Text: The Norwegian Nobel Committee

The Norwegian Nobel Committee has decided to award the Nobel Peace Prize for 2010 to Liu Xiaobo for his long and non-violent struggle for fundamental human rights in China. The Norwegian Nobel Committee has long believed that there is a close connection between human rights and peace. Such rights are a prerequisite for the “fraternity between nations” of which Alfred Nobel wrote in his will.

Over the past decades, China has achieved economic advances to which history can hardly show any equal. The country now has the world’s second largest economy; hundreds of millions of people have been lifted out of poverty. Scope for political participation has also broadened.

China’s new status must entail increased responsibility. China is in breach of several international agreements to which it is a signatory, as well as of its own provisions concerning political rights. Article 35 of China’s constitution lays down that “Citizens of the People’s Republic of China enjoy freedom of speech, of the press, of assembly, of association, of procession and of demonstration”. In practice, these freedoms have proved to be distinctly curtailed for China’s citizens.

For over two decades, Liu Xiaobo has been a strong spokesman for the application of fundamental human rights also in China. He took part in the Tiananmen protests in 1989; he was a leading author behind Charter 08, the manifesto of such rights in China which was published on the 60th anniversary of the United Nations’ Universal Declaration of Human Rights, the 10th of December 2008. The following year, Liu was sentenced to eleven years in prison and two years’ deprivation of political rights for “inciting subversion of state power”. Liu has consistently maintained that the sentence violates both China’s own constitution and fundamental human rights.

The campaign to establish universal human rights also in China is being waged by many Chinese, both in China itself and abroad. Through the severe punishment meted out to him, Liu has become the foremost symbol of this wide-ranging struggle for human rights in China.

Oslo, October 8, 2010

EUROOPAN PARLAMENTIN TIEDOTE 22.10.2009

Euroopan parlamentin vuoden 2009 Saharov-mielipiteenvapauspalkinto menee venäläiselle ihmisoikeusjärjestölle Memorialille. Parlamentti antaa samalla tunnustusta etenkin järjestön kolmelle edustajalle Oleg Orloville, Sergei Kovaleville ja Ljudmila Aleksejevalle sekä kaikille ihmisoikeuksien puolustajille Venäjällä. EP:n puhemies Jerzy Buzek julkisti Saharov-palkinnonsaajan tänään Strasbourgissa. Palkinto luovutetaan Strasbourgissa 16. joulukuuta.

“Luovuttamalla tämän vuoden palkinnon Oleg Orloville, Sergei Kovaleville ja Ljudmila Aleksejevalle Memorial-järjestön nimissä ja kaikille muille ihmisoikeusaktivisteille Venäjällä, toivomme, että autamme osaltamme lopettamaan ihmisoikeuksien puolustajia ympäröivän pelon ja väkivallan kierteen Venäjän federaatiossa, parlamentin puhemies Jerzy Buzek sanoi täysistunnossa.

“Haluamme täten osoittaa, että ihmisoikeuksien puolustajien ja meidän kaikkien tulee olla vapaita voidaksemme harjoittaa perustavaa oikeuttamme ajatuksen- ja sananvapauteen sekä kertoaksemme totuuden. Totuus ja vapaus voittavat aina lopuksi. Näin kävi monissa Itä-Euroopan maissa”, Buzek jatkoi, viitaten kotimaahansa Puolaan ja sen solidaarisuusliikkeen kamppailuun 1980-luvulla.

Memorial ja sen edustajat

Memorial edistää ihmis- ja perusoikeuksia entisen Neuvostoliiton alueen maissa kuten Ažerbaidzanissa, Armeniassa, Georgiassa, Tadžikistanissa, Moldovassa ja Ukrainassa. Järjestön ja sen edustajien ehdokkuutta perusteltiin seuraavasti: “Memorial edistää totuuden levittämistä Neuvostoliiton poliittisesta sorrosta ja torjuu entisen Neuvostoliiton alueen maissa tällä hetkellä tapahtuvia ihmisoikeusloukkauksia kyseisten maiden demokraattisen tulevaisuuden varmistamiseksi”. Andrei Saharov kuului Memorialin perustajajäseniin.

