Tunnelmia viime kesältä.

Suomen suurin ilmaisfestivaali, Maailma kylässä, järjestetään tänä viikonloppuna Helsingin Kaisaniemen puistossa ja Rautatientorilla. Tapahtumassa on ennätykselliset 230 ohjelmanumeroa sekä 450 näytteilleasettajaa, joista 60 on ruokamyyjiä ja 300 kansalaisjärjestöjä. Festivaalille odotetaan kahden päivän aikana 60–80 000 kävijää.

Kaakkois- ja Itä-Aasiaa ja ihmisoikeuksia

– Ohjelma painottuu tänä vuonna Kaakkois- ja Itä-Aasiaan. Alueelta tulee monipuolinen kattaus musiikki- ja tanssiesityksiä. Festivaalin pääteema on ihmisoikeudet. Monet asiaohjelmakeskustelut käsittelevät ihmisoikeuksia ja liittyvät Aasian tilanteisiin. Lisäksi teatteria on enemmän kuin koskaan, kertoo promoottori Nelli Korpi.

Festivaalin kansainväliset pääesiintyjät ovat Filippiineilta? kotoisin oleva Charmaine Clamor, kiinalainen Hanggai ja kuubalainen Sierra Maestra. Clamor on luonut uuden jazzpino-musiikkityylin, joka yhdistelee jazzia, soulia ja filippiinila?ista? kansanlaulua. Hanggai on maailmanmusiikkikentällä kovan live-esiintyjän maineessa ja odotettu vieras, joka kiertää Eurooppaa ennen Suomen keikkaansa. 35 vuotta esiintynyt kuubalaisen son-musiikin lähettiläs Sierra Maestra esiintyy kotimaisen Kuukuminan kanssa.

– Useilla kansainvälisillä artisteillamme on omakohtaisia kokemuksia festivaalin teemoista. Artistihaastatteluissa he pääsevät kertomaan keikkaa perusteellisemmin kokemuksistaan ja näkemyksistään. Haastatteluissa kuullaan muun muassa The Cambodian Space Projectin laulaja Srey Thyn kokemuksista ihmiskaupan uhrina, kertoo festivaalituottaja Kai Artes.

Kotimaisia päesiintyjiä ovat juuri uuden levyn julkaissut Ismo Alanko sekä kymmenvuotisen uransa syksyllä päättävä PMMP. Muita kotimaisia kärkinimiä ovat Don Johnson Big Band, Diandra, Kuningasidea, Johanna Juhola & Reaktori, Aino Venna, Color Dolor ja lastenba?ndi Fro?belin Palikat.

Runomaailma, Säilö ja Teatris-lava festivaalin uutuuksia

Ihmisoikeudet näkyvät alueella myös järjestöjen osastoilla ja esimerkiksi Sa?ilo?-ihmisoikeusteoksessa, jonka taiteellisesta toteutuksesta vastaa koreografi Hanna Brotherus. Kansallisteatterin päälavalla Suomen ensi-illan saavassa Girl Rising -dokumenttielokuvassa Hollywood-tähdet antavat äänensä tytto?jen oikeuksille.

Festivaalialueen uutuuksiin kuuluu Teatris-lava Kansallisteatterin Willensaunan sisäänkäynnin edessä. Lavalla on teatteri- ja tanssiesitysten lisäksi ammattinäytteilijöiden haastatteluja. Esiintymässä ovat muun muassa Eero Ritala, Maria Ylipa?a?, ja Aku Hirviniemi. Teatris-festivaalin yhteistyön myötä Maailma kylässä -festivaalilla on yli 100 teatteri- ja tanssiesitystä, ja festivaali levittäytyy Kansallisteatterin päälavalle ja Musiikkitalon Sonore-saliin.

Ohjelmallisiin alueuudistuksiin kuuluu myös Runomaailma, joka valloittaa Aleksis Kiven patsaan ympäristön Rautatientorilla.

