Kuva: Tambako the Jaguar (cc).

Rauhanmessu Loviisan kirkossa 9.8.2009

Risto Pontela

Luuk. 12: 42-48

Jeesus sanoi:

“Kuka on uskollinen ja viisas taloudenhoitaja, sellainen jonka isäntä asettaa huolehtimaan palvelusväestään ja jakamaan vilja-annokset ajallaan? Autuas se palvelija, jonka hänen isäntänsä palatessaan tapaa näin tekemästä! Totisesti: hänen hoitoonsa isäntä uskoo koko omaisuutensa.

Palvelija saattaa kuitenkin ajatella: ’Isäntä ei tule vielä pitkään aikaan!’ Niin hän alkaa piestä palvelijoita ja palvelustyttöjä, syödä ja juoda ja juopotella. Mutta päivänä, jota tuo palvelija ei arvaa, hetkenä, jota hän ei tiedä, hänen isäntänsä tulee ja hakkaa hänet kuoliaaksi, ja niin palvelija saa saman kohtalon kuin epäuskoiset.

Jos palvelija tietää, mitä hänen isäntänsä tahtoo, mutta ei varaudu siihen eikä toimi hänen tahtonsa mukaan, hän saa monta raipaniskua. Jos taas palvelija tietämättään tekee sellaista, mistä rangaistaan raipoin, hän pääsee vähillä iskuilla. Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan.”

Hyvät ystävät, dear friends!

Tämän sunnuntain aiheena on Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa. Kun katsoo erilaisia Raamatun tekstejä, joita tälle päivälle jumalanpalvelusta varten on valittu, tulee helposti mieleen kuinka kristinuskoa on tulkittu eri aikoina voittajien uskonnoksi. Joka palvelee Herraa uskollisesti ja hoitaa kutsumuksensa ahkerasti palkitaan menestyksellä ja hyvinvoinnilla. Tällainen tulkinta on yksipuolinen ja vääristelevä, mutta kieltämättä myös tämän päivän evankeliumitekstistäkin voi sellaisia ajatuksia syntyä. Viisas ja uskollinen taloudenhoitaja saa enemmän vastuuta ja väärin saamaansa luottamusta käyttävää rangaistaan ankarasti.

Evankeliumiteksti on Jeesuksen opetusvertauksesta. Jeesus käytti paljon kielikuvia, jotka liittyivät kuulijoiden tuntemiin tilanteisiin ja auttoivat siten ihmisiä ymmärtämään, mitä Jeesus halusi sanoa. Taloudenhoitaja ja palvelija olivat tuttuja tehtäviä ja varmasti myös moni tunsi omissa nahoissaankin väärin toimivan taloudenhoitajan lyönnit.

Evankeliumikatkelman loppu avaa opetuksen; ”Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan.” Meidät on kutsuttu toteuttamaan Jumalan tahtoa ja työtä omassa elämässämme ja tässä maailmassa ja sitä varten itse kullekin on annettu lahjoja tehtävämme täyttämiseen. Toinen on viisas tiedoissaan, toinen sosiaalisissa taidoissaan. Yksi osaa laulaa, toinen osaa soittaa. Kun nämä taidot pannaan yhteen, syntyy monipuolinen ja eteenpäin menevä yhteisö, joka päivä päivältä vie Jumalan valtakuntaa täällä ihmisten maailmassa eteenpäin. Jokainen ihmiskunnan kehitysaskel on tulosta Jumalan antamien lahjojen käytöstä hyvään tarkoitukseen.

Olemme nyt mukana Loviisan Rauhanfoorumiin kuuluvassa Rauhanmessussa. Kuluneen viikon aikana on täällä järjestetty monenlaisia tapahtumia ja seminaari. Tämän vuoden teemana on ollut Kotirauha, koulurauha, maailmanrauha. Yksi Rauhanfoorumin kiintopisteistä on elokuun 6. päivän ilta, jolloin kynttiläkulkue kulkee meren rantaan ja lähettää kynttiläveneet viemään viestiä rauhasta ja väkivallattoman maailman toivosta. Kynttiläkulkue järjestetään aina 6.8, Hiroshiman atomipommiräjäytyksen muistopäivänä. Tämä kautta maailman vietettävä päivä muistuttaa meitä siitä, että Jumalan antamia lahjoja voidaan käyttää myös tuhoavasti ja täydellisen väärin. Ihminen voi todellakin olla nykyäänkin Jeesuksen vertauksen huono taloudenhoitaja tai palvelija, joka luulee, että voi käyttää lahjojaan alistaakseen ja vahingoittaakseen toisia ja unohtaa, että vastuun antanut tulee kysymään miten vastuusi olet käyttänyt.

