YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon ja Yhdysvaltain presidentti Barack Obama YK:n turvallisuusneuvoston ydinaseriisuntakokouksessa 24.9.2009 New Yorkissa. Kuva (cc): UN Photo / Mark Garten.

Teksti: Ulkopoliittinen instituutti.

Ohessa yhteenveto Tarja Cronbergin Ulkopoliittiselle instituutille laatimasta raportista Nuclear-free security: Refocusing nuclear disarmament and the review of the Nuclear Non-Proliferation Treaty.

Ydinaseriisunta on saanut uutta pontta presidentti Obaman esitettyä visionsa ydinaseettomasta maailmasta keväällä 2009. Edessä on YK:n ydinsulkusopimuksen tarkistuskonferenssi toukokuussa.

Hyvistä aikeista huolimatta lähtötilanne on vaikea. Ydinasevaltiot pitävät kiinni oikeudestaan omistaa ydinaseita siitä huolimatta, että niiden leviäminen ja joutuminen vääriin käsiin nähdään maailman suurimpana turvallisuusuhkana. Ydinaselaboratoriot ovat vahvoja edunvalvojia, samoin aseteollisuus. Kyse ei siis ole pelkästään ydinsodan uhkan poistumisesta kylmän sodan jälkeen, vaan laajemmasta kokonaisuudesta, joka vaikuttaa voimakkaasti kansainvälisiin suhteisiin.

Ydinaseet ovat nyt ennen kaikkea vakuutus epävarman tulevaisuuden varalta. Viiden virallisen ydinasevaltion turvallisuusstrategioissa puhutaankin ”moninaisista mahdollisista vastustajista” tai ”uhkista, jotka voivat toteutua joskus tulevaisuudessa”.

Venäjä ja USA rajoittavat ydinaseiden käytön ydinasehyökkäyksen vastaiskuun tai tavanomaisessa sodassa tilanteisiin, joissa valtion olemassaolo tai valtion elintärkeät edut ovat kyseessä. Sitä vastoin alueellisesti ydinaseilla on vielä sotilaallista merkitystä mm. Intian niemimaalla. Tällöin ydinaseista luopuminen vaatiikin uusia alueellisia turvallisuusratkaisuja.

Sotilaallisten uhkien väheneminen ei kuitenkaan takaa ydinaseista luopumista. Ranska, Iso-Britannia ja Kiina edellyttävät, että USA ja Venäjä, joilla on hallussaan yli 90 % maailman ydinaseista, näyttävät tietä. Uusi START-sopimus, joka hiljattain allekirjoitettiin Prahassa, on yksi askel tällä tiellä. Sen merkitys on suuri poliittisena symbolina, ei niinkään ydinaseuhan poistumisessa. Globaali ydinaseista luopuminen on laajempi kysymys, jota ei tule hoitaa vain USA:n ja Venäjän välisin neuvotteluin.

Tarvitsemme uudenlaista turvallisuusajattelua ja kansainvälisen luottamuksen ilmapiiriä, jotta ydinaseista luopuminen olisi mahdollista. Tätä korostavat erityisesti Venäjän ja Ranskan kaltaiset maat, joille ydinaseista luopuminen tulee olemaan kaikkein vaikeinta. Ydinaseilla on niille myös suuri ei-sotilaallinen merkitys. ”Maailman pommia ei ole mitään kansainvälisissä neuvotteluissa”, totesi aikoinaan ranskalainen valtiomies Pierre Mendès-France.

Kansainvälisen arvovallan, suurvaltastatuksen ja ydinaseiden omistuksen välinen vahva kytkös tulee katkaista. Jos ydinaseiden käyttö on ollut tabu, miksei myös niiden hallussapito? Voitaisiinko ydinaseiden hallussapito kriminalisoida? Voidaanko luoda uusi, tehokas ja tarkoituksenmukainen sanktiojärjestelmä?

Tarja Cronberg ja Ulf Särs Suomen Rauhanliiton kevätkokouksessa Helsingissä 24.4.2010. Kuva: Timo Virtala.

Ydinaseilla on myös teknologinen ulottuvuus. Ydinaseteknologia symbolisoi maan teknologista tasoa, sen tietotaitoa ja kansallista ylpeyttä. Kiina on ylpeä ”kahdesta pommistaan ja yhdestä satelliitista”, Iran siitä, että pystyy rikastamaan uraania.

Teknologinen kilpajuoksu näkyy myös siinä, että Venäjä ja Kiina asettavat ydinaseista luopumisen ehdoksi ohjuspuolustusjärjestelmien rajoittamisen ja avaruuden aseistuksen estämisen.

