Kertomuksia rohkeudesta, osa 8: Yhdysvaltojen ihmisoikeustaistelu 1950 ja 60 -luvuilla


Martin Luther King Jr:n vuonna 2011 paljastettu patsas Washington DC:ssa. Kuva (cc): Zach Frailey.

Yhdysvalloissa vietetään tänään, 15.1, kansallista vapaapäivää Martin Luther King Jr:n syntymäpäivän kunniaksi.

Vaikka Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistuksessa julistettiin jo vuonna 1776, että jokainen on syntynyt vapaaksi ja tasa-arvoiseksi, ja vaikka orjuus oli kielletty jo heti sisällissodan jälkeen 1865, silti eräissä Yhdysvaltojen etelävaltioissa elettiin 1950 -luvulla vielä rotuerottelun aikakautta.

Tummaihoisilla ei ollut äänestysoikeutta eikä pääsyä motelleihin eikä huvipuistoihin. Heillä oli eri koulut, ravintolat, kahvilat ja vessat kuin valkoihoisilla. He istuivat eri paikoissa busseissa, ja tummaihoisia miehiä kutsuttiin aina pojiksi, mutta vaimoja ja äitejä ei koskaan rouviksi. Kaupungit olivat täynnä nöyryyttäviä “valkoisille” ja “värillisille” -kylttejä.

Martin Luther King Jr syntyi vuonna 1929 Atlantassa, Georgian osavaltiossa. Hän eli onnellisen lapsuuden perheen ja ystävien ympäröimänä. Hän törmäsi rotuerottelun todellisuuteen vasta suhteellisen myöhäisessä lapsuudessa, ja tämän vääryyden korjaamisesta muodostui hänelle elämäntehtävä. Hän opiskeli baptistipastoriksi ja filosofian tohtoriksi. Jeesuksen, Henry David Thoreaun ja Gandhin oppeja seuraten hän otti taktiikakseen väkivallattoman vastarinnan.

King johti vuoden 1955 Montgomeryn bussiboikottia, joka sai alkunsa kun Rosa Parks kieltäytyi luovuttamasta paikkaansa valkoihoiselle miehelle. Yli vuoden kestänyt bussiboikotti päättyi Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päätökseen, jonka mukaan rotuerottelu busseissa oli Yhdysvaltain perustuslain vastaista.

Kampanjan aikana Kingin asunnon kuistilla räjäytettiin pommi. Kukaan ei loukkaantunut, mutta Kingillä oli täysi työ pitää kannattajansa rauhallisina ja vakuuttuneena siitä, että rotuerottelun vastaista ihmisoikeustaistelua täytyy jatkaa väkivallattomasti. Väkivallattomuuden perusajatuksen mukaisesti hän korosti, että on väärin käyttää epämoraalisia keinoja edes moraalisten päämäärien saavuttamiseksi.

Toisin kuin Gandhi, Martin Luther King Jr edusti koko ihmisoikeustaistelunsa ajan vähemmistöä, joten näkökulmasta katsottuna hänen tehtävänsä oli vielä vaikeampi kuin Gandhilla. King piti erityisen tärkeänä väkivallattomuuskampanjoiden tarkkaa suunnittelua, osanottajien valmentautumista ja harjoittelua ja hyvin organisoitua, kurinalaista toteutusta.

Eräässä hänen lukuisista kampanjoissaan hän organisoi opiskelijajoukon, jolta hän vaati ehdottoman kohteliasta käytöstä ja moitteetonta pukeutumista. Opiskelijat jaettiin kolmeen noin kymmenen hengen ryhmään, joista ensimmäinen meni sisään lounaskahvilaan, jonne tummaihoisilta oli pääsy kielletty. Ryhmälle ei suostuttu tarjoilemaan, vaan ravintoloitsija soitti poliisin hakemaan heidät pois. Poliisien saavuttua paikalla lainrikkojat ohjattiin poliisiautoihin, ja vietiin asemalle kuulusteltavaksi. Poliisiautojen takavalojen hävittyä näköpiiristä Kingin ryhmä numero kaksi astui ravintolaan sisään, jolloin sama absurdi näytelmä toistui, vain tehdäkseen tilaa kolmannelle ryhmälle.

Kingin tavoitteena oli tuoda epätasa-arvoinen laki kahvilanpitäjien, kahvilan asiakkaiden ja lehdistön kautta suuren yleisön tietoisuuteen. Kyse oli piilossa olevasta väkivallasta, sillä kahtia jaettu yhteiskunta toimi päällisin puolin rauhallisesti ja ongelmattomasti, niin kauan kuin kaikki osapuolet toimivat lakeja noudattaen. Moraalittomien lakien noudattamatta jättäminen sen sijaan asettaa parhaimmillaan koko järjestelmän naurunalaiseksi: poliisiasema on toimintakyvytön, koska putkat ja kuulustelutilat ovat täynnä pukuihin sonnustautuneita, kohteliaasti käyttäytyviä opiskelijanuorukaisia, joiden ainoa rikos oli kahvin tilaaminen.

Martin Luther King Jr tiesi, että rotuerottelun poistaminen – ja ihmiskunnan kehitys yli päätään – vaati ennen kaikkea “hyvien” ihmisten herättämistä siitä harhakuvitelmasta, että aika väistämättä parantaa kaikki haavat. Muutos ei tapahdu, jos sitä ei kukaan tee. “Hyvien ihmisten hiljaisuus on ihmiskunnan suurin tragedia.” Marthin Luther King Jr murhattiin vuonna 1968, hänen ollessa 39-vuotias.

Laatinut:
Timo Virtala

Lähteet:

Frady, Marshall: Martin Luther King, Jr – A Life. Penguing Book 2002.

Väänänen, Jouko: Rauhaa, peace – pasifismin klassikoita. Like 2009.

Wikipedia: http://fi.wikipedia.org/wiki/Martin_Luther_King,_Jr

Youtubesta löytyy useita Kingin puheita.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *