Archive for the Uutiset Category

Seuraava vallankumous Venäjällä?

Euromaidan_Kyiv_1-12-13_by_Gnatoush_005

Helsingin Sanomien tämän hetken pääuutinen ja analyysi Ùkrainan tilanteesta on, että ruplan romahdus hillitsee Putinia Ukrainassa. Tilannearvio saattaa hyvinkin osua oikeaan. Poliitikkojen julkista ja yksityistä paheksuntaa, diplomaattien poisvetämistä, kuluttajien boikottia ja G8:sta poissulkemista nopeampi ja tehokkaampi sodan ehkäisykeino saattaa olla kansainvälisten sijoitusrahastojen päätökset vetää sijoituksensa pois Venäjältä. Toinen Putinia pelottava asia luulisi olevan Venäjän ja EU:n kauppasuhteiden vaarantuminen. Niin paljon kuin talouden globalisaatiota kritisoidaankin (useimmiten syystäkin), on siinä hyvätkin puolensa, ja ne toivottavasti estävät tämän kriisin eskaloitumisen sodaksi.

Paras tapahtumaskenaario lähiviikoille olisi, että ruplan romahtaminen romahduttaisi myös Putinin suosion ja innostaisi venäläisiä nousemaan ukrainalaisten tavoin korruptoitunutta johtoaan vastaan. Venäläisillä on historiastaan kokemuksia sekä väkivaltaisista että väkivallattomista vallankumouksista, ja näistä kokemuksista on syytä ottaa oppia. Vuoden 1917 vallankumoukset johtivat vuosia kestäneeseen veriseen sisällissotaan ja sen jälkeen yhteen maailmanhistorian julmimmista diktatuureista. Vuoden 1905 suhteellisen väkivallaton vallankumous johti sen sijaan moniin mielenosoittajien ja lakkoilijoiden vaatimusten toteutumiseen, ennen kaikkea tsaarin itsevaltiudesta luopumiseen ja duuman perustamiseen. Myös Venäjän lähihistoriasta löytyy onnistunut väkivallaton vallankumous, kun mielenosoittajat onnistuivat estämään vanhoillisten vallankaappauksen Moskovassa vuonna 1991.

Vallankumousten suunnittelijoiden ja niihin osallistuneiden kannattaa tutustua historiaan. Väkivaltaisia ja väkivallattomia vallankumouksia vertailtuaan tutkijat ovat tulleet siihen tulokseen, että väkivallattomat vallankumoukset ovat viimeisen sadan vuoden ajalta olleet yli kaksi kertaa tehokkaampia kuin väkivaltaiset. Ukrainan viimeisimmän vallankumouksen väkivallasta huolimatta väkivallattomuuden trendi on voimistumaan päin: viimeisten vuosikymmenten vallankumouksista yhä useampi on ollut väkivallaton, ja niiden onnistumisprosentti on korkeampi kuin viime vuosisadan alkupuoliskolla.

Timo Virtala
Loviisan Rauhanfoorumin pääsihteeri

Kuva (cc): Nessa Gnatoush

Rauhanjärjestöt: Syyrian kriisi pitää ratkaista neuvotteluteitse, väkivalta ei ole ratkaisu

Teksti: Suomen Rauhanliitto, Suomen Rauhanpuolustajat, Sadankomitea
Kuva: Beshroffline (some rights reserved)

Syyrian paheneva tilanne on kestämätön. Syyriassa on sisällissota, eikä kansainvälinen yhteisö voi katsoa sivusta kun ihmisiä tapetaan. Väkivallan kierre on pysäytettävä. Tämä ei kuitenkaan onnistu väkivalloin tai sotilaallisin toimin. On löydettävä neuvottelumekanismi, joka mahdollistaa väkivaltakierteen purkamisen. Syyrian tapahtumat heijastuvat koko Lähi-itään, ja se millaisen millaisen toimintastrategian kansainvälinen yhteisö nyt valitsee, vaikuttaa myös naapurimaihin.

Suomi on viime vuodet korostanut rooliaan rauhanvälittäjänä. Rauhanjärjestöt Rauhanliitto, Rauhanpuolustajat ja Sadankomitea haastavatkin Istanbulin rauhanvälityskonferenssiin matkustaneen ulkoministeri Erkki Tuomiojan miettimään voisiko Suomi nyt tarjota apuaan vasta valitulle YK:n Syyrian erikoislähettiläs Kofi Annanille. Suomella on hyvät yhteydet sekä Venäjään että länteen, molemmat ovat hyvin tärkeitä mahdollisen ratkaisun löytymisessä. Suomi ei ole ainakaan vielä myöskään leimautunut minkään intressipuolen asianajajaksi, joten sekä eri oppositioryhmät että Syyrian hallinto saattaisivat suhtautua positiivisesti mahdolliseen Suomen apuun konfliktin ratkaisemisessa ja luottamuksen rakentamisessa Syyriassa.

Tärkeimmät osapuolet tulisi ensin saada koolle ja keskustelemaan. Tavoitteena välitön, vaikka osittainenkin tulitauko ja sitä valvova mekanismi. Suomen pitäisi olla tässä aloitteellinen jo ennen maaliskuun lopussa pidettävää Arabiliiton kokousta Bagdadissa.

Tulitauon aikaansaaminen Homsin alueelle on kiireellisin asia, jo humanitaarisista syistä. Kansainvälisen yhteisön ja EU-maiden on tuettava Syyrian Punaista Puolikuuta ja kansainvälistä Punaista Ristiä näiden välitysyrityksissä. Koska luottamusta hallinnon ja opposition eri toimijoiden välillä ei ole, tulisi tulitaukoa valvomaan saada ulkopuolinen mekanismi. Mahdollisesti Arabiliiton uusitulla mandaatilla perustettu tarkkailijaoperaatio voisi onnistua tällaisessa tehtävässä YK:n ja EU:n tuella.

Samaan aikaan tulisi ryhtyä etsimään tapoja ratkaista eri oppositiotoimijoiden ja hallinnon välillä käytännöllisiä kysymyksiä siitä, miten uudistuksia lähdetään toteuttamaan. Syyrian tulevaisuus
on syyrialaisten käsissä, mutta he tarvitsevat kansainvälisen yhteisön tukea demokraattisen ja rauhallisen Syyrian rakentamiseen.Kansainvälisen yhteisön tulisi painokkaammin puhua neuvotteluratkaisun puolesta. Myös oppositiolta on vaadittava väkivallasta pidättäytymistä ja neuvotteluihin osallistumista. Sotilaallisilla toimilla tilannetta ei voida ratkaista, eikä myöskään oppositiota aseistamalla. Ratkaisumahdollisuuksia ei lisää se, että vihjaillaan näyttävästi ulkopuolisten tahojen sotilaallisesta puuttumisesta konfliktiin.

Kaiken kansainvälisen toiminnan painopisteen tulee olla väkivallan lopettamisessa, tulitauko on saatava aikaan ja sen jälkeen tarvitaan poliittisia uudistuksia. Kansainvälisen yhteisön ei pidä valita puoltaan, vaan tukea kaikkien syyrialaisten pyrkimyksiä oman maansa rakentamisessa tasapuolisesti.

Tukholman rauhantutkimuslaitos SIPRI julkisti varustelumenotiedot

Tänäänä 12.4 vietetään kansainvälistä varustelumenojen vastaista toimintapäivää

Varustelumenojen kasvu hidastui finanssikriisin takia. Vuonna 2001 aloitetun terrorismin vastaisen sodan jälkeen maailman varustelumenot ovat kasvaneet vuosittain keskimäärin 5,1 prosenttia, kertoi Tukholman Rauhantutkimusinstituutti SIPRI tänään julkaistussa tiedotteessaan. Viime vuonna globaalit varustelumenot kasvoivat vielä 1,3 prosenttia. Kaikkiaan maailma on kuluttanut sotilasmenoihin 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä noin 1 140 miljardia euroa. Yhdysvallat käytti siitä puolet.

Varustelumenojaan kasvattivat muun muassa Saudi-Arabia ja Etelä-Amerikan valtiot. SIPRI huomauttaa, että Etelä-Amerikan jopa kuuden prosentin varustelumenojen kasvu on omituista, koska alueelle ei kohdistu sotilaallista uhkaa. Tutkimusten mukaan varustelumäärärahojen kasvu tietyllä alueella on usein johtanut konfliktiin.
SIPRI:n tiedotteen ja tilastot löydät:www.sipri.org

12.4. Kansainvälinen asevarustelun vastainen toimintapäivä

Enemmän kuin sata kansalaisjärjestöä yli 35 maassa järjestävät ensimmäisenä globaalina sotilasmäärärahojen ja varustelumenojen vastaisena toimintapäivänä tapahtumia. Asevarustelu on pois kansalaisten aidosta turvallisuudesta. Toimintapäivän organisoi Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1910 saanut Kansainvälinen rauhanjärjestö (International Peace Bureau, IPB) yhdessä Institute for Policy Studiesin (IPS) kanssa.