Oleg Orlov on Memorialin nykyinen puheenjohtaja. Orlov tuomittiin 6. lokakuuta sakkoihin ja perumaan julkisia kannanottojaan Tšetšenian presidentin Ramzan Kadyrovin häntä vastaan käynnistämässä kunnianloukkausjutussa. Orlov oli syyttänyt Kadyrovia siitä, että tämä olisi tšetšenialaisen ihmisoikeusaktivistin Natalia Estemirovan murhan takana. Orlov itse joutui siepatuksi kolmen toimittajan kanssa Ingushiassa 23. marraskuuta 2007. Heitä pahoinpideltiin ja uhattiin teloittamisella, minkä jälkeen sieppaajat jättivät heidät.

Sergei Kovalev perusti vuonna 1969 ensimmäisen neuvostoliittolaisen ihmisoikeusjärjestön, Neuvostoliiton ihmisoikeuksia puolustavan aloiteryhmän, ja hänestä tuli yksi Memorial-järjestön alullepanijoista. Kovalev on arvostellut suorasanaisesti Boris Jeltsinin ja Vladimir Putinin johtamien hallitusten autoritaarisia pyrkimyksiä. Hän erosi vuonna 1996 vastalauseena presidentti Jeltsinin alaisen ihmisoikeuskomission johtajan tehtävistä. Vuonna 2002 hän perusti julkisen komitean tutkimaan vuonna 1990 tapahtuneita Moskovan kerrostalopommituksia. Komitean työ onnistuttiin lamaannuttamaan tehokkaasti sen jäseniin kohdistuneilla vainoilla ja murhilla.

Ljudmila Mihailovna Aleksejeva perusti yhdessä Andrei Saharovin ja muiden aktivistien kanssa vuonna 1976 Moskovan Helsinki-ryhmän seuraamaan Helsingin päätösasiakirjan noudattamista Neuvostoliitossa. Aleksejeva oli 1960-luvulta lähtien kampanjoinut taatakseen pidätetyille toisinajattelijoille puolueettomat oikeudenkäynnit ja käsittelyn tiedotusvälineissä.

Aleksejeva erotettiin kommunistisesta puolueesta sekä työstään tieteellisen lehden toimittajana. Hän johti yhdessä Garri Kasparovin ja Georgi Satarovin kanssa yleisvenäläistä kansalaiskongressia, josta Aleksejeva ja Satarov erosivat jouduttuaan erimielisyyksiin Kasparovin kanssa tammikuussa 2008. Aleksejeva on arvostellut Kremlin ihmisoikeuslinjaa ja syyttänyt hallitusta ääriliikkeiden yllyttämisestä kansallismielisillä toimillaan, kuten georgialaisten pakkosiirroilla, katukauppiaina toimiviin ulkomaisiin kohdistetuilla poliisiratsioilla sekä venäläisten toiminnalla Ingushiassa.

Andrei Saharov vuonna 1943.

Saharov-palkinto

Euroopan parlamentti on myöntänyt vuodesta 1988 vuosittain venäläisen ydinfyysikon, toisinajattelijan ja Nobelin rauhanpalkinnon saajan Andrei Saharovin (1921–1989) mukaan nimetyn mielipiteenvapauspalkinnon. Se on antanut palkinnollaan tunnustusta yksilöille ja järjestöille näiden kamppailusta ihmisoikeuksien ja perusvapauksien puolesta, sortoa ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Saharovin kuolemasta tulee joulukuun palkintoseremonian aikoihin kuluneeksi 20 vuotta.

Parlamentin ulkoasiain- ja kehitysyhteistyövaliokunnat järjestävät 14. joulukuuta tapaamisen kuluvan vuoden palkinnonsaajan (tai tämän edustajan) kanssa. Vuoden 2009 Saharov-palkinto ja 50 000 euron palkintosumma luovutetaan 16. joulukuuta parlamentin täysistunnossa Strasbourgissa.