Rauha on mahdollinen -järjestön edustajat tavattavissa Loviisassa

Rauha on mahdollinen

Loviisan Rauhanfoorumin toritapahtumassa la 2.8. klo 8-12 tarjolla on tuttuun tapaan rauhanlettuja, kahvia, musiikkia ja järjestöinfoa. Musiikkipuolesta vastaa helsinkiläinen muusikko Lauri Kojo ja loviisalainen Mirella Pendolin-Katzin ja Kalle Katzin kokoama lauluyhtye Sonate. Järjestöjen esittelypöytiä tuo paikalle Suomen Rauhanliitto, Suomen Sadankomitea, Suomen Rauhanpuolustajat, Ystävien Uskonnollinen Seura Kveekarit ry, Gambian Loviisa-koulun kannatusyhdistys, Kirkon Ulkomaanapu, Amnesty International ja Rauha on mahdollinen ry. Esittelemme tällä sivustolla vuorotellen kunkin paikalle saapuvan järjestön lyhyesti ja heidän omilla sanoillaan. Ensimmäisenä on vuorossa Rauha on mahdollinen ry.

Rauha on mahdollinen ry tukee Prem Rawatin rauhan viestin tunnetuksi tekemistä Suomessa. Rauha on perustarve ja perusoikeus. Rauha ja hyvä olo ovat syntyjään meidän sisällämme. Words of Peace Global (WOPG) koostuu pääosin eri puolilla maailmaa toimivista vapaaehtoisista, joiden mielestä jokaisella ihmisellä on oikeus elää rauhassa. Etsitpä rauhaa omaan elämääsi tai maailmaan, se alkaa aina sinusta. Kun itse kukin meistä saa kosketuksen omaan ihmisyyteensä – todelliseen olemukseemme – näemme inhimillisyyden muissakin ihmisissä. Kun jokaisella yksittäisellä ihmisellä on rauha, on maailmassakin rauha.

Prem Rawatia kutsutaan ”Rauhan suurlähettilääksi”. Hän on puhunut yli 40 vuoden ajan kaikkialla maailmassa sisäisen rauhan ja tyytyväisyyden mahdollisuudesta – ei minään utopistisena ihanteena tai ristiriitojen poissaolona, vaan todellisena, henkilökohtaisena käytännön kokemuksena. Hänen ainutlaatuinen näkökulmansa tekee tästä löytämisprosessista helposti lähestyttävän ja miellyttävän. On aika nauttia siitä, mitä meillä jo on. Prem Rawat suuntaa viestinsä yksittäisille ihmisille riippumatta heidän uskomuksistaan, olosuhteistaan tai taustastaan. Osoitteessa www.rauhaonmahdollinen.fi on suomeksi tekstitettyjä videoita, joilla Prem Rawat kertoo viestistään.

Lisätietoja: www.rauhaonmahdollinen.fi, www.wopg.org, 0400 382 727

Lauluja Suomesta ja suvesta

Konserttiesiintyjät

Loviisan kirkossa 2.8.2014 klo 18 järjestetään kesäinen konsertti, jossa esiintyvät sisarukset mezzosopraano Maria Turunen ja basso Matti Turunen sekä pianisti Armaan Madar. Matti on saavuttanut finaalipaikan Lappeenrannan laulukilpailussa 2013 ja Savonlinnan oopperajuhlien Kansainvälisessä laulukilpailussa 2012 ja on tuore musiikin maisteri. Maria on konsertoinut tiiviisti pääkaupunkiseudulla ja Itä-Suomessa lupaavan pianistinsa Armaanin kanssa. Marialla ja Armaanilla alkaa syksyllä viimeinen opiskeluvuosi Helsingin Konservatoriossa.

Ohjelmassa on suomalaista laulumusiikkia Hannikaisen, Pylkkäsen ja Merikannon sävelin, W.A. Mozartin oopperamusiikkia ja lauluja musikaalista Viulunsoittaja katolla.

Matti Turusen säveltämä Rauhan messu on kuultu useana vuonna osana Loviisan rauhanfoorumia. Matti Turunen oli tänä vuonna Savonlinnan Oopperajuhlien solisti W.A. Mozartin oopperassa Taikahuilu. Ensi talven Matti työskentelee Suomen Kansallisoopperassa kuoron bassolaulajan toimessa ja marraskuussa Joensuussa W. A. Mozartin oopperassa Taikahuilu Sarastron roolissa.

Maria Turunen on debytoinut Äidin roolissa Kirmo Lintisen oopperassa ”Loputon lompsa” ja tammikuussa 2015 hänet nähdään Helsingissä Oscar Strausin operetissa ”Die lustigen Nibelungen” Brunhilden roolissa. Armaan Madar on konsertoinut monien suomalaisten eturivin taiteilijoiden kanssa eri puolilla Suomea. Ensi syksynä hän tulee pitämään useita resitaaleja mm. pääkaupunkiseudulla ja Itä-Suomessa.

Matti Turunen valmistui 17.6.2014 musiikin maisteriksi Helsingin Sibelius-Akatemiasta. Hän opiskeli kirkkomusiikin aineryhmässä syventymiskohteenaan laulu. Opettajina Sibelius-Akatemiassa hänellä olivat Pekka Kähkönen, Erkki Rajamäki, Hannu Niemelä ja Jaakko Ryhänen. Matti Turunen suoritti keväällä 2014 korkeimman A-laulututkinnon parhain mahdollisin arvosanoin. Hän on suorittanut kirkkomuusikon opintojen ohella myös musiikkipedagogin opinnot.

Maria Turunen aloittaa opintonsa Helsingin Sibelius-Akatemiassa kirkkomusiikin aineryhmässä pääaineenaan laulu syksyllä 2014. Syksystä 2012 hän on opiskellut Helsingin Konservatorion toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa opettajanaan Ritva Laamanen. Liediä hän on opiskellut Heikki Pellisen johdolla syksystä 2010 lähtien.

Armaan Madar on 19-vuotias intialais-suomalainen pianisti. Hän aloitti ammatilliset opintonsa Helsingin Konservatoriossa Antti Hotin johdolla syksyllä 2011 ja valmistuu muusikoksi keväällä 2015. Liedopintonsa hän aloitti Heikki Pellisen johdolla syksyllä 2011. Hän suoritti muusikkona toimimisen näytön Helsingin Konservatoriossa parhain mahdollisin arvosanoin keväällä 2013. Hän on myös tehnyt runsaasti yhteistyöstä lukuisten suomalaisten laulajien kanssa. Marian ja Armaanin yhteistyöstä voi lukea heidän internet-sivuiltaan: www.turunenmadar.wordpress.com.

Konsertti on osa Loviisan rauhanfoorumin ohjelmaa ja Kuninkaantien seuroja. Konsertin kesto on noin tunti. Tervetulosanat ja iltasiunauksen toimittaa rovasti Veli-Matti Hynninen. Tervetuloa!

Matti Turunen
045 311 3534

N.A.S.U. Plays for Peace

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lauantai 2.8. klo 20.00 Ravintola Loviisan Kappelissa

Déjà vu – a tribute to Crosby, Stills, Nash & (Neil)Young

Porvoolaisyhtye N.A.S.U. esittää tunnettuja Crosby, Stills, Nash & Youngin esittämiä lauluja. Neil Young tunnetaan yhteiskuntakriittisistä, sotaa ja väkivaltaa vastustavista lauluistaan kuten Ohio. Joni Mitchell kirjoitti rauhan puolesta järjestetystä Woodstock-festivaalista laulun, jossa rauhanaatteen puolesta yhteen kerääntyi yli puolimiljoonaa ihmistä. Kappaleesta tuli yksi suurimmista CSN&Y:n hiteistä. N.A.S.U.-yhtye haluaa myös muistaa tänä vuonna 94-vuotiaana elämäntaipaleensa päättänyttä lauluntekijää, ihmisoikeus- ja rauhanaktivistia Peter Seegeria. Hänen Saarnaajan kirjasta luonnostelema Turn Turn Turn –laulunsa päättyy toiveikkaisiin sanoihin: “A time for love… a time for peace, I swear It’s not too late.

Porvoolaiseen N.A.S.U-yhtyeeseen kuuluvat kitaristilaulajat Börje Helenius ja Mika Hella sekä etnohenkistä rytmiikkaa yhtyeelle antavat jäsenet Markku Nikula, basso ja Veli-Pekka Piironen, perkussio. Konserttiin on vapaa pääsy.