Järjestöt vaativat valtioita käyttämään sotilas- ja asevarustelun sijaan määrärahoja ihmiskunnan todellista turvallisuutta edistävään toimintaan. “On tärkeää siirtyä sotilaallisista teoista inhimillisiin tarpeisiin”, vaatii Washingtonissa toimivan Institute for Policy Studiesin John Feffer. “Samaan aikaan muut kriisit asettavat suuria haasteita maailman resursseille: ilmastonmuutos, maanjäristykset, globaali köyhyys, ydinaseriisunta ja terveyttä uhkaavat pandemiat. Tarvitaan yhä enemmän resursseja korjaamaan sodista ja konflikteista kärsiviä yhteiskuntia”.

“Globaalin finanssikriisin herättäminä jotkut hallitukset, erityisesti täällä Euroopassa, ovat aloittamassa sotilasbudjettien leikkaukset. Mutta he eivät siirrä näitä säästyviä varoja yhteiskunnalliseen ja ympäristölliseen kehitykseen tai taisteluun köyhyyttä vastaan, jos me emme vaadi sitä “, toteaa Kansainvälisen rauhanjärjestön (International Peace Bureau, IPB) Colin Archer. Toimintapäivän verkkosivut: www.demilitarize.org ja IBP: ipb.org

Myös Suomessa 12.4. paneelikeskustelu puolustusbudjetista

Suomen Reserviupseeriliitto, Suomen Rauhanliitto – YK-yhdistys ja Suomen Sadankomitea järjestävät Suomen puolustusratkaisuja ruotivan vaalipaneelin tiistaina 12.4.2011 kello 17 Helsingin Postitalon Kuvertti-tilassa. Paljonko puolustusbudjetista leikataan?-vaalipaneeliin osallistuvat eduskuntapuolueiden edustajat (Niklas Andersson, kristillisdemokraatit; Pekka Haavisto, vihreät; Timo Laaninen, keskusta; Jussi Niinistö, perussuomalaiset; Marcus Rantala, RKP; Pertti Salolainen, kokoomus; Jussi Saramo, vasemmistoliitto; Pilvi Torsti, SDP).

Lisätietoja:

Jarmo Pykälä, SaferGlobe Finland
Koordinaattori / Coordinator
Tel: +358 (0)40 778 8523
www.saferglobe.fi

Laura Lodenius, Rauhanliitto
Toiminnanjohtaja
+358 (0)40 717 7762
www.rauhanliitto.fi

Eekku Aromaa, Sadankomitea
Pääsihteeri
+358 (0)40 583 1142
www.sadakomitea.fi

Over half of world capital cities join campaign to eliminate nuclear arms by 2020


The mayor of Hiroshima and the President of the Mayors for Peace, Dr Tadatoshi Akiba, giving speech at the Times Square, New York 2nd May 2010.

Picture and text: Mayers for Peace

Hiroshima, November 1st 2010 – Mayors for Peace announced today that 94 new member cities have joined during the month of October. With Guatemala City, Reykjavik and Yerevan, Mayors for Peace welcomes three capital cities in its global network campaigning for the immediate commencement of negotiations for the establishment of a nuclear weapon free world by 2020. Mayors for Peace now counts 4,301 members in 149 countries and regions.

With the capitals of Guatemala, Iceland and Armenia, the network now counts 98 of the world capital cities (list attached), having secured the support of 51% of the capital cities in the 192 United Nations member states. The support includes the cities of Paris, Beijing, Delhi, London and Moscow in the Nuclear Weapons States; and Amsterdam, Ankara, Berlin, Brussels and Rome in the five countries where the US deploys nuclear weapons outside its territory.

Last month 94 new members (list attached) were welcomed: Argentina (22), Armenia (1), Austria (9), Chile (1), Colombia (5), Dominican Republic (3), El Salvador (5), France (8), Ghana (2), Greece (1), Guatemala (4), Honduras (1), Iceland (1), Italy (1), Japan (12), Mexico (2), Netherlands (1), Puerto Rico (11), UK (2) and USA (2).

With its first members in Armenia, El Salvador, Guatemala, Iceland and Puerto Rico, the network now increases its membership from 144 to 149 countries and regions. With its swift growth, Mayors for Peace is without doubt the fastest growing international network of local governments.

