo vuosina 2000 ja 2002 tehdyille radiohankinnoille.

Elokuinen kauppa hoidettiin Suomessa kaikessa hiljaisuudessa, mutta Israelissa se oli uutinen.

– Me toivomme, että niin Suomi kuin Nato-maatkin tekevät uusia kauppasopimuksia ja vahvistavat edelleen asemaamme innovatiivisten radiojärjestelmien maailmanlaajuisena toimittajana, Elbitin toimitusjohtaja Bezhalel Machlis sanoi yhtiön tiedotteen mukaan.

Machlis sanoi kaupan osoittavan, että Suomi on ollut tyytyväinen aiemmin Elbitiltä tekemiinsä hankintoihin.

ICAHD Finlandin mielestä kauppa kertoo muustakin.

– Elbitin valmistamia aseita ja laitteistoja käytetään jatkuvasti ja harkitusti siviileihin kohdistetuissa iskuissa, Bruno Jäntti ja Petter Nissinen kirjoittavat selvityksessään.

Elbit on muun muassa toimittanut Israelin armeijalle laserohjattavia pommeja. Amnesty International löysi tällaisten pommien osia joka puolelta Gazaa – myös siviilikohteista – Israelin jouluna 2008 aloittaman sotilasoperaation jälkeen.

Elbit on myös valmistanut Israelille miehittämättömiä lentokoneita, joita on käytetty siviileihin kohdistuneissa hyökkäyksissä. Israel käytti siviilejä vastaan myös Rafaelin valmistamia Spike-ohjuksia.

Israelin hyökkäyksessä Gazaan kuoli Amnestyn mukaan yli 1 300 palestiinalaista. Kuolleiden joukossa oli yli kolmesataa lasta. Palestiinalaisryhmät puolestaan jatkoivat rakettien ampumista Israeliin ja surmasivat kolme siviiliä.

Amnestyn mukaan niin Israelin hyökkäys Gazaan kuin palestiinalaisten ampumat raketitkin täyttivät siviileihin kohdistuneina sotarikoksen tunnusmerkit.

Suomen puolustusministeriössä Elbitin kanssa tehtyä kauppaa ei pidetä ongelmallisena.

– Israelin puolustusteollisuudella on korkeatasoista osaamista. Tästä syystä hankintojen kilpailutustilanteessa voidaan päätyä israelilaista alkuperää oleviin tuotteisiin, ministeriön hallitusneuvos Jouko Tuloisela vastaa.

– Israeliin ei kohdistu YK:n, EU:n tai muun kansainvälisen organisaation asettamaa pakotetta, joka estäisi hankinnat Israelista, hän lisää.

Norja laittoi Elbitin sijoitusboikottiin

Norja ilmoitti viime vuonna, että maan valtava öljyrahasto vetää sijoituksensa Elbitistä vastalauseena yhtiön toimille.

– Me emme halua rahoittaa yrityksiä, jotka näin suoraan ovat mukana rikkomassa kansainvälisiä humanitaarisia lakeja, valtiovarainministeri Kristin Halvorsen sanoi.

Norjan hermostumisen syynä oli se, että Elbit osallistuu hankkeeseen, jossa Israel rakentaa valtavaa muuria Israelin ja Länsirannan väliin. Haagissa istuva kansainvälinen tuomioistuin on todennut muurin kansainvälisen lain vastaiseksi.

Norja ilmoitti sijoitusboikotistaan samoihin aikoihin, kun Suomi teki radiokaupan Elbitin kanssa. Norjan toimet eivät Suomea hätkäytä.

Puolustusministeriön mukaan Suomen asehankinnoilla ei “nähdä olevan linkkiä Norjan valtiovarainministeriön mahdollisten linjausten kanssa”.

ICAHD Finlandin Bruno Jäntti ja Petter Nissinen suosittavat Suomelle Norjan tietä ja liiketoimien lopettamista israelilaisten asevalmistajien kanssa.

– Suomen hallitukset, puolustusvoimat ja yksityisen sektorin aseyhtiöt puolustusministeriön luvalla ovat tietoisesti palkinneet Israelin uusilla asekaupoilla kerta toisensa jälkeen sen tekemistä sotarikoksista, he ihmettelevät.

Creative Commons License

Tekijänoikeustiedot

Hannu Sokala / Taloussanomat

Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Ei muutoksia-Epäkaupallinen -lisensillä.

Piispa Munib Younan Loviisaan

Tapahtuma: Jerusalem – rauhan kaupunki? -seminaari
Aika: Lauantaina 7.8.2010 klo 14 – 16
Paikka: Kino Marilyn, Kuningattarenk 17, Loviisa.
Liput: Vapaa pääsy
Kieli: Englanti

Jordanian ja Pyhän maan evankelisluterilaisen kirkon piispa Munib Younan on lupautunut puhumaan Loviisan rauhanfoorumin Lähi-Itä -seminaariin la 7.8.2010 klo 12.30 – 14.30. Munib Younan on toiminut piispana vuodesta 1998. Hän on suorittanut teologian maisterin tutkinnon Helsingin yliopistossa ja on ahkera Suomen vierailija. Hänet tunnetaan erityisesti sovitteluun ja anteeksiantoon kehoittavista kannanotoistaan. Maaliskuun alussa hän kertoi Yle Radio 1:n haastattelussa toimivansa nykyisin aktiivisesti kotimaansa koulukirjojen ja opetuksen uudistamiseksi niin, ettei lapsia kasvatettaisi vihaan ja katkeruuteen.

Piispa Younan toimii myös Jerusalemin kansainvälisen kristillisen komitean neuvoston puheenjohtajana, Luterilaisen maailmanliiton varapuheenjohtajana ja Lähi-Idän evankelisten kirkkojen yhteisön puheenjohtaja. Vuonna 2001 hän sai Suomen kristillisen rauhanliikkeen rauhanpalkinnon ja vuonna 2005 Beetlehemin tähti-palkinnon Palestiinan presidentiltä Mahmoud Abbasilta. Piispa Younan on julkaissut kirjan Rauhan todistajina vuonna 2003.