Ydinaseet ovat yksittäisten valtioiden vakuutus epävarmaa tulevaisuutta vastaan. Ydinsulkusopimus on kansainvälisen yhteisön vakuutus ydinaseiden leviämiseen liittyviä vaaroja vastaan. Sopimuksen kolmen osan: ydinaseriisunnan, ydinaseiden leviämisen ehkäisemisen ja ydinteknologian rauhanomaisen käytön tulisi aina olla tasapainossa. Näin ei kuitenkaan ole tällä hetkellä. Ydinasevaltioilla on ”velka” ydinaseettomille maille. Ydinsulkusopimuksen tarkistuskonferenssissa keväällä 2010 ydinaseriisunta nouseekin kynnyskysymykseksi. Ovatko ydinasevaltiot valmiita ei vain vähentämään aseita vaan myös kieltämään ydinasekokeet ja neuvottelemaan ydinasemateriaalin tuotannon rajoituksista?

Lähi-idän ydinaseeton vyöhyke nousee ydinsulkusopimuksen tarkistuskonferenssissa kynnyskysymykseksi. Ehdotus on ollut esillä vuodesta 1995 ilman edistystä. Egyptitulee aktiivisesti ajamaan asiaa ja sekä tarkistuskonferenssin että koko ydinsulkusopimuksen jatkolle on ratkaisevaa, että asiassa edetään.

Myös Kansainvälisen Atomienergiajärjestön (IAEA) roolia on vahvistettava. Järjestö valvoo ydinsulkusopimuksen toteutusta ja vie sopimukseen liittyvät rikkomukset YK:n käsittelyyn. Järjestön ydinmateriaalin valvontajärjestelmä ja siihen liittyvä lisäpöytäkirj a tulisi saada universaaleiksi. Niitä pitäisi soveltaa yhtenäisin periaattein kaikkiin maihin huolimatta siitä ovatko ne ydinasevaltioita, ydinaseettomia maita, turvatakuut allekirjoittaneita tai kokonaan sopimuksen ulkopuolelle jättäytyneitä
maita.

Ydinsulkusopimus takaa kaikille maille rajattoman oikeuden ydinteknologian rauhanomaiseen käyttöön. Polttoainekierto ja sen kontrolli on kuitenkin noussut kansainvälisen huomion kohteeksi Iranin tapauksessa. Ydinsulkusopimuksen tarkistuskonferenssissa nouseekin esiin kysymys kansainvälisestä tai monikansallisesta polttoainepankista, josta valtiot hankkisivat ydinpolttoaineen ja palauttaisivat käytettynä vakaisin. Ratkaiseva kysymys kuitenkin on, suostuvatko valtiot vapaaehtoisesti toimimaan näin vai haluavatko ne jatkossakin hallita koko polttoainekiertoa, johon valtioilla ydinsulkusopimuksen mukaan on oikeus.

Ydinaseettomana mutta ydinvoimaa tuottavana maana Suomelle on tärkeää, että ydinsulkusopimus toimii ja että ydinaseiden leviämistä pystytään ehkäisemään. Aivan erityisen tärkeää Suomelle on Venäjän naapurimaana, että taktiset ydinaseet saadaan aseistariisuntaneuvottelujen piiriin. Myös ydinaseiden rooli Euroopassa on Suomea EU:n jäsenenä koskettava kysymys. Ehdotuksella kansainvälisestä polttoainepankista tulisi toteutuessaan olemaan suuri vaikutus Suomen ydinvoimateollisuuteen. Raportti nostaa keskusteluun Suomen profiilin ydinsulkusopimusneuvotteluissa näiden kysymysten pohjalta.

Kuva (cc): NNSANews

Sosiaalifoorumi, Arbis, Dagmarinkatu 2, Liikunta-sali su 25.4 kello 11 – 12.30

Keskusteluun johdattelee Suomen Rauhanliitto – YK -yhdistyksen puheenjohtaja Tarja Cronberg ja Kati Juva.

Ydianseriisunta on noussut taas maailmanpolitiikan keskiöön. Sille on hyvät edellytykset kahdesta syystä: ensinäkin ydinaseiden sotilaallinen merkitys on vähentynyt ja toisekseen ydinaseteknologian leviämisen riski on kasvanut. Obama on asettanut tavoitteeksi lopullisen ydinaseriisunnan. Voiko se tapahtua meidän elinaikanamme? Miten käy ydinaseteknologian leviämiselle, jos ydinasevallat eivät tuo pöytään konkreettisia lupauksia ydiaseriisunnan ensimmäisistä askeleista? Venäjä ja Yhdysvallat sopivat uudesta START sopimuksesta, mutta Euroopan taktisista ydinaseista ei ole sovittu vielä mitään. Ongelmmallinen haaste on myös rauhanomainen ydinenergia – miten hallita ydinaseissa käyetettäviä raakaaineita.