Loviisan Rauhanfoorumissa soi flamenco ja Neil Young, seminaareissa esillä Syyria ja Ukraina

Esiintyjät_pienempi

Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna (2.-3.8) ja Hiroshima-päivänä keskiviikkona 6.8. järjestettävässä Loviisan Rauhanfoorumissa on luvassa seminaareja Ukrainan ja Syyrian tilanteista, eettisesti kestävästä kehityksestä ja rauhanliikkeiden historiasta. Musiikkipuolella on tarjolla mm. andalusialaisen Cinta Hermon esittämää flamencoa, rauhanjazz, porvoolaisbändi N.A.S.U:n tulkitsemaa Neil Youngia ja Mouva Musican soittamaa kongolaista soukosia eli rumbaa.

Esillä on kaksi näyttelyä, joista toinen kertoo ensimmäisen maailmansodan pasifisteista, ja toinen on Amnestyn kokoama julistenäyttely YK:n ihmisoikeuksien julistuksesta. Kolmipäiväisen tapahtuman ohjelmaan mahtuu myös Juhani Ahon kirjoittama ja näyttelijä Jouni Suovan esittämä lukudraama, taiteilija Sade Hiidenkarin Sacred – Pyhä -videoteoksen ensiesitys, pyhtääläisen runoilija Ville Vanhalan runonlausuntaa, 69. Hiroshima-päivän kynttiläkulkue, Loviisan Laulujuhlat ja kaksikielinen Taizè-messu, jossa saarnaamassa on piispa Björn Vikström.

Seminaareja on nyt aiempaa useampia, ja pituudeltaan ne ovat edellisvuosia lyhyempiä. Syyria-asiantuntijoiksi Loviisaan saapuu Arab Reform Initiativen tutkimusjohtaja ja Initiative for New Syria’n puheenjohtaja Salam Kawakibi Pariisista, Lähi-itään erikoistunut professori Tuomo Melasuo, helsinkiläinen Syyria-aktivisti Mania Alkhatibi, toimittaja Liisa Liimatainen sekä Syyriassa, Pariisissa ja Tampereella opiskellut YM Armenak Tokmajyan. Ukrainan ja Venäjän tilanteesta keskustelevat suurlähettiläs Heikki Talvitie, dosentti Arto Luukkanen ja kamarineuvos Veli-Matti Hynninen.

Rauhanaatteiden, rauhanliikkeiden ja kansainvälisten instituutioiden kehitystä ensimmäisestä maailmansodasta tähän päivään puolestaan pohtivat toimittaja Hannu Reime ja rauhantutkija Unto Vesa. Eettisesti kestävä kehitys -seminaariin osallistuvat työterveyspsykologi Sirkku Kivistö, turkulainen emeritusprofessori Reijo E. Heinonen sekä Loviisan kaupunginvaltuutettu Elias Erämaja.

Sunnuntaina Taizè-messun ja Amenstyn julistenäyttelyn avajaisten jälkeen toteutettavissa Loviisan Laulujuhlissa esiintyy loviisalainen lauluryhmä Sonante, helsinkiläinen Kassandrakuoro, STM:n Karjalan piirin leirikuoro, Blokomblaanda sekä paikallinen yllätysesiintyjä. Lisäksi luvassa on tuttuun tapaan yhteislaulua sekä suomeksi että ruotsiksi.

Vuodesta 1987 järjestetyllä Loviisan Rauhanfoorumilla halutaan juhlistaa ja vahvistaa kulttuurien ja elämänkatsomusten monimuotoisuutta ja rauhanomaista rinnakkaiseloa, ja etsiä keinoja väkivallan vähentämiseksi maailmasta. Järjestävänä tahona toimii Suomen Kristillinen Rauhanliike ja suojelijana presidentti Tarja Halonen. Tapahtuman päärahoittajana toimii opetus- ja kulttuuriministeriö.

Vuoden 2014 Loviisan Rauhanfoorumin ohjelma löytyy osoitteesta www.rauhanfoorumi.fi/ohjelma. Loviisan Rauhanfoorumi on aktiivinen sosiaalisessa mediassa, tervetuloa tutustumaan esimerkiksi seuraaville sivustoille: Facebook, Facebookin tapahtumasivu, YouTube, Flickr ja Twitter.