Most of the 94 new members were personally welcomed by Dr. Tadatoshi Akiba, the Mayor of Hiroshima, during his visit to Buenos Aires, Argentina, last month. The Mayor of Hiroshima, the first city to be destroyed by a US nuclear bomb in 1945, is the President of Mayors for Peace.

Mayor Tadatoshi Akiba also signed an agreement with the Federation of Latin American Cities, Municipalities and Associations of local governments (FLACMA) in support of the campaign to eliminate all nuclear weapons by 2020. FLACMA is the Latin American branch of the United Cities and Local Governments (UCLG), the world wide organisation of local governments. FLACMA and Mayors for Peace intend to establish a close, long-lasting relationship which will be further developed during a meeting of FLACMA just prior to the 3rd
World Congress of the UCLG in Mexico City November 16 – 21, 2010.

Mayor Akiba also signed an agreement with the Federation of Argentinian Municipalities (FAM). This is the first agreement ever between Mayors for Peace and a national association of local governments. In this initial agreement, FAM calls upon all Mayors from Argentina to formally join Mayors for Peace and, as a concrete manifestation of said support, FAM will encourage local governments from Argentina to make symbolic financial contributions to the global campaign in solidarity with Hiroshima and Nagasaki, the two cities that continue to carry the main financial responsibility for the international campaign.

On November 1st nearly half of the members are from Europe (2,104 – 48.91%). Asia has the second largest number of members (1,229 – 28,57%); followed by Latin America and the Caribbean (371 – 8,62%); North-America (254 – 5,90%); Africa (229 – 5,32%); and Oceania (114 – 2,65%).

Member cities: http://www.mayorsforpeace.org/english/membercity/map.html


Pol Heanna
International Development Director &
Executive Advisor Hiroshima Peace Culture Foundation

Mayors for Peace 2020 Vision Campaign
Sao Paulo, BRAZIL
Website: www.2020visioncampaign.org

Jaakko Elenius on kuollut

Kirkon tiedotuskeskuksen radiotomitus uutisoi 15.6.2010 että Kotimaa -lehden ja sanomalehti Pohjalaisen entinen päätoimittaja, professori Jaakko Elenius on kuollut. Elenius menehtyi Helsingissä maanantaina 14.6. pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana. Hän oli kuollessaan 70-vuotias.

Elenius toimi Pohjalaisen päätoimittajana vuosina 1991-1996 ja siirtyi sen jälkeen Kotimaa-lehteen, jonka päätoimittajana hän työskenteli vuoteen 2005 saakka. Koulutukseltaan Jaakko Elenius oli teologian kandidaatti. Tasavallan presidentti myönsi hänelle professorin arvonimen vuonna 2001.

Ylihärmässä syntynyt Elenius toimi aktiivisesti myös Herättäjä-yhdistyksessä ja työskenteli ennen sanomalehtiuraansa tutkijana Helsingin ylipistossa. Jaakko Elenius oli ehdokkaana vuoden 1998 arkkipiispan vaalissa.

Elenius oli myös pitkäaikainen Loviisan rauhanfoorumin neuvottelukunnan jäsen. Loviisan rauhanfoorumi ottaa osaa omaisten suruun.

***

Talvella kuoli myös toinen Loviisan rauhanfoorumin neuvottelukunnan pitkäaikainen jäsen, professori Göran von Bonsdorff. Rauhanfoorumin pääsihteeri osallistui hänen hautajaisiinsa ja jätti siellä adressin Loviisan rauhanfoorumin puolesta. Helsingin Sanomat uutisoi 18.10.2009 asiasta seuraavasti:

Professori Göran von Bonsdorff on kuollut. Hän kuoli sunnuntaiaamuna Helsingissä 91 vuoden iässä. Von Bonsdorff tunnetaan etenkin rauhanliikkeen pioneerina. Aatelissuvun vesa kiinnostui rauhantoiminnasta sodan jälkeen. Hän toimi Helsingin yliopistossa yleisen valtio-opin ja kansainvälisen politiikan professorina ja apulaisprofessorina vuosina 1952–1981. Suomi–Neuvostoliitto-seuran puheenjohtajana hän oli vuosina 1961–74 ja Rauhanliiton puheenjohtajana vuosina 1979–88. Von Bonsdorffilla oli lukuisia muitakin luottamustehtäviä. Hän julkaisi lähes 20 kirjaa ja oli loppuun asti aktiivinen mielipidevaikuttaja, joka seurasi etenkin kansainvälisen politiikan kehitystä. Göran von Bonsdorff tuli suuren yleisön tietoisuuteen 1970-luvun alussa, kun hän vastusti poikkeuslakimenettelyä, jolla Urho Kaleva Kekkosen presidenttikautta jatkettiin vuosiksi 1974–1978 ilman vaaleja.

