Tiivistelmä alustuksesta Loviisan rauhanfoorumissa 2.8.2014
Haluan alustuksellani herättää keskustelua eettisesti kestävästä kehityksestä YK:n post-2015 viitekehyksessä. Post 2015-ohjelmahan tulee olemaan jatkoa vuosituhattavoitteille, joita voidaan pitää suhteellisen onnistuneena hankkeena, etenkin ensimmäisen tavoitteen, eli äärimmäisen köyhyyden ja nälän puolittamisen osalta. Tavoite täyttyi jo vuonna 2010 ja sen suurimpana selittävänä tekijänä on ollut globaali talouskasvu, etenkin väkimäärältään suurissa maissa, Intiassa ja Kiinassa.
Talouskasvu on kuitenkin samalla tarkoittanut sitä, että vuosituhattavoitteiden seitsemättä kohtaa, eli ympäristön kestävän kehityksen turvaamista, ei ole pystytty toteuttamaan. Kehitys on siltä osin mennyt jopa huonompaan suuntaan, kun pitkälti resurssien liikakulutukseen perustunut talouskasvu on vaatinut suuria ympäristöuhrauksia. Kiinassa mm. 60% pohjavesistä on saastunut käyttökelvottomiksi ja savupiipputeollisuuden ilmastopäästöt ovat kiihdyttäneet ilmastonmuutosta. Surullista kyllä, mutta moni tutkija ei enää vaivaudu pohtimaan sitä miten ilmastonmuutosta kyettäisiin torjumaan, vaan sitä, miten sen seurauksiin pystyttäisiin parhaiten sopeutumaan.
Vuosituhattavoitteiden ensimmäisen ja seitsemännen kohdan välillä vallitseekin empiirinen ristiriita, joka herättää eettistä pohdintaa. Oikeutettuna lähtökohtana post 2015-tavoitteille voitanee kuitenkin pitää äärimmäisen köyhyyden poistamista. YK:n pääsihteeri Ban Ki-moonin neuvonantajan, ekonomisti Jeffrey Sachsin mukaan äärimmäinen köyhyys voitaisiin poistaa maailmasta vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteen onnistuminen tarkoittaa kuitenkin suurella todennäköisyydellä myös ilmastopäästöjen kasvua ja siksi rikkaiden ja keskituloisten maiden on pystyttävä kantamaan huomattavasti nykyistä suurempi vastuu ilmastonmuutoksesta.
Lisäksi on muistettava, että ettisesti kestävä kehitys vaatii paljon muutakin kuin vain talouskasvua ja ekologista ympäristöpolitiikkaa. Talouskasvu ei ole eikä sitä pidä nähdä kehityksen itseisarvona, vaan se tulee nähdä kestävän kehityksen mahdollistajana. Se voi toteutua onnistuneesti vain niissä maissa, joissa on toimiva hallinto ja instituutiot tai vallitseva tahtotila sellaisten rakentamiseksi. Silloin puhutaan ihmisten tarpeista kulttuuriin, koulutukseen, ihmisoikeuksiin ja terveyteen. Vain sellaiset maat, jotka aidosti priorisoivat näitä asioita, voivat myös aidosti vaurastua.