Lisätietoja:

Timo Virtala
Loviisan Rauhanfoorumin pääsihteeri
045 784 05574 (toimii taas 12.7. jälkeen)
info at rauhanfoorumi.fi
www.rauhanfoorumi.fi

Medialle tiedoksi: valokuvia tämän vuoden esiintyjistä sekä aiempien vuosien rauhanfoorumeista löytyy rauhanfoorumin Flickr-sivustolta. Kuvia saa käyttää vapaasti ja lupaa kysymättä, kunhan mainitsee kuvaajan mikäli se on kuvan yhteydessä mainittu.

Kassandrakuoro esiintyy Loviisassa su 3.8.

Kassandrakuoro6871

Monikulttuurinen kanta- ja uussuomalaisista naisista koostuva Kassandrakuoro on olemukseltaan ainutlaatuinen maailmassa: kuoron muualta tulleet, suomalaistuneet jäsenet tuovat mukanaan laulunsa ja tarinansa ja antavat ne eteenpäin kuorolle. Kuorolla onkin hyvin sisäistynyt kokemus lauluista, kun niihin liittyvä kulttuuritausta valottuu laulujen myötä kasvaneen ihmisen kautta. Lisäksi laulu, liike ja askeleet yhdessä muiden kanssa luovat energian, jota on kiitelty monien esitysten jälkeen. Tuloksena on musiikkia, joka on vahvasti läsnä nyky-Suomessa ja jossa samanaikaisesti sykkii koko maailma. Kassandrakuoro on yksi Loviisan Rauhanfoorumin aikana järjestettävän Loviisan Laulujuhlien esiintyjistä. Tervetuloa kuuntelemaan Kassandrakuoroa sunnuntaina 3.8.2014 klo 13.30 – 15.30 ravintola Loviisan Kappeliin osoitteeseen Kuningattarenkatu 19! Tilaisuuteen on vapaa pääsy.

Elokuun ohjelma nyt paketissa

9459921511_43a49ba68f_z
Tässä tanssitaan viime vuoden foorumissa. Kuvaaja: Jouni Viitala.

Tulevan elokuun Loviisan Rauhanfoorumin ohjelma on nyt valmis. Luvassa mm. seminaareja Syyrian ja Ukrainan tilanteista, kestävästä kehityksestä ja rauhanliikkeiden historiasta. Musiikkipuolella tarjolla mm. flamencoa, Neil Youngia ja kongolaista soukosia eli rumbaa. Mukana myös monikulttuurinen naiskuoro Kassandra, Juhani Ahon kirjoittama lukudraama ja paljon muuta. Tervetuloa maistelemaan rauhanlettuja ja nauttimaan Suomen hymhyilevimmän kesäfestivaalin tunnelmasta! Kokonaisuudessaan ohjelma löytyy osoitteesta www.rauhanfoorumi.fi/ohjelma.

Lisää kuvia median käyttöön: https://www.flickr.com/photos/84378184@N06/sets/72157634942465290/.

Helena Kekkosen muistolle

Helena Kekkonen
Helena Kekkonen puhumassa Loviisan Rauhanfoorumin seminaarissa elokuussa 2009.

Suomalaisen rauhankasvatuksen äiti, Helena Kekkonen, on siirtynyt ajasta iäisyyteen lyhyen sairauden jälkeen 13. toukokuuta Helsingissä. Hän oli kuollessaan 87-vuotias. Syvimmät osanotot hänen aviomiehelleen Ristolle ja muille lähiomaisille.

Koulutukseltaan Helena oli diplomi-insinööri ja tekniikan lisensiaatti. Valmistuttuaan hän toimi ensin assistenttina Teknillisessä korkeakoulussa, sitten vuodesta 1960 lähtien laboratoriokoulun rehtorina. Maailman Kuvalehden haastattelussa hän kertoo olleensa kemian opettajana maailman huonoin. “Parin kaavan jälkeen jo hyppäsin atomipommin rakenteeseen, ja vartin päästä keskustelimme aseistariisunnasta ja tavallisen ihmisen vastuusta.” Vuonna 1976 hän siirtyi Vapaan sivistystyön yhteisjärjestön pääsihteeriksi, ja pääsi rauhankasvattajana ja kansainvälisen aikuiskoulutusjärjestön edustajana matkustamaan ympäri maapalloa ja löysi omien sanojensa mukaan “inhimillisen lämmön, solidaarisuuden ja köyhyyden valtakunnat“. Kymmenen vuotta myöhemmin hän oli perustamassa Rauhankasvatusinstituuttia ja päätyi sen pääsihteeriksi, keskittyen rauhankasvatustyöhön ja kehitysmaakysymyksiin.

