Vuoden 1943 helmikuun 27. päivänä aloittivat Berliinin poliisi, SS -joukot ja Gestapon agentit kaupungissa olevien viimeisen juutalaisten joukkopidätykset. Lähes kymmenentuhatta juutalaista pidätettiin, heidät pakotettiin rekkoihin ja heistä noin kahdeksan tuhatta vietiin Auschwitzin keskitysleirille. Arjalaistaustaisten saksalaisten kanssa naimisissa olevat miehet, kaikkiaan 1 800 henkilöä, erotettiin muusta joukosta ja heidät suljettiin Berliinin keskustassa sijaitsevaan rakennukseen. Rakennus oli aiemmin toiminut juutalaisen yhteisön keskuksena ja sijaitsi aivan Berliinin keskustassa osoitteessa Rosenstrasse 2 – 4.
Ennen auringonnousua toteutetun operaation tarkoituksena oli tehdä Berliinistä ”judenfrei”, eli tyhjentää kaupunki juutalaisista. Saman kuukauden alussa saksalaiset olivat hävinneet katkerasti Stalingradin taistelun, mikä heijastui kotirintamalla otteiden kiristymisenä entisestään. Hitler julisti totaalisen sodan sekä liittoutuneita että Saksassa asuvia juutalaisia vastaan.
Kun huhut miesten olinpaikoista lähtivät leviämään, Rosenstrasselle alkoi kertyä pidätettyjen omaisia, etupäässä pidätettyjen vaimoja. Pidätysten jälkeisenä päivänä heitä oli 200, mutta sitä seuraavana päivänä jo yli 600. Naiset toivat mukanaan ruokaa ja pidätettyjen henkilökohtaista omaisuutta. He vaativat saada tietää mitä heidän puolisoilleen on tapahtunut. He uhmasivat poistumiskieltoa, pitivät toisiaan kädestä, lauloivat lauluja ja huusivat ”Päästäkää miehemme vapaaksi!” Huoli pidätettyjen kohtalosta oli suuri, vaikka natsit olivatkin onnistuneet pitämään juutalaisten joukkomurhan kutakuinkin salassa.
Viranomaiset sulkivat läheisen metroaseman, mutta mielenosoittajien määrä jatkoi silti kasvuaan. Kolmantena protestipäivänä SS-joukot saivat käskyn ampua varoituslaukauksia saadakseen mielenosoituksen loppumaan. He kokosivat konekiväärin naisten eteen ja uhkasivat ampua, mikäli naiset eivät poistuisi. Naiset huusivat ”murhaaja, murhaaja, murhaaja!” Varoituslaukauksia ampumalla SS-joukot onnistuivat lopulta tyhjentämään alueen, mutta naiset poistuivat vain lähikaduille ja palasivat paikalle seuraavien minuuttien aikana. Maaliskuun viidentenä päivänä kymmenen naista pidätettiin, mutta tämä ei mielenosoittajia pelottanut, vaan seuraavana päivänä mielenosoittajia oli kerääntyneenä paikalle jo arviolta tuhat.
Maaliskuun kuudentena päivänä propagandaministeri Joseph Goebbels määräsi kaikki Roosenstrassella vangittuna olevat 1 800 juutalaista vapautettavaksi. Myös Auschwitzin keskitysleirille jo kyyditetyt 25 miestä lähetettiin takaisin, osa heistä ei ehtinyt saada mukaansa edes henkilökohtaista omaisuuttaan, vaan palasivat Berliiniin vanginvaatteissa. Asiaa tutkinut Floridan valtionyliopiston historianprofessori Nathan Stoltzfus on vakuuttunut, että vangitut juutalaiset vapautettiin nimenomaan naisten rohkean, natsien auktoriteettia uhmanneen toiminnan ansioista. ”Ilman näitä saksalaisia ystäviä, joista enemmistö oli naisia, nämä juutalaiset olisivat epäilemättä tullet tapetuksi kuten muutkin juutalaiset.” Tämä pelastusoperaatio tapahtui keskellä toista maailmansotaa, keskellä Berliiniä, aivan SS-joukkojen päämajan läheisyydessä. Tapahtuman muistoksi on Berliiniin pystytetty yllä olevassa kuvassa oleva taideteos ja tapahtumasta on tehty elokuva nimeltä Rosenstrasse (2003).
Kirjoittanut: Timo Virtala
Lähteet: Nathan Stoltzfus: Resistance of the Heart – Intermarriage and the Rosenstrasse Protest in Nazi. W.W. Norton & Company 1996; Peter Ackerman, Jack Duvall: A Force More Powerful – A Century of Nonviolent Conflict. Palgrave 2001, s. 236; Barbara Ash: The Day Hitler Blinked. Research in Review (Florida State University): http://rinr.fsu.edu/fallwinter97/features/hitler.html; The Rosenstrasse Protest: http://www.owlnet.rice.edu/~rar4619/rosenstrasse.html sekä Wikipedia: http://en.wikipedia.org/wiki/Rosenstrasse_protest
Kuva (pd): Niki Sublime.
koskas me köyhät kokoonnutaan.olis tuossa rahanjaossa vähän korjaamisen varaa