Festariklubilla Filastine feat Nova ja LCMDF

Festivaaliklubi järjestetään sunnuntaina, tuttuun tapaan Virgin Oil Co.:ssa. Festival Club Niubi keskittyy aasialaiseen moderniin musiikkiin. Bändeistä indonesialais-yhdysvaltalainen Filastine feat Nova yhdistelee hiphopia, moombathonia, dubstepia ja cumbiaa urbaanilla tavalla. Lämmittelijänä toimii Suomessa ja Keski-Euroopassa suosiota nauttiva LCMDF, joka muistetaan myös aiemmalla nimellään Le Corps Mince de Françoise.

Neljästoista Maailma kylässä -festivaali

Maailma kylässä on vuodesta 1995 lähtien järjestetty koko perheen ilmaisfestivaali sekä jättimäinen järjestö-, monikulttuurisuus- ja kehitysyhteistyötapahtuma. Festivaali järjestetään Helsingin Kaisaniemen puistossa ja Rautatientorilla lauantaina 25.5. kello 11–20 ja sunnuntaina 26.5. kello 11–18. Päivätapahtumaan on vapaa pääsy. Festivaalin järjestää Kepa ry.

Lisätiedot: Nelli Korpi, nelli.korpi@kepa.fi, p. 050 317 6698

www.maailmakylassa.fi
www.facebook.com/maailmakylassa

Tunnelmia viime kesän Loviisan laulujuhlilta. Kuva (cc): Jouni Viitala.

Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna ja sitä seuraavana tiistaina rauhan ja kulttuurin ystävät kokoontuvat jälleen Loviisaan keskustelemaan, tutustumaan ja nauttimaan kesästä ja taiteesta. Loviisassa on luvassa muun muassa kaksi tasokasta seminaaria, luentonäytelmä Arndt Pekurisesta, monikulttuuriset laulujuhlat, kansainvälinen nuorisoleiri, Taizé-messu ja Hiroshima-päivän kynttiläkulkue.

Pääseminaarin teemana on tänä vuonna älykäs valta ja populismi, johon pureutuu muun muassa Ulkopoliittisen Instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola. Tavoitteena on pohtia älykkyyttä johtamisessa ja viisautta politiikassa: Millainen on älykäs johtaja? Millainen politiikka on viisasta? Seminaarissa tullaan nostamaan esille esimerkkejä historiasta ja pohtimaan kansalaisten kuulemisen hyviä puolia ja äänestäjien mielistelyn ongelmia. Keskeisenä kysymyksenä on, mistä löytyy sitä viisautta, jolla maatamme, maanosaamme ja maapalloamme johdetaan kohti rauhaa, hyvinvointia ja sopusointua. Viisautta tarvitaan esimerkiksi etsittäessä tasapainoa ihmisen halujen, tarpeiden ja luonnon kestokyvyn väliltä, kuten myös yksilölle annettavien vapauksien ja yhteiskunnan oikeudenmukaisuuden väliltä.

Rauhanfoorumissa on ensimmäistä kertaa mukana Children’s International Summer Villages, CISV. Kyseisen järjestön rauhantyön idea on tuoda lapsia ja nuoria yhteen eri maista ja kulttuureista, ja antaa heidän tutustua kommunikoida ja leikkiä yhdessä kannustavassa, luottavaisessa ja inklusiivisessa ilmapiirissä. Tuloksena on yleensä lopun elämää kestävä innostuneisuus kansainvälisyyteen ja halu kantaa kortensa kekoon globaalien ongelmien ratkaisemiseksi. Porvoon CISV:n Lapinjärven Kirkonkylän koululla järjestämälle leirille on heinäkuun lopussa tulossa 25 nuorta Brasiliasta, Kanadasta, Kolumbiasta, Tanskasta, Suomesta, Georgiasta, Kreikasta, Hong Kongista, Italiasta, Libanonista, Norjasta, Puolasta, Portugalista ja Sloveniasta.

Kulttuurikäyttöön hiljattain entisöidyssä Almintalossa tullaan näkemään draama miehestä, joka istui neljästi vankilassa ja joka lopulta teloitettiin vakaumuksensa tähden. Arndt Pekurisen kansalaistottelemattomuus 1920- ja 1930-lukujen vaihteessa sai kansainvälistäkin julkisuutta. Muun muassa Albert Einstein kirjoitti Suomen puolustusministerille kolme kirjettä, joissa vaati Pekurisen vapauttamista. Draaman yhteydessä kuullaan myös lyhyt luento periaatteellisesta väkivallattomuudesta eli siitä taktiikasta tai voimasta, jota Pekurinen yhteiskunnallisessa vaikuttamisessaan käytti.

Sunnuntaina on ohjelmassa Loviisan seurakuntien toteuttama Taizé-messu ja Loviisan monikulttuuriset laulujuhlat. Taizé-messu on lyhyt ehtoollisjumalanpalvelus, jonka pääosassa on mietiskelevä, meditatiivinen rukouslaulu. Messun idea on peräisin Ranskassa sijaitsevasta ekumeenisesta Taizén luostariyhteisöstä. Messun jälkeen toteutettavat laulujuhlat ovat puolestaan jatkoa sadan vuoden takaiselle laulujuhlaperinteelle, joka sai voimansa kieli- ja kansallisuusaatteesta. Uudistuneissa laulujuhlissa vaalitaan etnisestä taustasta, kielestä, uskonnosta ja kansallisuudesta riippumatonta, koko ihmiskunnan yhteenkuuluvaisuudentunnetta.

Loviisan Rauhanfoorumi järjestetään 2.-6.8.2013. Järjestäjänä toimii Suomen Kristillinen Rauhanliike. Rauhanfoorumin suojelija on presidentti Tarja Halonen.

Lisätietoja

Pääsihteeri Timo Virtala, 045 784 05574, timo.virtala@rauhanfoorumi.fi, www.rauhanfoorumi.fi, www.facebook.com/LoviisanRauhanfoorumi

Kuvia

Kuvia viime vuoden rauhanfoorumista löytyy osoitteesta http://www.flickr.com/photos/84378184@N06/sets/72157630930294188/. Niitä saa käyttää ilmaiseksi ja lupaa kysymättä, kunhan mainitsee kuvaajan: Jouni Viitala. Klikkaamalla “actions” ja sitten “view all sizes” saat esille suurempia kuvia.

Kun Colin Stokesin kolmivuotias poika näki pätkän Tähtien Sodasta, hän oli välittömästi koukussa. Mutta minkälaisen viestin hän omaksuu tästä tieteiselokuvaklassikosta? Stokes peräänkuuluttaa enemmän elokuvia, jotka antaisivat pojille positiivisia vaikutteita: että yhteistyö on sankarillista, ja naisten kunnioittaminen on yhtä miehistä kuin vastustajien voittaminen. (Kuvattu TEDxBeaconStreet -tapahtumassa).

Martin Luther King Jr:n vuonna 2011 paljastettu patsas Washington DC:ssa. Kuva (cc): Zach Frailey.

Yhdysvalloissa vietetään tänään, 15.1, kansallista vapaapäivää Martin Luther King Jr:n syntymäpäivän kunniaksi.

Vaikka Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistuksessa julistettiin jo vuonna 1776, että jokainen on syntynyt vapaaksi ja tasa-arvoiseksi, ja vaikka orjuus oli kielletty jo heti sisällissodan jälkeen 1865, silti eräissä Yhdysvaltojen etelävaltioissa elettiin 1950 -luvulla vielä rotuerottelun aikakautta.

Tummaihoisilla ei ollut äänestysoikeutta eikä pääsyä motelleihin eikä huvipuistoihin. Heillä oli eri koulut, ravintolat, kahvilat ja vessat kuin valkoihoisilla. He istuivat eri paikoissa busseissa, ja tummaihoisia miehiä kutsuttiin aina pojiksi, mutta vaimoja ja äitejä ei koskaan rouviksi. Kaupungit olivat täynnä nöyryyttäviä “valkoisille” ja “värillisille” -kylttejä.

Martin Luther King Jr syntyi vuonna 1929 Atlantassa, Georgian osavaltiossa. Hän eli onnellisen lapsuuden perheen ja ystävien ympäröimänä. Hän törmäsi rotuerottelun todellisuuteen vasta suhteellisen myöhäisessä lapsuudessa, ja tämän vääryyden korjaamisesta muodostui hänelle elämäntehtävä. Hän opiskeli baptistipastoriksi ja filosofian tohtoriksi. Jeesuksen, Henry David Thoreaun ja Gandhin oppeja seuraten hän otti taktiikakseen väkivallattoman vastarinnan.

King johti vuoden 1955 Montgomeryn bussiboikottia, joka sai alkunsa kun Rosa Parks kieltäytyi luovuttamasta paikkaansa valkoihoiselle miehelle. Yli vuoden kestänyt bussiboikotti päättyi Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päätökseen, jonka mukaan rotuerottelu busseissa oli Yhdysvaltain perustuslain vastaista.

Kampanjan aikana Kingin asunnon kuistilla räjäytettiin pommi. Kukaan ei loukkaantunut, mutta Kingillä oli täysi työ pitää kannattajansa rauhallisina ja vakuuttuneena siitä, että rotuerottelun vastaista ihmisoikeustaistelua täytyy jatkaa väkivallattomasti. Väkivallattomuuden perusajatuksen mukaisesti hän korosti, että on väärin käyttää epämoraalisia keinoja edes moraalisten päämäärien saavuttamiseksi.

Toisin kuin Gandhi, Martin Luther King Jr edusti koko ihmisoikeustaistelunsa ajan vähemmistöä, joten näkökulmasta katsottuna hänen tehtävänsä oli vielä vaikeampi kuin Gandhilla. King piti erityisen tärkeänä väkivallattomuuskampanjoiden tarkkaa suunnittelua, osanottajien valmentautumista ja harjoittelua ja hyvin organisoitua, kurinalaista toteutusta.

Eräässä hänen lukuisista kampanjoissaan hän organisoi opiskelijajoukon, jolta hän vaati ehdottoman kohteliasta käytöstä ja moitteetonta pukeutumista. Opiskelijat jaettiin kolmeen noin kymmenen hengen ryhmään, joista ensimmäinen meni sisään lounaskahvilaan, jonne tummaihoisilta oli pääsy kielletty. Ryhmälle ei suostuttu tarjoilemaan, vaan ravintoloitsija soitti poliisin hakemaan heidät pois. Poliisien saavuttua paikalla lainrikkojat ohjattiin poliisiautoihin, ja vietiin asemalle kuulusteltavaksi. Poliisiautojen takavalojen hävittyä näköpiiristä Kingin ryhmä numero kaksi astui ravintolaan sisään, jolloin sama absurdi näytelmä toistui, vain tehdäkseen tilaa kolmannelle ryhmälle.

Kingin tavoitteena oli tuoda epätasa-arvoinen laki kahvilanpitäjien, kahvilan asiakkaiden ja lehdistön kautta suuren yleisön tietoisuuteen. Kyse oli piilossa olevasta väkivallasta, sillä kahtia jaettu yhteiskunta toimi päällisin puolin rauhallisesti ja ongelmattomasti, niin kauan kuin kaikki osapuolet toimivat lakeja noudattaen. Moraalittomien lakien noudattamatta jättäminen sen sijaan asettaa parhaimmillaan koko järjestelmän naurunalaiseksi: poliisiasema on toimintakyvytön, koska putkat ja kuulustelutilat ovat täynnä pukuihin sonnustautuneita, kohteliaasti käyttäytyviä opiskelijanuorukaisia, joiden ainoa rikos oli kahvin tilaaminen.