Vapaa-ajallaan hän opetti mm. kemiaa Sörkan vangeille, toimi Eristetään Etelä-Afrikka -kampanjan puheenjohtajana ja hallituksen jäsenä vuosina 1984-91, oli perustamassa Tekniikka elämää palvelemaan ry:tä 1983, toimi Yrjö Kallisen Rauhanopiston kannatusyhdistyksen puheenjohtaja 1982-85 sekä Loviisan Rauhanfoorumin neuvottelukunnassa. Maailman Kuvalehden haastattelusta käy ilmi, että hän ehti tehdä rauhankasvatustyötä puoli vuosisataa: “päätyön puitteissa yli 30 vuotta, palkattuna Rauhankasvatusinstituutin pääsihteerinä neljä vuotta ja eläkkeellä vapaaehtoisena 15 vuotta. Vuosina 1975-2004 hän on pitänyt noin 1600 luentoa.

Hänen kansalaisaktivisminsa sai laajaa, kansainvälistäkin tunnustusta. Vuonna 1976 hänelle myönnettiin Mathilda Wrede -palkinto hänen työstään vankien hyväksi ja vuonna 1981 kaikkien aikojen ensimmäinen Unescon rauhankasvatuspalkinto. Helsingin Sanomissa julkaistun muitokirjoituksen mukaan “Lähes Nobel-tasoinen palkinto oli tuolloin suuri asia myös Suomelle. Palkinto avasi Kekkoselle ovet maailmaan aivan uudella tavalla. Hänelle oli erityisen suuria asia Etelä-Afrikan vapautuminen rotusorrosta. Sittemmin hän tapasi kaksi kertaa Nelson Mandelan, joka teki häneen lähtemättömän vaikutuksen.” Helena Kekkonen oli sekä Oulun että Helsingin yliopistojen kunniatohtori. Vuonna 2001 hän sai Helen Prize -kunniakirjan kansainvälisestä rauhankasvatustoiminnasta ja vuonna 2005 hänelle myönnettiin Suomen Kristillisen Rauhanliikkeen rauhanpalkinto.

Suurkiitos Helenalle mittaamattoman arvokkaasta elämäntyöstä. Jatkakaamme hänen viitoittamallaan polulla, rauhaa ja rakkautta, kulttuurien välistä ymmärrystä, yhteistyötä ja välittämistä kylväen.

Teksti (cc) ja kuva (cc): Timo Virtala

- Muistokirjoitus Helsingin Sanomissa 18.5.2014.
- Maailman Kuvalehden haastattelu 12/2005.

Maailma Kylässä 24.-25.5.2014

hm-photo-3-brett-rubin

Tulevana viikonloppuna järjestetään Helsingissä Suomen suurin ilmainen ulkoilmafestivaali Maailma Kylässä. Asiaohjelmaan osallistuu suuri joukko kansainvälisiä vieraita, kuten kirjailijoita, aktivisteja, tutkijoita ja alkuperäiskansojen edustajia. Tämän vuoden maantieteellinen painotus on Latinalaisessa Amerikassa.

Myös Loviisan Rauhanfoorumilla on festivaaleilla esittelypöytä. Tervetuloa juttelemaan, ostamaan kirjoja tai vaikka ottamaan ilmaisen oliivinlehtikasvomaalauksen. Mikäli olet kiinnostunut osallistumaan päivystystalkoisiin, ota yhteyttä Timo Virtalaan numeroon 045 784 05574 tai laita viestiä osoitteeseen info@rauhanfoorumi.fi. Lisätietoja Maailma Kylässä -festivaaleilta löytyy osoitteesta www.maailmakylassa.fi.

Seuraava vallankumous Venäjällä?