Järjestö: Suomi tukee asekaupoilla Israelin sotarikoksia

Teksti (cc): Hannu Sokala / Taloussanomat
Kuva (pd): Rusty Stewart

Suomen armeija ja suomalaiset aseyhtiöt käyvät mittavaa kauppaa Israelin suurimpiin kuuluvien aseyhtiöiden kanssa. Israelin toimia arvostelevan ICAHD-järjestön mielestä asekauppa tarkoittaa, että Suomi tukee samalla Israelin tekemiä sotarikoksia.

Suomella on kaksi merkittävää kumppania Israelin aseteollisuudessa: Elbit Systems on maan suurin ja Rafael Advanced Systems kolmanneksi suurin asevalmistaja.

Rafael on Israelin puolustusministeriön omistama yhtiö, ja sillä on hyvin läheiset suhteet maan asevoimiin. Rafael valmistaa muun muassa panssaroituja ajoneuvoja ja Spike-ohjuksia.

Yhtiön arvellaan myös olevan mukana Israelin ydinaseohjelmassa, mutta arviota ei pystytä vahvistamaan, koska Israel ei suostu virallisesti vahvistamaan ydinaseiden olemassaoloa.

Rafaelilla on hyvät suhteet Suomeen. Puolustusministeriö hankki 2000-luvun alussa Rafaelin kehittämiä panssarintorjuntaohjuksia 37 miljoonalla eurolla saksalaiselta Rheinmetall-yhtiöltä. Nykyisin Rheinmetall toimii nimellä EuroSpike, ja Rafael omistaa siitä 20 prosenttia.

Suomi huollattaa ostamiaan ohjuksia Israelissa. Puolustusministeriön mukaan takana ovat kustannussyyt:

– Kotimainen (huolto)kyky on tärkeä, mutta on myös aivan normaalia, että puolustusvoimat voi joutua lähettämään laitteita valmistajateollisuuteen esimerkiksi korjattaviksi, ministeriön erityisasiantuntija Sanna Poutiainen sanoo.

Vastakaupoista hämmennystä

Rafael-ohjusten ostoon liittyi myös sopimus vastakaupoista, joiden yhtenä pontimena oli kehittää ohjusten huolto-osaamista Suomessa. Tamperelainen Insta Defsec -yhtiö toimitti vastakauppana optroniikkaa eli tekniikkaa, jolla parannetaan pimeänäkökykyä.

– Yhtiön optroniikkalaitteet päätyivät Puolaan, Italiaan ja Espanjaan toimitettuihin ohjuksiin, Insta Defsecin toimitusjohtaja Pertti Huusko sanoo.

Israelin toimia miehitetyillä palestiinalaisalueilla vastustavan ICAHD-järjestön Suomen-jaoston edustajat Bruno Jäntti ja Petter Nissinen pitävät vastakauppoja huomattavasti ongelmallisempina kuin Huusko.

Insta Defsecin toimituksiin liittyy nimittäin hämmentävä tilasto: ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin mukaan Suomi nousi Israelin toiseksi suurimmaksi ohjusteknologian toimittajaksi vastakauppojen seurauksena. Suurin oli Israelin perinteinen kumppani Yhdysvallat.

Puolustusministeriön mukaan Suomen korkean sijoituksen raportissa selittää se, että Suomi on myöntänyt tilapäisiä vientilupia Israeliin.

– Vastakauppavelvoitteiden myötä Suomesta on toimitettu komponentteja Israeliin, jossa ne kootaan osaksi suurempaa kokonaisuutta ja toimitetaan edelleen vastaavan ohjusjärjestelmän ostaneille käyttäjille EU-maihin. Tuotteet eivät jää Israeliin, erityisasiantuntija Poutiainen sanoo.

Mihin suomalaiset laitteet päätyvät?

Suomen ja Israelin vaiettu asekauppa -selvityksen tehneet Bruno Jäntti ja Petter Nissinen sanovat, että kukaan ei oikeasti tiedä, minne Suomesta viety tekniikka lopulta päätyy. Heidän mukaansa Suomi ei tee tarkistuksia, joissa selviäisi, päätyykö suomalainen tekniikka lopulta Israelin armeijan omaan käyttöön.

