Kuva: tv.Radio Deissä suorana lähetyksenä.
Eläminen valon lapsina
Rakkaat sisaret ja veljet,
Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon Teidän kaikkien kanssanne nyt ja aina.
On etuoikeus ja kunnia viettää tänään rauhanmessua kanssanne.
Tuon teille terveisiä kirkoltani, Jordanian ja Pyhän Maan evankelis-luterilaiselta kirkolta, joka on elävä todistus jatkuvasta kasvatustyöstä, hengellisestä työstä, diakoniasta, ekumeniasta sekä uskontojenvälisestä dialogista. Meillä kristityillä ja erityisesti luterilaisilla on oma osuutemme Lähi-idän sovinnon aikaansaamisessa ja rauhantyössä sekä uskontojenvälisessä dialogissa. Vaikka olemme lukumääräisesti pieni jatkamme evankeliumin julistamista ja sakramenttien jakamista Jumalan valtakunnan edistämiseksi niin kristittyjen kuin ei-kristittyjen parissa. Luterilainen yhteisö rohkaisee meitä jatkamaan luovaa tehtäväämme ja profeetallista diakoniaa. Pyydän teitä rukoilemaan etteivät palestiinalaiset kristityt menetä uskoaan ja lähde pois maastaan. Sillä kuka haluaa kuvitella sellaista Pyhää Maata, jossa Kristus vaelsi ja vaeltaa ilman kristittyjä?
Heinäkuussa luterilaiset kaikkialta maailmasta kokoontuivat Stuttgartissa Luterilaisen maailmanliiton yhdenteentoista yleiskokoukseen. Yleiskokouksen teemana oli ’Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme’ (Matt. 8: 8). Voi vaikuttaa yksinkertaistukselta, mutta Martti Luther kirjoitti Vähä katekismuksessaan että jokapäiväinen leipä tarkoittaa kaikkia tässä elämän tarpeita. Yleiskokouksen viesti ilmaisee sen näin:
’Leivän ja viinin sakramentin jakaminen velvoittaa meitä huolehtimaan yhteiskuntiemme jokapäiväisestä leivästä (1. Kor. 11: 17-34). Pienten ja suurten kirkkojen yhteisönä ymmärrämme että täytämme tämän velvollisuutemme fyysisesti ja hengellisesti eri tavoin – esimerkiksi evankeliumia julistamalla, kasvatuksella ja osaamista edistämällä, sosiaalisella ja poliittisella diakonialla, puolesta puhumisella ja tehokkaalla viestinnällä.’
Kun oivallamme että rukouksemme jokapäiväisestä leivästä merkitsee oikeudenmukaisuutta muille niin että he myös voivat rukoilla jokapäiväistä leipäänsä, olemme toteuttamassa sitä mitä Paavali tarkoittaa Efesolaiskirjeessä (Ef. 5: 8): ’Eläkää valon lapsina’
Mitä Paavalilla oli mielessään kun hän ojentaa efesolaisia ’elämään valon lapsina’? Kuten tiedetään varhaisseurakunnassa odotettiin Jeesuksen toista tulemisen toteutuvan pikaisesti. Paavali toteaa että Kristuksen toinen tuleminen ei toteutunut ihmisten odotusten mukaisesti. Paavalin kirje seurakunnalle jonka identiteetti oli vasta muotoutumassa esitti irtautumista menneestä voidakseen elää kristittyinä. Paavalin kuten Johanneksen kirjoitukset sisältävät selkeän vastakkaisuuden pakanallisen elämän pimeyden ja valon täyttämän kristillisen elämän välillä.
Paavalin sanat tässä yhteydessä muistuttavat Jeesuksesta kun hän sanoi ’Vielä hetken aikaa valoon teidän keskellänne. Kulkekaa niin kauan kun teillä on valo, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Joka kulkee pimeässä ei tiedä, minne on menossa. Niin kauan kuin teillä on valo, uskokaa valoon, jotta teistä tulisi valon lapsia’ (Johannes, kahdennentoista luvun jakeet kolmekymmentäviisi ja –kuusi)
Tämä merkitsee sitä että kristitty on yhteydessä Kristukseen joka on kristityn valo. Kasteen kautta valon lapset tulevat ’osalliseksi jumalallisesta luonnosta’ (2. Piet. 1: 4).
Tämän vuoksi Herramme ja Vapahtajamme muistuttaa seuraajiaan ’ Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa’ (Matt. 5: 14-16). Paavali kehoittaa jo mainitussa efesolaiskirjeen kohdassa: ’Eläkää valon lapsina.’
Saman haasteen kohtaamme myös tänään. Kuinka voimme elää tässä maailmassa ja kantaa Kristuksen valoa itsessämme? Tässä on kyseessä sama haaste joka koskee kaikkia kirkkoja ja kristittyjä päivittäin. On helppoa aikoa elää valon lapsena. Mutta kun kohtaamme jonkun ongelman, tai kun yhteiskuntamme haastaa meidät tai kostonhalu houkuttaa, huomaamme että tämä jalo opetus jää kaukaiseksi tavoitteeksi. Kuitenkin kaikkine heikkouksinemme meidän tulee elää valon lapsina. Paavali antaa meille joukon ohjeita.’Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. Pyrkikää saamaan selville, mikä on Herran tahdon mukiasta (Ef. 5: 9-10).
Jotkut saattavat väittää, että kristityt ovat läpikäyneet niin monia vaiheita jotka ovat tehneet meistä erilaisia verrattuna Paavalin ajan efesolaisiin uskoviin. On totta, että sellaiset muutokset kun uskonpuhdistus, valistuksen aika, modernismi ja postmodernismi ovat vaikuttaneet ja muovanneet kristillistä identiteettiämme. Mutta kaikissa vaiheissa ja eri trendeistä huolimatta peruskysymys säilyy: Miten voimme Kristuksessa kastettuina elää valon lapsina?
Näinä postmodernismin aikoina on helppoa leimata ihmisiä konservatiiveiksi, liberaaleiksi, ääriliberaaleiksi ja niin edelleen. Myös kristittyjä luokitellaan. En juurikaan kiinnitä huomiota tällaisiin leimoihin, koska minua kiinnostaa se, miten me kristityt elämme valon lapsina.
Aikoinaan kangaspakkoja säilytettiin pinottuina hämärissä tiloissa. Kauppias veti sitten pakan pinosta ja piti kangasta valoa vasten, jotta ostaja saattoi tarkistaa kankaan laadun ja mahdolliset puutteet.
Samoin kristittyjen tulisi seisoa Kristuksen valossa niin että voisimme nähdä vikamme – heikkoutemme, ahdasmielisyytemme, tuomitsevat asenteemme ja tekopyhyytemme – niin että voisimme tunnustaa Herralle, että olemme epäonnistuneet elämään hänen valossaan. Tällainen katumus palauttaisi meidät takaisin kutsuumme elää valon lapsina.
Eräänä päivänä kun kävelin toimistostani Jerusalemin vanhasta kaupungista Jaffa-portille eräs kauppias pysäytti minut ja kiinnitti huomioni ohikulkevaan naiseen ja lapseen. Kauppias tiesi että nainen oli kristitty ja että vammainen poika, jota nainen kantoi, tuli muslimiperheestä. Kauppias oli ihmeissään siitä että nainen huolehti näin äidillisesti lasta joka ei ollut hänen omansa.
Vastasin hänelle, ’Kyllä kristittyinä olemme kutsutut palvelemaan jokaista ihmistä riippumatta tämän sukupuolesta, rodusta, etnisestä taustasta, uskonnosta tai poliittisesta vakaumuksesta. Meitä kutsutaan toimimaan valona. Se on meidän uskomme todistusta ja palvelua.’
Meidän tulee elää valon lapsina – ja antaa valomme loistaa – ei kuitenkaan huomio kiinnittämiseksi itseemme tai pelastuksemme ehtona. Pikemminkin elämme valon lapsina koska Kristus, valomme, on antanut meille erityisiä lahjoja jakaaksemme ne maailman kanssa. Emme onnistune käännyttämään maailmaa kristityksi. Mutta voimme vaikuttaa jakamalla Jumalan armoa. Voimme vaikuttaa säteilemällä Kristuksen valoa pimeyteen. Voimme palvella maailmaa rakastamalla toisiamme ja koko ihmiskuntaa.
Tästä syystä kirkon on oltava profeetallinen. Sen ei pidä vain tuomita syntiä vaan myös uskaltaa tarjota valon visiota pimeään maailmaan. Kirkon tulee ottaa vakavasti niiden ihmisten pulmat joita se palvelee. Sen tulee ottaa vastaan kaikki Jumalan lapset, valon lapset.