Euromaidan_Kyiv_1-12-13_by_Gnatoush_005

Helsingin Sanomien tämän hetken pääuutinen ja analyysi Ùkrainan tilanteesta on, että ruplan romahdus hillitsee Putinia Ukrainassa. Tilannearvio saattaa hyvinkin osua oikeaan. Poliitikkojen julkista ja yksityistä paheksuntaa, diplomaattien poisvetämistä, kuluttajien boikottia ja G8:sta poissulkemista nopeampi ja tehokkaampi sodan ehkäisykeino saattaa olla kansainvälisten sijoitusrahastojen päätökset vetää sijoituksensa pois Venäjältä. Toinen Putinia pelottava asia luulisi olevan Venäjän ja EU:n kauppasuhteiden vaarantuminen. Niin paljon kuin talouden globalisaatiota kritisoidaankin (useimmiten syystäkin), on siinä hyvätkin puolensa, ja ne toivottavasti estävät tämän kriisin eskaloitumisen sodaksi.

Paras tapahtumaskenaario lähiviikoille olisi, että ruplan romahtaminen romahduttaisi myös Putinin suosion ja innostaisi venäläisiä nousemaan ukrainalaisten tavoin korruptoitunutta johtoaan vastaan. Venäläisillä on historiastaan kokemuksia sekä väkivaltaisista että väkivallattomista vallankumouksista, ja näistä kokemuksista on syytä ottaa oppia. Vuoden 1917 vallankumoukset johtivat vuosia kestäneeseen veriseen sisällissotaan ja sen jälkeen yhteen maailmanhistorian julmimmista diktatuureista. Vuoden 1905 suhteellisen väkivallaton vallankumous johti sen sijaan moniin mielenosoittajien ja lakkoilijoiden vaatimusten toteutumiseen, ennen kaikkea tsaarin itsevaltiudesta luopumiseen ja duuman perustamiseen. Myös Venäjän lähihistoriasta löytyy onnistunut väkivallaton vallankumous, kun mielenosoittajat onnistuivat estämään vanhoillisten vallankaappauksen Moskovassa vuonna 1991.

Vallankumousten suunnittelijoiden ja niihin osallistuneiden kannattaa tutustua historiaan. Väkivaltaisia ja väkivallattomia vallankumouksia vertailtuaan tutkijat ovat tulleet siihen tulokseen, että väkivallattomat vallankumoukset ovat viimeisen sadan vuoden ajalta olleet yli kaksi kertaa tehokkaampia kuin väkivaltaiset. Ukrainan viimeisimmän vallankumouksen väkivallasta huolimatta väkivallattomuuden trendi on voimistumaan päin: viimeisten vuosikymmenten vallankumouksista yhä useampi on ollut väkivallaton, ja niiden onnistumisprosentti on korkeampi kuin viime vuosisadan alkupuoliskolla.

Timo Virtala
Loviisan Rauhanfoorumin pääsihteeri

Kuva (cc): Nessa Gnatoush

Voimaa ja viisautta

NP cover

”Kaunis ajatus, mutta faktaa on, että se voittaa jolla on isompi pyssy,” oli ensimmäinen kommentti sosiaalisessa mediassa alettuani markkinoida aseettoman rauhanturvaamisen mahdollisuuksia käsittelevää YK-päivän seminaaria. Reaktio on tyypillinen, ja kertoo paljon suhtautumisestamme väkivaltaan ja käsityksistämme väkivallan ja voiman suhteesta.

Räikeiden ihmisoikeusrikkomusten noustessa otsikoihin alkaa länsimaissa keskustelu siitä, pitäisikö alueelle iskeä sotilaallisesti vai ei. Sotilaallisen intervention kannattajien mielestä olisi moraalitonta olla puuttumatta tilanteeseen. Vastustajat puolestaan muistuttavat sotilasiskun kalleudesta, siviiliuhreista, koston kierteestä ja siitä, ettei pommittamalla ole ennenkään demokratiaa onnistuttu rakentamaan.

Neuvotteluiden, diplomaattisten painostuskeinojen, YK:n rauhanturvaamisen ja EU:n siviilikriisinhallinnan kannattajien ääni on heikko. Usko siihen, että pahikset saadaan ruotuun vain käyttämällä heidän omia keinojaan, on vahva.