Puolustusministeriö ei suostu suoraan sanomaan, tarkistaako Suomi, mihin täältä viedyt laitteet lopulta menevät.

– Vientivalvonnan lähtökohta on, että tuotteiden loppukäyttö ja loppukäyttäjän luotettavuus varmennetaan aina ennen kuin vientilupa myönnetään. Mahdollisuus jälkikäteistarkastuksiin varataan, ja loppukäyttäjät sitoutuvat tähän loppukäyttäjätodistuksen allekirjoittaessaan, Sanna Poutiainen vastaa.

Suomen asevientiä tutkinut Jarmo Pykälä sanoo hiljattain julkaistussa selvityksessään Suomen ja Israelin asekauppa 1950–2009, että Suomi ei tee tarkistuksia valvoakseen, onko loppukäyttäjätodistuksia noudatettu.

– Suomen viranomaiset eivät ole varmoja, ovatko juuri ne suomalaiset panssarintorjuntaohjusten osat asennettu lupien mukaisella tavalla juuri niihin EU-maihin myytyihin ohjuksiin, vai esimerkiksi Israelin Libanonin- tai Gazan-sodissa käyttämiin ohjuksiin, hän kirjoittaa.

Elbitiltä kenttäradioita 17 miljoonalla

Tuoreimman suurkauppansa Suomi teki Israelin aseteollisuuden kanssa ilmeisesti viime elokuussa, kun armeija osti Elbtiltä kenttäradioita 17 miljoonan euron kaupalla. Kauppasopimus oli jatkoa jo vuosina 2000 ja 2002 tehdyille radiohankinnoille.

Elokuinen kauppa hoidettiin Suomessa kaikessa hiljaisuudessa, mutta Israelissa se oli uutinen.

– Me toivomme, että niin Suomi kuin Nato-maatkin tekevät uusia kauppasopimuksia ja vahvistavat edelleen asemaamme innovatiivisten radiojärjestelmien maailmanlaajuisena toimittajana, Elbitin toimitusjohtaja Bezhalel Machlis sanoi yhtiön tiedotteen mukaan.

Machlis sanoi kaupan osoittavan, että Suomi on ollut tyytyväinen aiemmin Elbitiltä tekemiinsä hankintoihin.

ICAHD Finlandin mielestä kauppa kertoo muustakin.

– Elbitin valmistamia aseita ja laitteistoja käytetään jatkuvasti ja harkitusti siviileihin kohdistetuissa iskuissa, Bruno Jäntti ja Petter Nissinen kirjoittavat selvityksessään.

Elbit on muun muassa toimittanut Israelin armeijalle laserohjattavia pommeja. Amnesty International löysi tällaisten pommien osia joka puolelta Gazaa – myös siviilikohteista – Israelin jouluna 2008 aloittaman sotilasoperaation jälkeen.

Elbit on myös valmistanut Israelille miehittämättömiä lentokoneita, joita on käytetty siviileihin kohdistuneissa hyökkäyksissä. Israel käytti siviilejä vastaan myös Rafaelin valmistamia Spike-ohjuksia.

Israelin hyökkäyksessä Gazaan kuoli Amnestyn mukaan yli 1 300 palestiinalaista. Kuolleiden joukossa oli yli kolmesataa lasta. Palestiinalaisryhmät puolestaan jatkoivat rakettien ampumista Israeliin ja surmasivat kolme siviiliä.

Amnestyn mukaan niin Israelin hyökkäys Gazaan kuin palestiinalaisten ampumat raketitkin täyttivät siviileihin kohdistuneina sotarikoksen tunnusmerkit.

Suomen puolustusministeriössä Elbitin kanssa tehtyä kauppaa ei pidetä ongelmallisena.

– Israelin puolustusteollisuudella on korkeatasoista osaamista. Tästä syystä hankintojen kilpailutustilanteessa voidaan päätyä israelilaista alkuperää oleviin tuotteisiin, ministeriön hallitusneuvos Jouko Tuloisela vastaa.

– Israeliin ei kohdistu YK:n, EU:n tai muun kansainvälisen organisaation asettamaa pakotetta, joka estäisi hankinnat Israelista, hän lisää.

Norja laittoi Elbitin sijoitusboikottiin

Norja ilmoitti viime vuonna, että maan valtava öljyrahasto vetää sijoituksensa Elbitistä vastalauseena yhtiön toimille.

– Me emme halua rahoittaa yrityksiä, jotka näin suoraan ovat mukana rikkomassa kansainvälisiä humanitaarisia lakeja, valtiovarainministeri Kristin Halvorsen sanoi.