Koska kirkko muodostuu Kristuksen seuraajista on kirkko myös kutsuttu toimimaan valona. Se merkitsee ettei kirkko saa pitäytyä hengelliseen todellisuudesta pakenemiseen vaan sellaiseen hengellisyyteen joka paneutuu inhimilliseen kärsimykseen ja palvelee maailmaa olemalla valo. Todistuksen ja palvelun (witness and diakonia) kautta kirkko toimii palvelijana, ei isäntä, valon kantaja ja siten elävä todistus jokaisella elämän alueella. Kirkon tulee olla valo, joka loistaa uskon, toivon, rakkauden ja anteeksiantamuksen säteitä.
Kirkon jäseninä meidän tulee kieltäytyä epäoikeudenmukaisuudesta ja valaista maailmaa Jumalan oikeudenmukaisuuden valolla. Meitä kutsutaan toimimaan köyhyyden poistamiseksi, varmistaa oikeus ruokaturvaan, edistää naisten täyttä osallistumista kirkossa ja yhteiskunnassa, tuomita ihmiskauppa, vaatia oikeudenmukaista luonnonvarojen jakamista, torjua ilmastonmuutosta ja ennen kaikkea toimia oikeudenmukaisuuden puolesta. Olemme valon lapsia kun edistämne oikeudenmukaisuutta, anteeksiantoa, rauhaa ja sovintoa. Meidän tulee toimia aktiivisesti islamvihan, muukalaisvihan ja juutalaisvihan eliminoimiseksi. Tällä tavoin kirkosta, valon yhteisöstä, tulee toivon majakka toivottamassa tilanteessa.
Joskus pohdiskelen sitä tosiasiaa, että Palestiinassa on ollut kristittyjä ensimmäisestä helluntaista lähtien. Nykyisin meitä palestiinalaisia kristittyjä on vähemmän kuin 1,5 % väestöstä. Bethlehemin yliopiston ja Diyar Consortiumin tutkimuksen mukaan palestiinalaiset lähtevät maasta kolmesta syystä: poliittisen konfliktin aiheuttamien vaikeuksien, työpaikkojen puutteen sekä kasvavan poliittisen ja uskonnollisen ekstremismin vuoksi.
Tästä huolimatta palestiinalainen kristillisyys on säilynyt 2000 vuotta. Emme ole koskaan hallinneet maata emmekä ole milloinkaan olleet enemmistönä. Meillä ei ole paljon omaisuutta, valtaa, rahaa tai vaikutusvaltaa. Kuitenkin olemme selvinneet. Ja uskon, että selviämme toiset 2000 vuotta. Olemme selvinneet siitä yksinkertaisesta syystä että olemme kantaneet Herramme kuolemaa ja ylösnousemusta omissa ruumiissamme, sieluissamme ja mielissämme. Voimamme on aina ollut todistuksessamme, heikkouksista huolimatta. Pelastuksen mysteeri pitää toivomme ja elävän todistuksemme elossa. Jumalan armosta kannamme valoamme maailmaan ja olemme valmiit maksamaan tästä sen vaatiman hinnan. Siksi emme keskity numeroihin vaan siihen tosiasiaan, että todistuksemme ja palvelumme on valo yhteiskunnassamme. Olosuhteista huolimatta me palestiinalaiset kristityt yritämme jatkaa oikeudenmukaisuuden rakentajina, rauhan instrumentteina, sovituksen pappeina, ihmisoikeuksien puolustajina naisten oikeudet mukaan luettuina niin kirkossa kuin yhteiskunnassa sekä rakkauden apostoleina. Voinkin vain rukoilla että Kristus, valo, jatkaa kutsuaan tähän pyhään tehtävään toimia valona maailmassa yhdessä sisartemme ja veljiemme kanssa maailmassa ja Jerusalemissa.
Pyydämme teitä pitämään meidät rukouksissanne jotta Jumala voi jatkaa käyttää meitä valona. Rukoilkaa, että poliittinen tilanne ei estä meitä toimimasta elävinä todistajina eikä sammuta valoamme. Sisarina ja veljinä Kristuksessa sekä valonkantajakumppaneina maailmassa meidän pitää yhdessä antaa valomme loistaa niin että maailma näkisi Kristuksen valon meissä sekä kunnioittaisi Isäämme taivaassa.
Jumalan rauha joka ylittää ymmärryksemme pitäköön teidän sydämenne ja mielenne Kristuksessa Jeesuksessa! Amen.