Näin voi käydä, kun ihminen ymmärtää asemansa ja tehtävänsä maailmassa väärin ja käyttää saamaansa mahdollisuutta toisten alistamiseksi ja sortamiseksi. Siitä seuraa väkivaltaa ja sotia, tuhoa ja turvattomuutta, epätoivoa ja kuolemaa. Sitten Hiroshiman on sodan kuva muuttunut kovasti, mutta seuraukset ovat samat. Jopa miljoonat kuolevat vuosittain erilaisten valtaan ja talouden etujen tavoittelemiseen liittyvissä selkkauksissa ja kansanmurhissa. Valtiot tukevat selkkausten ja sotien osapuolia omien tavoitteidensa saavuttamiseksi ja vaikutusvaltansa lisäämiseksi tai säilyttämiseksi. Maailman rauha vaarantuu myös tällaisten tämän ajan epämääräisten sotatilojen takia koska varsinaista valtaa maailmassa käyttävät sulkevat syytöntä näytellen silmänsä. Muistavatko johtajat, että heille on annettu paljon ja heiltä tullaan myös paljon vaatimaan?

Olemme tämän vuoden Rauhanfoorumin yhteydessä miettineet myös sitä, mistä kumpuavat nuorten ihmisten väkivaltaiset teot toisia kohtaan. Olemme palanneet viime vuosien kauhistuttaviin tapahtumiin kouluissa ja muualla ja yrittäneet ymmärtää mitä pitäisi tehdä toisin tai mitä pitäisi muuttaa, että sellaista ei tapahtuisi. Yksi yhteinen asia näissä tapahtumissa on ollut koulukiusaaminen, kouluväkivalta. Sekin on esimerkki väärin käytetyistä lahjoista ja siitä aiheutuvasta tuhosta. Ihminen, joka koulu- tai työpaikkakiusaa toista, tekee kuten väärä ja huono palvelija Jeesuksen vertauksessa ja saa toimillaan aikaan toisen ihmisen itsetunnon tuhoutumisen, josta voi seurata monenlaista kuolemaa, henkistä ja fyysistä.

Täällä Loviisassa on ollut esillä Ruusukuja 76 – näyttely, joka kertoo perheväkivallasta. Kotonakin ihminen voi joutua väärän palvelijan uhriksi. Lapsi on täysin puolustuskyvytön ja aikaisen armoilla jos aikuinen käyttää valtaansa väärin. Puolison elämä voi tuhoutua väkivallan kierteessä. Juuri perheessä näemme, kuinka jokainen ihminen on vastuussa toisista ja siitä kuinka käyttää lahjojaan – oikein vai väärin. Kukaan ei pääse sanomaan, että minä en ole vastuussa Jumalan minulle antamista lahjoista.

Rauhanfoorumin teema Kotirauha, koulurauha, maailmanrauha kiertyy näin Jeesuksen opetuksen keskeisten asioiden ympärille. Elimmepä aivan tavallisen ihmisen elämää tai olipa meillä valtaa aina maailman johtajiksi asti, olemme Jumalan lahjojen käyttäjiä ja Jumalan taloudenhoitajia, joilta kysytään kuinka lahjasi käytit. Eikä tuo kysymys odota meitä jossain tulevaisuudessa vaan aivan tässä ja nyt, se on omassatunnossamme eikä sitä voi loputtomiin peittää.

Tämän sunnuntaine evankeliumin viesti on kova: Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan. Jos jäisimme tähän, moni meistä musertuisi vastuunsa alle. Jeesus tuli siksi Vapahtajaksemme, kantamaan kanssamme vastuuta ja antamaan vastuunsa tuntevalle uuden alun mahdollisuuden. Tästä on hyvin konkreettisia esimerkkejä aivan viime vuosikymmeniltä. Väärät palvelijat, jotka ovat hakanneet ja alistaneet toisia ovat kohdanneet totuuden töistään esimerkiksi Etelä-Afrikassa ja siitä on alkanut uuden rauhan ja paremman tulevaisuuden rakentaminen. Jeesus haluaa sanoa meille, että totuus ja anteeksianto parantavat ja antavat uuden mahdollisuuden. Rauhanliikkeen suuri haaste on, että tuomitsemisesta päästään rauhanrakentamiseen. Siksi on olemassa tämä Rauhanmessu ja Loviisan Rauhanfoorumi. Yritämme kuunnella Jeesusta ja olla hänen työtovereitaan. Antakoon hän meille armonsa ja voimansa tähän tehtävään.