Jerusalem – rauhan kaupunki?


Liri Mizrahi ja Bassam Araminin kiertävät kertomassa sovinnon mahdollisuudesta.

Tapahtuma: Jerusalem – rauhan kaupunki?
Aika: Lauantaina 7.8.2010 klo 14.00 – 16.00
Paikka: Kino Marilyn, Kuningattarenk 17, Loviisa.
Liput: Vapaa pääsy
Kieli: Englanti ja suomi

Loviisan rauhanfoorumin seminaarissa Jerusalem – rauhan kaupunki? pohditaan millä keinoilla on mahdollista saavuttaa rauha Lähi-Itään. Keskustelemassa mm. Suomessa aikoinaan teologiaa opiskellut, nykyisin Jordaninan ja Pyhän maan piispana toimiva Munib Younan sekä israelilais-palestiinalaisen Combatants for Peace (CfP) -kansalaisjärjestön edustajia. Puheenjohtajana toimii suurlähettiläs Ilari Rantakari. Alla oleva, CfP:n edellisen suomenvierailun jälkeen kirjoitettu kirjoitus on julkaistu ensimmäisenä Stadin Ruusu -lehdessä.

Ensimmäisen kerran Bassam Aramin ­lähti mukaan israelilaissotilaiden ärsyttämiseen ollessaan kolmetoistavuotias. ”Lapsen on helppo lähteä mukaan,” hän kertoo. ”Sitä menee vain joukon mukana. En tiennyt mitään politiikasta. En tiennyt miksi israelilaissotilaat olivat kaupungissamme ja miksi he ärsyyntyivät heilutellessamme tuolloin vielä kiellettyä Palestiinan lippua.” Bassiam varttui ja kivet vaihtuivat kranaateiksi. ”Ei me kehenkään osuttu. Se oli sellaista sähellystä, kranaatit lensivät minne sattuu. Emme osanneet käyttää niitä aseita.”

Seitsemäntoistavuotiaana hänet tuomittiin israelilaiseen vankilaan. Seitsemän vuoden ajan hänen elämänsä oli täynnä mielivaltaisia rajoituksia, tylsyyttä, väkivaltaa ja nöyryytyksiä. Vankilasta vapauduttuaan jälkeen hän perusti perheen. Bassam kertoo elämäntarinaansa vakavana, mutta höystää kertomustaan huumorilla: ”Naimisiinmeno oli kuin toinen vankilatuomio. Lapsien saaminen oli kuin toinen miehitys.”

Vuosien prosessoinnin ja ennen kaikkea henkilökohtaisten tuttavuuksien ansiosta Bassam tuli siihen tulokseen, että puhuminen vaatii enemmän rohkeutta kuin viha ja väkivalta. Hän liittyi entisten israelilaissotilaiden ja entisten palestiinalaistaistelijoiden perustamaan Combatants for Peace -järjestöön ja alkoi kiertää Israelissa ja palestiinalaisalueilla kertomassa sovinnon mahdollisuudesta. ”Se on ainakin varmaa, että väkivallalla tätä konfliktia ei ratkaista.” Kahta vuotta myöhemmin hänen vakaumuksensa joutui kovaan kokeeseen kun israelilaissotilaat ampuivat hänen 10-vuotiaan tyttärensä. Bassam päätti jatkaa aloittamallaan vuoropuhelun tiellä.

Helsinkiin Bassam saapui Tampereen rauhantutkimuslaitoksen ja Anna Lindh -säätiön kutsumana yhdessä israelilaisen Liri Mizrahin kanssa. Heidän edustamansa Combatants for Peace -järjestö perustettiin vuonna 2005. Ensin se oli tarkoitettu vain entisille taistelijoille, sittemmin toiminta on laajentunut ja mukaan otetaan myös siviilejä. Heillä on satoja jäseniä ja tuhansia tukijoita. Combatants for Peace järjestää säännöllisiä tapaamisia, turistikierroksia miehitetyille alueille, oliivipuun istutuksia, mielenosoituksia ja teatteriesityksiä. Tavoitteena on aito ystävyys konfliktiosapuolten kesken.

Liri Mizrahi suoritti usean vuoden asepalveluksen kuten muutkin israelilaistytöt ja pojat. Hänen vanhempansa puhuivat usein suvaitsevaisuudesta ja korostivat palestiinalaisten oikeuksia. Kuitenkin käytännössä he elivät täysin eri maailmassa kuin palestiinalaiset. Mediassa ei käsitelty palestiinalaisalueiden köyhyysongelmaa eikä elämää ratkaisevasti rajoittavia liikkumisrajoituksista, niihin Liri tutustui vasta lukiessaan ulkomaisia lehtiä internetin kautta. Häntä alkoi ärsyttämää oma helppo elämä ja muodollinen suvaitsevaisuus, joka ei kuitenkaan johtanut millään muotoa tilanteen parantamiseen.

Liri kertoo ensimmäisestä Combatants for Peace -tapaamisestaan palestiinalaisalueiden puolella. ”Se oli aivan eri maailmansa. En ollut koskaan aikaisemmin käynyt siellä.” Sotaa leikkivä lapsi pysäytti heidän autonsa ja osoitti leikkipyssyllään Liriä kasvoihin. Asettaan laskematta lapsi toisti israelilaissotilaiden tiesuluilla käyttämät fraasit. ”Hän kysyi kuka olen ja minne olen menossa, pyysi näyttämään ajokortin ja passin ja niin edelleen. Vaikka se oli vain leikkiä, se auttoi minua ymmärtämään jotain palestiinalaisten arjesta.” Yhtenä suurimmista ongelmista Liri pitää israelilaisten mediapimentoa olematonta ja olematonta kanssakäymistä palestiinalaisten kanssa. Israelissa ei tiedetä millaista on palestiinalaisten arki.

”Vain anteeksianto ja kostonkierteen katkaiseminen voi pelastamaa israelilaiset ja palestiinalaiset lapset,” sanoo lapsensa konfliktissa menettänyt Bassam Aramin.

Teksti ja kuva: Timo Virtala.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *