Teksti: Jan Koskimies, Sadankomitean varapuheenjohtaja
Kuva: Timo Virtala
 
Suomessa luotetaan aseisiin turvallisuuden takaajana. Löyhä aselainsäädäntö, maailman korkeimpiin kuuluva pienasekanta, kiivas asevarustelu ja laaja asevelvollisuus – muuten EU:n mallioppilaaksi pyrkivä Suomi on aseineen auttamatta Euroopassa kummajainen. Mitä uhkaa vastaan varustaudumme? Olemmeko asefriikki kansa?

Rypäleaseet, helikopterit, Hornet-hävittäjien modernisointi, ilmapuolustuksen uusiminen ja henkilömiinojen korvaaminen vievät miljardeja. Lista on pitkä. Myös kansantaloudelle raskas koko miesikäluokan asevelvollisuus halutaan säilyttää. Asevoimaan uskotaan myös kodeissa: aserekisterissä on noin 1,6 miljoonaa asetta.

Aseisiin riittää Suomessa rahaa myös talouslaman keskellä. Hallituksen vuoden 2009 turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa puolustusmäärärahat on sidottu kahden prosentin vuotuiseen kasvuun. Muu turvallisuutta parantava toiminta, kuten mielenterveystyö kotimaassa tai kansalaisjärjestöjen tekemä kansainvälinen yhteistyö ei saa vastaavaa korotusta.

Sadankomitea on perustamisestaan saakka vuonna 1963 kritisoinut asevaraista turvallisuuskäsitystä ja korostanut rajat ylittävän yhteistyön merkitystä turvallisuuden takaajana. Sadankomitea katsoo, että aseiden sijaan turvallisuutta lisätään satsaamalla ihmisten hyvinvointiin kotimaassa ja ulkomailla sekä tukemalla YK:ta ja muita rauhanomaisen yhteistyön toimijoita. Sotilasliitot eivät Suomen turvallisuutta paranna.

Viimeisen kahdensadan vuoden aikana Suomi on joutunut hyökkäyksen kohteeksi kerran – vuonna 1939 – jolloin koko Kansainliittoon perustunut turvallisuusjärjestelmä oli romahtanut. Toisen maailmansodan jälkeen syntynyt, yhteistyöhön perustuva turvallisuusyhteisö on huomattavasti voimakkaampi. Ei ole näköpiirissä mitään, mikä uhkaisi sen olemassaoloa. Saati aiheuttaisi sodan uhkaa Euroopassa.

Suomalaiset rakentavat yhä omakuvaansa idästä tulevan uhkan kautta – talvisota on edelleen merkittävä suomalaisuutta määrittävä tekijä. Eikö olisi aika jo löytää positiivisia identiteetin rakennuspalasia? Ilman historiansa traumoja ei Suomen politiikka todennäköisesti poikkeaisi Ruotsin linjasta, jossa sotilaallisen uhkan on todettu poistuneen.

Kylmän sodan päättyminen poisti maailmankartalta toisen aggressiivisista supervalloista. Raja Suomen ja Venäjän välillä on madaltunut ja siteet vahvistuvat jatkuvasti niin taloudellisella, kulttuurisella kuin henkilökohtaisellakin elämänalueella. Liittoutumattoman Suomen vastaista rajaansa Venäjä pitää rauhallisena ja turvallisena.

Yhteistyö kaikilla elämän aloilla on poistanut sodan uhkan ennen niin sotaisten Pohjoismaiden väliltä ja Euroopan yhdentymisen myötä koko Euroopasta. Miksei samankaltaisen, hyväksi havaitun kehityksen annettaisi jatkua myös Venäjän ja islamilaisen maailman suuntaan?

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisenä Rauhanliiton ja Sadankomitean julkaisemassa KesäPax 2010 -lehdessä, jota on saatavilla mm. Rauhanasemalla ja kesätapahtumissa ympäri Suomea.

Kuva (cc): NNSANews

Sosiaalifoorumi, Arbis, Dagmarinkatu 2, Liikunta-sali su 25.4 kello 11 – 12.30

Keskusteluun johdattelee Suomen Rauhanliitto – YK -yhdistyksen puheenjohtaja Tarja Cronberg ja Kati Juva.

Ydianseriisunta on noussut taas maailmanpolitiikan keskiöön. Sille on hyvät edellytykset kahdesta syystä: ensinäkin ydinaseiden sotilaallinen merkitys on vähentynyt ja toisekseen ydinaseteknologian leviämisen riski on kasvanut. Obama on asettanut tavoitteeksi lopullisen ydinaseriisunnan. Voiko se tapahtua meidän elinaikanamme? Miten käy ydinaseteknologian leviämiselle, jos ydinasevallat eivät tuo pöytään konkreettisia lupauksia ydiaseriisunnan ensimmäisistä askeleista? Venäjä ja Yhdysvallat sopivat uudesta START sopimuksesta, mutta Euroopan taktisista ydinaseista ei ole sovittu vielä mitään. Ongelmmallinen haaste on myös rauhanomainen ydinenergia – miten hallita ydinaseissa käyetettäviä raakaaineita.

Nato -maiden ulkoministerit kokoontuvat 22. – 23.4.2010 Tallinnaan keskustelemaan muun muassa ydinaseiden roolista. Ydinsulkusopimusneuvottelut alkavat 3.5.2010 New Yorkissa, ja sinne kokoontuu myös rauhanjärjestöjä eri puolilta maailmaa.

Nyt on eurooppalaistenkin aika aktivoitua ja vaatia lopullista ydinaseriisuntaa! Tervetuloa kuulemaan ja keskustelemaan ydinaseriisuntaan liittyvistä aloitteista ja kansalaisyhteiskunnan toiminnasta.

Järjestäjät: Suomen Rauhanliitto – YK-Yhdistys, Sadankomitea, Lääkärin Sosiaalinen Vastuu ja Rauhanpuolustajat

Photo by Micky Hirsch.

Maailmankulkue Rauhan ja Väkivallattomuuden puolesta on historian ensimmäinen koko maailman läpi matkaava rauhankulkue, matka, joka huipentuu toisesta lokakuuta 2009 toiseen tammikuuta 2010 tapahtuvaan kansainväliseen liikkeellepanoon. Maailmankulkueen tarkoituksena on vaatia sotien lopettamista, ydinaseitten purkamista ja loppua kaikille väkivallan muodoille, niin ruumiilliselle kuin myös taloudelliselle, rotuväkivallalle, uskonnolliselle, seksuaaliselle ja psykologiselle väkivallalle.

Silta tulevaisuuteen

30 hengen perusjoukko ja kymmeniä muita matkaa kolmen kuukauden aikana läpi maailman. Mihin he saapuvat, siellä paikalliset järjestävät suurtapahtumia, konferensseja ja kohtaamisia yhteiskunnallisten vaikuttajien kanssa. Monenlaisten järjestöjen lisäksi useita valtionpäähenkilöitä ja paikallishallintoja on mukana kulkueen järjestelyissä.

Mutta kyse ei ole joittenkin kulkueesta, vaan maailmankulkueesta. Koko kansainvälinen aktivistiverkosto joka mahdollistaa kulkueen, on vapaaehtoisista koottu. Kyseessä on dynaaminen rauhanvoima, joka pyrkii saamaan äänensä kuuluville koko maailmassa, jotta ihmiskunta voisi yhdistää voimansa kaikkein tärkeimpien asioiden hoitamiseen yhdessä.

Jos emme saa aikaan rauhaa ja kasvavaa aseistariisuntaa, niin mistään muustakaan pyrkimyksestä ei tule mitään. Kulkueen tarkoituksena ei ole etsiä syyllisiä, vaan teitä tulevaisuuteen ilman sotia ja väkivaltaa. Ydinaseitten purkaminen ja miehitysten lopettaminen ovat välttämättömyyksiä eikä ydinaseilla tai miehityksillä ja sodilla saada mitään myönteistä aikaan. Ydinaseet ja vieraiden maiden miehitykset ovat pelkästään esteitä ihmiskunnan kehitykselle. On aika hylätä kaksinaismoralistinen “emmehän me muuten, mutta kun nuo toiset” -asenne ja ryhtyä toimiin tulevaisuuden vuoksi.

On aika nousta aktiivisesti vastustamaan kaikkia väkivallan muotoja.

Tämä viesti ja siitä keskusteleminen julkisesti on ensisijaisen tärkeää. Siksi tämä maailmanlaajuinen ilmaus ja pyrkimys saada inhimillisyyden ääni kuuluville. Valinta on joko inhimillisen maailman tai riitaisan, rappeutuvan ja tuhoutuvan maailman välillä.

Kulkueen kannattajien ajatuksia kansainvälisillä sivuilla.

Rauha vaatii rohkeutta

Maailmankulkueen aloitteentekijänä on Maailma Ilman Sotia ja Ilman Väkivaltaa, Humanistisen Liikkeen perustama kansainvälinen järjestö, joka on työskennellyt viimeisen 15 vuoden ajan rauhanaatteen ja väkivallattomuuden puolesta. Argentiinassa 1960-luvun lopulla syntyneen Humanistisen Liikkeen parissa väkivallattomuutta on kehitetty sekä henkilökohtaisen parannuksen että sosiaalisen elämän ulottuvuutena.

Uushumanistisesta näkökulmasta väkivallattomuus on moraalinen arvo, joka ohjaa käytöstä ainoan todella universaalin, ikivanhan käytössäännön mukaisesti: “Kohtele toisia, kuten itse tahtoisit tulla kohdelluksi.” Tätä Kultaista sääntöä, joka on ilmaistu kaikissa kulttuureissa ja monilla muotoa, tarkennamme lisäämällä kaikkien väkivallan muotojen hylkäämisen.

Aktiivinen väkivallattomuus tarkoittaa siten sekä kaikkien toisten kohtelemista myönteisesti että aktiivista kapinaa kaikkia väkivallan muotoja ja kaikenlaista syrjintää vastaan.

Sanalla “väkivalta” viitataan yleensä toisten vahingoittamiseen ruumiillisesti; mutta käytännössä ihmiset vahingoittavat toisiaan myös henkisesti ja taloudellisesti. Kaikenlainen syrjintä on aina väkivaltaa ja väkivalta syrjii aina joitakin. Taloudellinen sorto, rotusyrjintä tai seksuaalisten vähemmistöjen tai naisten syrjintä tapahtuu usein salaa tai epäsuorasti. Kaikki, millä joku henkilö sortaa tai estää toisten vapautta, on väkivaltaa.

Tapahtumakalenteri:

2.10.2009 Kansainvälinen Väkivallattomuuden Päivä. Tapahtumia kaikkialla maailmassa. Kulkueen kansainvälinen ryhmä lähtee liikkeelle Uudesta Seelannista.
25.10.2009 Rauhankulkue Porvoossa ja Savonlinnassa. (Porvoon kulkue Facebookissa).
26.10.2009 Maailmankulkueen kansainvälinen matkaryhmä saapuu Tallinnasta laivalla.
27.10.2009 klo 12.00 Lehdistötilaisuus. Klo 15.45 virallinen tapaaminen Tasavallan Presidentin kanssa Presidentinlinnassa. Klo 17.00 Rauhan ja väkivallattomuuden maailman kulkue Helsingissä Kiasman edestä. Klo 19.00 Rauhan ja väkivallattomuuden juhla Vanhalla Ylioppilastalolla Helsingissä.
28.10.2009 Lähtö kohti Tukholmaa Helsingin satamasta risteilyaluksella.
2.1.2010 Kulkue päättyy Aconcagua-vuoren lähellä sijaitsevaan Punta de Vacasin puistoon.

Lisätietoja:

Tämän sivun tiedot on koottu osoitteesta www.rauhankulkue.net.