Ratkaisua etsittäessä aivan liian harvoin lähdetään miettimään, mitä oppimista meillä olisi tapauksista, joissa pyssytön on saavuttanut haluamansa. Väkivallattomuus voimana ja taktiikkana tunnetaan kyllä Intian itsenäisyystaistelusta 30- ja 40-luvuilta ja amerikkalaisten 50- ja 60-lukujen ihmisoikeustaistelusta – ja jotkut osaavat yhdistää sen myös Tšekkoslovakian siviilivastarintaan vuonna 1968, Puolan solidaarisuusliikkeeseen 1980-luvulla, kommunismijärjestelmän luhistumiseen Euroopassa vuosina 1989–91 tai apartheid-järjestelmän kaatumiseen vuonna 1994. Mutta harva tietää, että vastaavia esimerkkejä tapauksista, jossa yksittäiset ihmiset tai suuret massat ovat totuuden, sinnikkyyden, rohkeuden ja uhrautumisvalmiuden avulla lopulta saaneet – hetkellisesti tai kokonaan – voitettua väkivaltaa käyttäneen tai sillä uhanneen tahon sympatiat puolelleen, löytyy satoja ja kaikista maanosista. Portugalissa kaatui diktatuuri väkivallattomasti vuonna 1974, Filippiineillä vuonna 1986 ja Serbiassa vuonna 1999. Meneillään olevalla vuosisadalla menestyksellisiä väkivallattomia vallankumouksia on ollut muun muassa Georgiassa, Ukrainassa, Libanonissa ja Tunisiassa.

Myös epäonnistuneita väkivallattomia vallankumouksia ja kampanjoita on olemassa, mutta niiden olemassaolo ei ole todiste väkivallattomuutta vastaan sen enempää kuin huonosti suunniteltu ja toteutettu sotilaallinen operaatio olisi todiste sotilaallista voimankäyttöä vastaan. Sen sijaan yhdenkin onnistuneen väkivallattoman kampanjan olemassaolo – ja Global Nonviolent Action Database on listannut niitä satoja – on todiste väkivallattomuuden voiman olemassaolosta.

Sotilaallinen interventio on kuin työkalupakin moukari – sitäkin saatetaan joskus tarvita – mutta huomattavasti useammin tarvitaan työkalupakin muita työvälineitä. Näistä yksi on yllä mainituista väkivallattomista kampanjoista oppia ammentava aseeton rauhanturvaaminen. Olisiko siitä ratkaisuksi Syyrian kriisiin? Ei näillä resursseilla, mutta en näe mitään syytä, miksei väkivallattomuuden tutkimiseen ja testaamiseen kannattaisi satsata tosissaan, ja kehittää aseettomasta rauhanturvaamisesta varteenotettava vaihtoehto sotilaalliselle interventiolle.

Väkivaltaisten ja väkivallattomien kampanjoiden tieteellisellä vertailulla voi saada käsityksen, millaisesta potentiaalista on kysymys. Erica Chenoweth ja Maria Stephan ottivat vertailuun 323 väkivaltaista ja väkivallatonta kampanjaa reilun sadan vuoden ajanjaksolta. Tutkimuksen tulos oli heille itselleenkin yllätys: väkivallattomat kampanjat saavuttivat tavoitteensa yli kaksi kertaa useammin kuin väkivaltaiset. Väkivallattomissa kampanjoissa myös kuoli vähemmän ihmisiä ja tuloksena oli demokraattisempi ja rauhanomaisempi yhteiskunta.

Suurin pyssy ei ratkaise konfliktia, muttei myöskään suurin sydän. Toimiakseen tehokkaasti ja laajamittaisesti väkivallattomat metodit tarvitsevat tutkijoita, strategioiden suunnittelijoita, organisoijia, johtajia ja operaatioiden toteuttajia. Ne, joiden mielestä on vastuutonta olla puuttumatta laajamittaisiin rikoksiin ihmisyyttä vastaan, ovat oikeassa. Juuri siksi meidän tulee kehittää entistä monipuolisemmin kriisinhallintatyövälineitä, niin että kriisin syttyessä niitä on valittavina enemmän kuin yksi.

TIMO VIRTALA
Loviisan Rauhanfoorumin pääsihteeri

copyright_creative_commons Kirjoitus on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Ei muutoksia-Epäkaupallinen -lisenssillä.

Lisätietoja torstain 24.10. tapahtumasta:

Paikka, aikataulu, puhujat: www.rauhanfoorumi.fi/archives/2618
NP-Suomi Facebook-sivut: www.facebook.com/nonviolentpeaceforcesuomi
Tapahtuman Fb-sivut: www.facebook.com/events/569962583041551