Loviisa Ulriika (1720–1782) oli Ruotsin kuningatar vuosina 1751–1771.
Hänen puolisonsa oli kuningas Aadolf Fredrik. Loviisa Ulriika oli Preussin
kuningas Fredrik Vilhelm I:n tytär ja Preussin kuningas Fredrik II Suuren sisar.

Teksti: Veli-Matti Hynninen
Kuva (pd): Wikipedia: Loviisa Ulrika

Kuningatar Loviisa Ulriikalla on veitikka silmäkulmassa. Kuningatar
iloitsee ja iskee silmää kauniilla mielihyvällä.

Hänen nimikkokaupunkinsa on laajentunut. Ruotsinpyhtää, Pernaja ja
Liljendal ovat tulleet osaksi kuningattaren kaupunkia. Lapinjärvi miettii
vielä, mutta Loviisan vaikutuspiiri kasvaa pääkaupunkiseutua myöten.

Uuden Loviisan synty 1.1.2010 avasi uuden ajan. Loviisa tunnetaan.
Puutalot, linnakkeet, laivat ja sillat tiedetään. Satamat ja voimalat,
tehtaat ja laitokset tuovat työtä. Meren henki ja rauhanrakkaus
kukoistavat. Matkailija ihmettelee ja poikkeaa mielellään Svartholman
merilinnakkeella tai kirkossa. Loviisan kirkko – tiekirkkojen äiti – on
matkailijan lempeä keidas.

Loviisan rauhanfoorumi on hymykuoppa Kesä-Suomen poskella. Siellä
kansat ja kulttuurit kohtaavat. Seminaarit, taidenäyttelyt, rauhanjazz,
konsertit, Hiroshima-lyhdyt ja rauhanletut muistetaan.

Loviisassa vaalitaan Sibeliusta ja arvostetaan musiikkia. Korkean
kulttuurin lisäksi Loviisaan tullaan veneiden, talojen ja tarinoiden
tähden.

Uutta Loviisaa valmisteltiin myös laulun voimalla. Laula Loviisa
2009-tapahtuma, Loviisa-aiheinen sanoitus- ja sävellyskilpailu, tuotti
runsaan sadon. Seurakunta lahjoitti palkitut Loviisa-laulut kiitokseksi
ja kannustukseksi Loviisan uudelle kaupungille. Tähän lauluvihkoon on
koottu kilpailun satoa.

Laulusta ammennamme voimaa toisillemme. Laulava ihminen tuottaa iloa ja
hyvää tuulta. Laulamalla ahkerasti vahvistamme kotiseutua ja
tulevaisuutta.

Loviisa-laulut on hyvä opetella ja panna ahkeraan käyttöön eri
tilanteissa. Laulakaa ihmiset kodeissa, kouluissa, työpaikoilla, juhlissa
ja kaikkialla.

Hyräilkää, rallatelkaa ja päästäkää ilo ilmoille.

Nyt on laulun aika.

Veli-Matti Hynninen
kirkkoherra

Pasifismilla on idealistinen ja radikaali maine, vaikkei se lähemmin tarkasteltuna ole kumpaakaan.

Sanakirjan mukaan pasifismi eli rauhanaate tarkoittaa ”pyrkimystä sotien välttämiseen ja kansojen rauhanomaiseen kanssakäymiseen.” Pasifistilla puolestaan tarkoitetaan rauhanaatteen kannattajaa.

Pasifismi -sanan alkuperä on latinan kielen sanoissa paci- (pax) eli rauha ja -ficus eli tekeminen. Näin ollen rauhantekijä lienee paras suomenkielinen vastine pasifistille.

Rauhan tekeminen, eli työ sotien ennaltaehkäisemiseksi ja väkivallan vähentämiseksi, ei ole sen radikaalimpaa tai idealistisempaa kuin lääketieteenkään työ tauteja vastaan. Tauteja on aina ollut ja tulee aina olemaan, mutta onneksi kenellekään ei tule mieleenkään kyseenalaistaa lääketieteellisen työn merkitystä tämän takia.

Työ rauhan puolesta ei ole idealismia, vaan yksi ihmiskunnan tärkeimmistä tehtävistä.

Loviisan rauhanfoorumi tarjoaa omalta osaltaan puitteet tälle työlle. Tämän vuoden seminaarissa pohdimme, mitä kasvattajat ja päättäjät voivat tehdä saadakseen väkivallan vähenemään kotona ja koulussa. Ja edelleen: miten onnistunut kasvatus tuo rauhaa, suvaitsevaisuutta ja viisautta tähän ristiriitojen repimään maailmaan. Rauhanfoorumissa on myös esillä perheväkivallasta kertova näyttely.

Jokainen yksittäinen väkivallanteko ja jokainen yksittäinen sota on estettävissä. Mitä enemmän teemme työtä rauhan eteen, sen paremmin onnistumme. Mitä enemmän pohdimme, tutkimme, testaamme, opetamme ja otamme käytäntöön rauhaa ylläpitäviä ja rauhaan johtavia toimintamalleja, sitä vähemmän maailmassa on väkivaltaa.

Timo Virtala, Loviisan rauhanfoorumin pääsihteeri