Norjan hermostumisen syynä oli se, että Elbit osallistuu hankkeeseen, jossa Israel rakentaa valtavaa muuria Israelin ja Länsirannan väliin. Haagissa istuva kansainvälinen tuomioistuin on todennut muurin kansainvälisen lain vastaiseksi.

Norja ilmoitti sijoitusboikotistaan samoihin aikoihin, kun Suomi teki radiokaupan Elbitin kanssa. Norjan toimet eivät Suomea hätkäytä.

Puolustusministeriön mukaan Suomen asehankinnoilla ei “nähdä olevan linkkiä Norjan valtiovarainministeriön mahdollisten linjausten kanssa”.

ICAHD Finlandin Bruno Jäntti ja Petter Nissinen suosittavat Suomelle Norjan tietä ja liiketoimien lopettamista israelilaisten asevalmistajien kanssa.

– Suomen hallitukset, puolustusvoimat ja yksityisen sektorin aseyhtiöt puolustusministeriön luvalla ovat tietoisesti palkinneet Israelin uusilla asekaupoilla kerta toisensa jälkeen sen tekemistä sotarikoksista, he ihmettelevät.

Creative Commons License

Tekijänoikeustiedot

Hannu Sokala / Taloussanomat

Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Ei muutoksia-Epäkaupallinen -lisensillä.

Sumuvuori vaatii lisää rahaa siviilikriisinhallintaan


Euroopan unioninen ensimmäinen siviilikriisinhallintaoperaatio suuntautui Bosnia-Hertsegovinaan vuonna 2003. Oheinen kuva on Sarajevosta, Bosnia-Hertsegovinan pääkaupungista vuodelta 2009. Kuva: Timo Virtala.

Kansanedustaja Johanna Sumuvuori vaatii siviilikriisinhallinnan määrärahoihin tuntuvaa korotusta, uutisoi Yle eilen verkkosivuillaan. Kansalaisjärjestöjen konfliktinehkäisyverkosto KATU:n uudeksi puheenjohtajaksi eilen valittu Sumuvuori pitää siviilikriisinhallintaa ensisijaisena kriisinhallinnan muotona. Sumuvuoren mielestä kansalliset panostukset ovat jääneet sotilaallisen kriisinhallinnan varjoon, vaikka Suomi on ollut aloitteellinen eurooppalaisen siviilikriisinhallinnan kehittämisessä.

Hallituksen Afganistan-selonteon mukaan Afganistanissa arvioidaan kuluvan tänä vuonna sotilaalliseen kriisinhallintaan 35 miljoonaa euroa, siviilikriisinhallintaan 4 miljoonaa ja kehitysyhteistyöhön noin 10 miljoonaa euroa.

Siviilikriisinhallinnalla tarkoitetaan siviilien suorittamaa kriisinhallintaa. Vuodesta 2003 lähtien Euroopan unioni on aloittanut viisitoista siviilikriisinhallintaoperaatiota yhdessätoista eri maassa, kolmella eri mantereella. Kymmenen operaatiota on parhaillaan käynnissä. Suomalaiset siviilikriisinhallintatehtäviin lähtevät henkilöt koulutetaan Kuopion kriisinhallintakeskuksessa (CMC Finland).

Lisätietoja:
Sisäasiainministeriö
CMC Finland
Ulkoministeriö
KATU

Vasemmistoliitto esittää valmiusvelvollisuutta


Arhimäki lopettaisi siviilipalveluksen kokonaan. Kuvassa siviilipalvelusmiehiä ensapukurssilla Lapinjärven koulutuskeskuksessa syksyllä 2008. Kuva: tv.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki teki Paasikivi -seuran tilaisuudessa 22.3.2010 radikaalin ehdotuksen asevelvollisuuden uudistamiseksi. Kansan uutiset uutisoi asiasta seuraavasti.

Paasikivi-seurassa tiistaina puhuneen Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäen mukaan maanpuolustukseemme tarvitaan uutta ajattelua.

Hänen mielestään voidaan kysyä, kuinka hyvin nykyinen varusmiesarmeija soveltuu muuttuvaan turvallisuusympäristöömme. Sotilaallisen uhan sijaan Suomen pitäisi valmistautua ensisijaisesti esimerkiksi ympäristökatastrofeihin, suuronnettomuuksiin tai tietoverkkoihin kohdistuviin hyökkäyksiin.

– Vasemmistoliitto haluaa nostaa keskusteluun valmiusvelvollisuuden, joka yhdistää valinnanvapauden ja uskottavan puolustuksen. Asepalvelus, valmiusreservi ja siviilireservi ovat ne kolme elementtiä, jotka luovat rungon uudelle valmiusvelvollisuusmallille.

Arhinmäen arvion mukaan rauhan aikana asepalvelukseen valikoituisi noin kaksi- kolmekymmentä prosenttia miesikäluokasta.

– Koulutettua reserviläisarmeijaa voitaisiin tarvittaessa täydentää nopeasti koulutettavalla sotilaallisella valmiusreservillä, jolla on etukäteen määrätyt tehtävät. Tämä kaksinkertaistaisi kriisin uhatessa armeijan miesvahvuuden.

– Samalla resursseja vapautuisi yhteiskunnan muun kriisivalmiuden kehittämiseen. Esimerkiksi siviilireservi voitaisiin kouluttaa pandemian, luonnonkatastrofin tai suuronnettomuuden varalle. Siviilipalvelus voitaisiin lakkauttaa.

Sama valinnanvapaus kaikille

Arhimäki korostaa, että mallissa asepalvelukseen ja valmiusreserviin hakeutuminen olisi kaikille vapaaehtoista, mutta ihmisiä kannustettaisiin muun muassa korkeammilla päivärahoilla ja palveluksen yhdenmukaistamisella siviilin koulutusohjelmien kanssa.

– Kokonaan ilman sodan ajan tehtäviä jäisi soveltuvuusarvioinnin jälkeen muutamia tuhansia ihmisiä vuodessa. Totaalikieltäytymisestä ei näin ollen enää rangaistaisi.

Tämä Vasemmistoliitossa pohdittu valmiusvelvollisuusmalli antaa saman valinnanvapauden miehille ja naisille. Maanpuolustuskysymyksissä sukupuolten välistä tasa-arvoa edistetään parhaiten miesten valinnanvapautta lisäämällä, ei naisten vapautta kaventamalla.

– Pakon laajentaminen ei lisää tasa-arvoa ja Vasemmistoliitto ei kannata kaikille pakollista kansalaispalvelua.

Kokonaisuudessaan puhe löytyy Arhinmäen kotisivuilta.

Koulusurmien estäminen vaatii opetussuunnitelman muutoksen

1_111.JPG
Kuva: tv.

Psykologian professori, Loviisan rauhanfoorumin neuvottelukunnan puheenjohtajanakin toimineen Lea Pulkkisen mielestä Kauhajoen ja Jokelan kaltaisia kriisejä ei ehkäistä lisäämällä varoja nuorisopsykiatriaan, uutisoi Yle Uutiset lokakuussa 2008.

“Pulkkisen mielestä muutettavaa olisi ennen kaikkea koululaitoksen rakenteessa ja opetussuunnitelmassa. Pulkkisen mielestä suomalainen koulu on muuttunut tuloskeskeiseksi ja materialistiseksi, koska sitä on kehitetty opettajien, ei oppilaiden näkökulmasta

Pulkkisen mielestä Pisa-tutkimuksella paistattelu voidaan unohtaa, sillä tutkimus ei kiinnitä huomiota ongelmiin.

– Siinä on jäänyt esimerkiksi huomaamatta lasten oma viesti siitä, että suomalaiset lapset eivät pidä koulusta, muistuttaa Pulkkinen Yle Uutisten mukaan.

Pulkkisen mukaan nykyisessä koulussa lapset eivät löydä omia vahvuuksiaan: liian moni joutuu kokemaan epäonnistumista ja jää syrjään.

– Nykyinen kilpailu kaikenlaisista suorituksista johtaa siihen, että häviäminen kasautuu, kun keskitytään älyllisiin toimintoihin.

Pulkkinen haluaa kouluihin enemmän mielikuvitusta ja yhteisöllistä toimintaa, mikä voitaisiin saavuttaa taideaineiden opetusta lisäämällä.

– Tämän tapainen yhteisöllisyys on onnistuttu erittäin hyvin tuhoamaan kaikenlaisilla ratkaisuilla: suurilla yläasteilla, joissa lapset katoavat massaan, kurssimuotoisella opiskelulla ja opettajan työn pilkkomisella pelkästään oppitunneiksi. Kokonaisvastuut yhteisöstä, pitkäaikaiset opettaja-oppilassuhteet ovat mennyttä päivää, Pulkkinen huomauttaa.”