Tapahtuman kansainväliset sivut: www.theworldmarch.org

Kulkueen sivut Facebookissa: http://www.facebook.com/group.php?gid=58085725492

Kuva: tv.

Ohessa Mikael Böökin ruotsinkielinen kynttiläpuhe, jonka hän esitti Loviisan rauhanfoorumin Hiroshima-päivän tapahtumassa torstaina 6.8.2009 Laivasillalla.

Kära åhörare,

Jag ska börja med en liten beskrivning av läget. Därefter ska jag säga vad jag tycker att du och jag kan och bör göra för att förbättra läget.

För några dagar sedan utkom det så kallade Millenniumprojektets nya rapport om den närmaste framtiden. Bakom rapporten står Rockefellers stiftelse, UNESCO, Världsbanken och USAs armé.

Rapporten är mycket omfattande; jag har bara hunnit ta del av sammanfattningen och några tidningsreferat. Enligt rubriken i brittiska “The Independent” kommer klimatförändringen att leda till att hela civilisationen kollapsar. Varken mer eller mindre än Västerlandets Undergång anses alltså vara nära förestående. Jag citerar ur rapportens sammanfattning:

“Hälften av världen kan komma att drabbas av våld och oroligheter på grund av utbredd arbetslöshet kombinerad med brist på vatten, livsmedel och energi och de sammantagna effekterna av klimatförändringen.”

Man undrar vad som i så fall ska hända med den andra hälften av världen. Hur det än förhåller sig med det anser rapportens författare att kriserna, och särskilt då klimatkrisen, också skulle kunna “hjälpa mänskligheten att gå vidare från sin ofta så själviska och självcentrerade ungdomstid till ett mera globalt ansvarigt vuxenstadium.” Hur då, undrar jag.

På slutet av sin artikel om rapportens publicering återger “The Independent” förslag till “stora övergångar”, – great transitions – som skulle “hjälpa både världsekonomin och dess naturliga miljö”, för det första “att så mycket som möjligt gå över från sötvattensjordbruk till saltvattensjordbruk”; för det andra “att producera hälsosammare kött utan att behöva föda upp djur”; och för det tredje, att ersätta bensindrivna bilar med elektriska bilar” (det var Jerome Glenn, Millenniumprojektets direktör som stod för dessa förslag.)

Jaha, svaret är teknologi. Men vad var frågan? Frågan lyder: vad kan du och jag göra, och framför allt, var ska vi börja?

(sjunges)

Nu ska jag säga det så att du minns

svarta döden är det, som därinne finns

svarta döden ska vaktas varenda sekund

annars kommer han ut, så klumsig och rund.

(sjungandet slut; för de här orden stod Lars Huldén; melodin var av Kaj Chydenius)

V ska börja med att rusta ned kärnvapen, massförintelsevapen. Men hur?

Jo, vi ska gräva där vi står. Vi ska sätta igång här, där vi är. Och var hittar vi de närmaste atombomberna? Dem hittar vi i EU, och EU, det är ju vi. Vi, européerna, medborgarna i Europeiska Unionen. Vi med våra egna atombomber. De gamla imperierna Frankrike och England med sina nya M51- och Tridentmissiler. De europeiska NATO-länderna med sina amerikanska atombomber. Och alla vi andra som alltid tycks tro att någon annan måste börja – men aldrig, att det är vi själva och ingen annan som måste börja. Vi, som kan och bör vara förändringen.

Källor:

Mikael Böök, Jaakko Ellisaari, Laura Lodenius: Ydinaseet eurooppalaisessa politiikassa. Suomen Rauhanliitto – YK-yhdistys 2009.

Millenniumprojektet 2009: State of the Future by Jerome C. Glenn, Theodore J. Gordon, and Elizabeth Florescu.

The planet’s future: Climate change ‘will cause civilisation to collapse’ Authoritative new study sets out a grim vision of shortages and violence – but amid all the gloom, there is some hope too. By Jonathan Owen, The Independent 12 July 2009