Nato -maiden ulkoministerit kokoontuvat 22. – 23.4.2010 Tallinnaan keskustelemaan muun muassa ydinaseiden roolista. Ydinsulkusopimusneuvottelut alkavat 3.5.2010 New Yorkissa, ja sinne kokoontuu myös rauhanjärjestöjä eri puolilta maailmaa.

Nyt on eurooppalaistenkin aika aktivoitua ja vaatia lopullista ydinaseriisuntaa! Tervetuloa kuulemaan ja keskustelemaan ydinaseriisuntaan liittyvistä aloitteista ja kansalaisyhteiskunnan toiminnasta.

Järjestäjät: Suomen Rauhanliitto – YK-Yhdistys, Sadankomitea, Lääkärin Sosiaalinen Vastuu ja Rauhanpuolustajat

PRESIDENT OBAMA: Good morning.

Well, this is not how I expected to wake up this morning.

After I received the news, Malia walked in and said, “Daddy, you won the Nobel Peace Prize, and it is Bo’s birthday.”

And then Sasha added, “Plus, we have a three-day weekend coming up.”

So it’s — it’s good to have kids to keep things in perspective.

I am both surprised and deeply humbled by the decision of the Nobel Committee.

Let me be clear, I do not view it as a recognition of my own accomplishments, but rather as an affirmation of American leadership on behalf of aspirations held by people in all nations.

To be honest, I do not feel that I deserve to be in the company of so many of the transformative figures who’ve been honored by this prize, men and women who’ve inspired me and inspired the entire world through their courageous pursuit of peace.

But I also know that this prize reflects the kind of world that those men and women and all Americans want to build, a world that gives life to the promise of our founding documents.

And I know that throughout history the Nobel Peace Prize has not just been used to honor specific achievement; it’s also been used as a means to give momentum to a set of causes.

And that is why I will accept this award as a call to action, a call for all nations to confront the common challenges of the 21st century.

Now, these challenges can’t be met by any one leader or any one nation. And that’s why my administration’s worked to establish a new era of engagement in which all nations must take responsibility for the world we seek.

We cannot tolerate a world in which nuclear weapons spread to more nations and in which the terror of a nuclear holocaust endangers more people.

And that’s why we’ve begun to take concrete steps to pursue a world without nuclear weapons: because all nations have the right to pursue peaceful nuclear power, but all nations have the responsibility to demonstrate their peaceful intentions.

We cannot accept the growing threat posed by climate change, which could forever damage the world that we pass on to our children, sowing conflict and famine, destroying coastlines and emptying cities.

And that’s why all nations must now accept their share of responsibility for transforming the way that we use energy.

We can’t allow the differences between peoples to define the way that we see one another. And that’s why we must pursue a new beginning among people of different faiths and races and religions, one based upon mutual interest and mutual respect.

And we must all do our part to resolve those conflicts that have caused so much pain and hardship over so many years. And that effort must include an unwavering commitment to finally realize that — the rights of all Israelis and Palestinians to live in peace and security in nations of their own.

We can’t accept a world in which more people are denied opportunity and dignity that all people yearn for: the ability to get an education and make a decent living, the security that you won’t have to live in fear of disease or violence without hope for the future.

And even as we strive to seek a world in which conflicts are resolved peacefully and prosperity is widely shared, we have to confront the world as we know it today.

I am the commander in chief of a country that’s responsible for ending a war and working in another theater to confront a ruthless adversary that directly threatens the American people and our allies. I’m also aware that we are dealing with the impact of a global economic crisis that has left millions of Americans looking for work.

These are concerns that I confront every day on behalf of the American people.

Some of the work confronting us will not be completed during my presidency. Some, like the elimination of nuclear weapons, may not be completed in my lifetime.

But I know these challenges can be met, so long as it’s recognized that they will not be met by one person or one nation alone.

This award is not simply about the efforts of my administration; it’s about the courageous efforts of people around the world.

And that’s why this award must be shared with everyone who strives for justice and dignity; for the young woman who marches silently in the streets on behalf of her right to be heard, even in the face of beatings and bullets; for the leader imprisoned in her own home because she refuses to abandon her commitment to democracy; for the soldier who sacrificed through tour after tour of duty on behalf of someone half a world away; and for all those men and women across the world who sacrifice their safety and their freedom and sometime their lives for the cause of peace.

That has always been the cause of America. That’s why the world has always looked to America. And that’s why I believe America will continue to lead.

Thank you very much.

Loviisan rauhanfoorumi onnittelee presidentti Obamaa ja toivottaa hänelle viisautta, jaksamista ja rohkeutta tuleviin haasteisiin.