Kertomuksia rohkeudesta: Alustus

Alla olevissa ja tulevissa blogiteksteissä kuvattuja tarinoita yhdistää paitsi rohkeus, myös se, että näissä kertomuksissa kuvatut ihmiset eivät ole tyytyneet seuraamaan sivusta tai hyväksymään näkemäänsä tai kokemaansa epäkohtaa, vaan ovat aktiivisesti tehneet jotakin totuuden paljastamiseksi, vääryyden korjaamiseksi tai muutoksen aikaansaamiseksi. Kolmannekseen he ovat kaikki toimineet ilman väkivaltaa, pyrkimättä satuttamaan, uhkaamaan tai edes nöyryyttämään vastapuolta.

Yllä olevassa kuvassa tuntemattomaksi jäänyt kiinalainen pysäyttää panssarivaunusaattueen 5. kesäkuuta 1989 Taivaallisen rauhan aukiolta poiskulkevalla bulevardilla. Tähän valokuvaan kiteytyy yllä mainitut kolme elementtiä: rohkeus, aktiivisuus ja väkivallasta kieltäytyminen. Kuvassa olevan miehen rohkeutta ylistetään laajalti ja syystäkin, mutta aivan liian harvoin kuulee kysyttävän, mikä oli se voima, jolla tämä mies pysäytti panssarivaunusaattueen. Missä muissa tilanteissa tätä voimaa on käytetty? Missä sen käyttö on onnistunut, ja missä mahdollisesti epäonnistunut? Miksi? Miten voisimme kehittää tätä voimaa eteenpäin, tulla sen käytössä paremmaksi ja kehittää siitä yhä suuremmassa määrin vaihtoehdoksi väkivallalle?

Taloustieteilijä Kenneth Boulding (1910-1993) oli yksi niistä harvoista, jotka ovat systemaattisesti lähteneet tutkimaan tätä ilmiötä. Hän katsoo ihmisten välisissä suhteissa olevan kolmenlaista vallankäyttöä: pakkovaltaa, vaihtovaltaa ja eheyttävää valtaa. Ensin mainitussa ihmiset saadaan tottelemaan käyttämällä väkivaltaa tai uhkaamalla sillä. Seuraavassa kyse on kaupankäynnistä: minä annan sinulle jotain mitä sinä haluat, ja saan vastineeksi jotain, mitä minä haluan. Viimeksi mainitussa toisen ihmisen käytökseen vaikutetaan oman esimerkin, vilpittömyyden, rehellisyyden ja rohkeuden avulla.

Nämä blogitekstit kertovat esimerkkejä eheyttävästä vaikuttamisesta, josta yleisemmin käytetään termiä väkivallattomuus. Rohkeus on väkivallattomuudessa avainasemassa. Kun pastori Martin Luther King Jr:a (1929-1968) tummaihoisten ihmisoikeustaistelussa avustanutta David Hartsoughia uhattiin puukolla, hän katsoi uhkaajaa silmiin ja sanoi: ”Sinä teet niin kuin katsot välttämättömäksi. Minä yritän silti rakastaa sinua.” Se oli periaatteellista väkivallattomuutta puhtaammillaan. David ei totellut uhkaajaa, mutta ei myöskään ollut agressiivinen, nöyryyttänyt eikä pelännyt. Davidin rohkeus teki vaikutuksen, ja puukolla uhannut mies poistui paikalta.

Intialainen vapaustaistelija Mahatma Gandhi (1869-1948) arvosti rohkeutta niin korkealle, että piti jopa väkivaltaa parempana vaihtoehtona kuin pelkuruutta. Väkivallattomuutta tulee hänen mukaansa pitää aina ensisijaisena ongelmanratkaisukeinona, mutta jos rohkeus ei siihen riitä, on parempi käyttää väkivaltaa kuin alistua tai paeta.

Nämä kertomukset todistavat, että kukaan ei voi hallita ihmisiä, jotka eivät suostu hallittaviksi. Heidät voi kyllä tappaa, mutta heitä ei voi hallita. Toisekseen, väkivallattomuustutkija Michael N. Nagleria lainatakseni: ”Jos ihmiset pystyvät vankkumattomasti erottamaan toisistaan ihmisryhmän ja heidän agendansa – synnintekijän ja synnin – päättäväisesti vastustaen jälkimmäistä, ja yhtä päättäväisesti hyväksyen ensimmäisen ihmisyyden, he muodostavat lähes vastustamattoman voiman.”

Lapinjärvellä 19.1.2013,

Timo Virtala

Leave a Reply

Your email address will not be published.