Martin Luther King Jr tiesi, että rotuerottelun poistaminen – ja ihmiskunnan kehitys yli päätään – vaati ennen kaikkea “hyvien” ihmisten herättämistä siitä harhakuvitelmasta, että aika väistämättä parantaa kaikki haavat. Muutos ei tapahdu, jos sitä ei kukaan tee. “Hyvien ihmisten hiljaisuus on ihmiskunnan suurin tragedia.” Marthin Luther King Jr murhattiin vuonna 1968, hänen ollessa 39-vuotias.

Laatinut: Timo Virtala

Lähteet:

Frady, Marshall: Martin Luther King, Jr – A Life. Penguing Book 2002.

Väänänen, Jouko: Rauhaa, peace – pasifismin klassikoita. Like 2009.

Wikipedia: http://fi.wikipedia.org/wiki/Martin_Luther_King,_Jr

Youtubesta löytyy useita Kingin puheita.

Alla olevissa ja tulevissa blogiteksteissä kuvattuja tarinoita yhdistää paitsi rohkeus, myös se, että näissä kertomuksissa kuvatut ihmiset eivät ole tyytyneet seuraamaan sivusta tai hyväksymään näkemäänsä tai kokemaansa epäkohtaa, vaan ovat aktiivisesti tehneet jotakin totuuden paljastamiseksi, vääryyden korjaamiseksi tai muutoksen aikaansaamiseksi. Kolmannekseen he ovat kaikki toimineet ilman väkivaltaa, pyrkimättä satuttamaan, uhkaamaan tai edes nöyryyttämään vastapuolta.

Yllä olevassa kuvassa tuntemattomaksi jäänyt kiinalainen pysäyttää panssarivaunusaattueen 5. kesäkuuta 1989 Taivaallisen rauhan aukiolta poiskulkevalla bulevardilla. Tähän valokuvaan kiteytyy yllä mainitut kolme elementtiä: rohkeus, aktiivisuus ja väkivallasta kieltäytyminen. Kuvassa olevan miehen rohkeutta ylistetään laajalti ja syystäkin, mutta aivan liian harvoin kuulee kysyttävän, mikä oli se voima, jolla tämä mies pysäytti panssarivaunusaattueen. Missä muissa tilanteissa tätä voimaa on käytetty? Missä sen käyttö on onnistunut, ja missä mahdollisesti epäonnistunut? Miksi? Miten voisimme kehittää tätä voimaa eteenpäin, tulla sen käytössä paremmaksi ja kehittää siitä yhä suuremmassa määrin vaihtoehdoksi väkivallalle?

Taloustieteilijä Kenneth Boulding (1910-1993) oli yksi niistä harvoista, jotka ovat systemaattisesti lähteneet tutkimaan tätä ilmiötä. Hän katsoo ihmisten välisissä suhteissa olevan kolmenlaista vallankäyttöä: pakkovaltaa, vaihtovaltaa ja eheyttävää valtaa. Ensin mainitussa ihmiset saadaan tottelemaan käyttämällä väkivaltaa tai uhkaamalla sillä. Seuraavassa kyse on kaupankäynnistä: minä annan sinulle jotain mitä sinä haluat, ja saan vastineeksi jotain, mitä minä haluan. Viimeksi mainitussa toisen ihmisen käytökseen vaikutetaan oman esimerkin, vilpittömyyden, rehellisyyden ja rohkeuden avulla.

Nämä blogitekstit kertovat esimerkkejä eheyttävästä vaikuttamisesta, josta yleisemmin käytetään termiä väkivallattomuus. Rohkeus on väkivallattomuudessa avainasemassa. Kun pastori Martin Luther King Jr:a (1929-1968) tummaihoisten ihmisoikeustaistelussa avustanutta David Hartsoughia uhattiin puukolla, hän katsoi uhkaajaa silmiin ja sanoi: ”Sinä teet niin kuin katsot välttämättömäksi. Minä yritän silti rakastaa sinua.” Se oli periaatteellista väkivallattomuutta puhtaammillaan. David ei totellut uhkaajaa, mutta ei myöskään ollut agressiivinen, nöyryyttänyt eikä pelännyt. Davidin rohkeus teki vaikutuksen, ja puukolla uhannut mies poistui paikalta.

Intialainen vapaustaistelija Mahatma Gandhi (1869-1948) arvosti rohkeutta niin korkealle, että piti jopa väkivaltaa parempana vaihtoehtona kuin pelkuruutta. Väkivallattomuutta tulee hänen mukaansa pitää aina ensisijaisena ongelmanratkaisukeinona, mutta jos rohkeus ei siihen riitä, on parempi käyttää väkivaltaa kuin alistua tai paeta.

Nämä kertomukset todistavat, että kukaan ei voi hallita ihmisiä, jotka eivät suostu hallittaviksi. Heidät voi kyllä tappaa, mutta heitä ei voi hallita. Toisekseen, väkivallattomuustutkija Michael N. Nagleria lainatakseni: ”Jos ihmiset pystyvät vankkumattomasti erottamaan toisistaan ihmisryhmän ja heidän agendansa – synnintekijän ja synnin – päättäväisesti vastustaen jälkimmäistä, ja yhtä päättäväisesti hyväksyen ensimmäisen ihmisyyden, he muodostavat lähes vastustamattoman voiman.”

Lapinjärvellä 19.1.2013,

Timo Virtala

Jeesus Nasaretilaisen elämäntarina ja opetus ovat väkivallattomuutta par excellance. Hän eli väkivallattomasti, opetti väkivallattomuutta, kehotti seuraajiaan rakastamaan vihollisiaan, ja lopulta uhrasi henkensä muiden puolesta. Raamatun kuuluisin väkivallattomuutta kuvaava kohta löytyy vuorisaarnasta:

“Teille on opetettu: ‘Silmä silmästä, hammas hampaasta.’ Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin. Jos joku yrittää oikeutta käymällä viedä sinulta paidan, anna hänelle viittasikin. Jos joku vaatii sinut mukaansa virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi.” Matt. 5: 43–45.

Raamatuntutkija, Jesus and Nonviolence -kirjan kirjoittaneen Walter Winkin mukaan kyseinen kohta on oikein ymmärrettynä yksi maailmanhistorian vallankumouksellisimmista poliittisista kannanotoista. Sen ymmärtäminen vaatii kuitenkin pientä sukellusta muinaiskreikan kieleen ja Jeesuksen ajan kulttuuriin.

Ensinnäkin kohta ”älkää tehkö pahalle vastarintaa.” Sana ‘vastarinta’ on käännetty Uuden testamentin alkuperäiskielestä, muinaiskreikan sanasta ‘antistenai’ (anti = vastaan, stenai = seistä). Tutkimalla muun muassa Vanhan testamentin kreikankielistä käännöstä, jossa kyseistä sanaa käytetään synonyyminä sotimiselle, Walter Wink on tullut siihen tulokseen, että oikeampi käännös olisi ‘vastustaa väkivaltaisesti.’ Hän ei ole tämän tulkinnan kanssa yksin, vaan on olemassa myös sellaisia raamatunkäännöksiä, joissa kyseinen kohta on käännetty näin. Jeesus ei siis kieltänyt pahuuden vastustamista – päinvastoin, sitähän hän itsekin teki koko julkisen uransa – vaan kielsi käyttämästä vastustamisessa väkivaltaisia metodeja.

Oikealle poskelle lyöminen puolestaan ei tarkoittanut nyrkiniskua (sehän tässä oikeakätisten maailmassa osuisi vasemmalle poskelle), vaan siihen aikaan erittäin yleistä tapaa, ylempiarvoisten alempiarvoisia kohtaan käyttämää kämmenselällä huitaisua, jonka tarkoitus oli palauttaa ruotuun ja halventaa. Kyseinen tapa oli käytössä jo Hammurabin aikana ja säilyi aina englannin aristokratian aikoihin asti. Orjanomistajat löivät tällä tavalla orjiaan, miehet naisia ja roomalaiset juutalaisia. Nyrkkitappelua harjoitettiin vain tasa-arvoisten kesken. Toisen posken kääntäminen tämmöisessä tilanteessa on vahva signaali siitä, ettei hyväksy ottamaan vastaan tarjottua nöyryytystä. Kyse on suoraselkäisestä vaatimuksesta: sinun tulee kohdella minua tasa-arvoisesti.

Paidan antamisella puolestaan viitattiin velkaoikeudenkäynnissä tilanteeseen, jossa velalliselta viedään hänen viimeinen omaisuutensa, päällysvaatteensa. Jeesus kehottaa velallista ojentamaan koronkiskojalle myös alusvaatteensa, ja tuomaan siten julki koronkiskojan kannalta hävettävän kiusallisella tavalla koko tilanteen ja riistojärjestelmän karuus.

Virstan matkan kulkemisella viitataan roomalaissotilaiden lain suomaan oikeuteen määrätä kuka tahansa valloitetun maan kansalainen kantamaan sotilaan varusteita tietyn matkan. Mikäli sotilas määräsi esimerkiksi juutalaisen liian pitkälle matkalle, voitiin hänet tuomita lainrikkomisesta. Jatkamalla pyydettyä pidemmälle juutalainen saattoi roomalaisen sekä sosiaalisesti että juridisesti kiusalliseen tilanteeseen.

Kirjailija Daniel Nylundin mukaan Jeesus siis antoi käytännöllisiä vihjeitä ”siitä, millä tavalla voi uhmata valtoja ja voimia, jotka käyttävät heille kuulumatonta auktoriteettia väärin. Hän ei rohkaissut ketään väkivaltaiseen kapinaan, eikä kehottanut heitä vain tyytymään kohtaloonsa. Hän ehdotti itsekunnioitukseen pohjautuvaa suoraa toimintaa tilanteessa, jossa heillä ei ollut jäljellä muuta kuin uhattu ihmisarvonsa.”

Laatinut: Timo Virtala.

Lähteet:

Spalde, Annika: Ett annat rike – en ickevåldsteologi. Arcus 2009.

Irish School of Ecumenics: The Bible in Dispute: Violence and Non-Violence in the Text and the World, Session 4: Jesus’ Rootedness in the Hebrew Bible osoitteessa http://www.youtube.com/watch?v=MZKcRFgrJ9c.

Daniel Nylund: Teoblogi 7.10.5 Toisen posken kääntämisestä -essee osoitteessa http://www.teoblogi.fi/2011/12/7-10-5-toisen-posken-kaantamisesta-jne/.

Walter Wink: Nonviolence for the Violent -luento osoitteessa http://www.youtube.com/watch?v=gC8pffvX1to.

Walter Wink: Christian Nonviolence -essee osoitteessa http://www.zcommunications.org/christian-nonviolence-by-walter-wink

Noustuaan Tšekkoslovakian johtoon uudistusmielinen Alexander Dubcek aloitti toimenpiteet poliittisten uudistusten tekemiseksi. Hänen tavoitteenaan oli rakentaa inhimillisempää ja modernimpaa sosialismia lisäämällä sanan- ja lehdistönvapautta, sallimalla matkustelua ja uudistamalla taloutta. Uudistukset pantiin käytäntöön ‘Prahan keväänä’ 1968, ja kahden vuosikymmenen terrorin ja hiljaisuuden jälkeen tsekit ja slovakit löysivät taas äänensä. Neuvostoliitto kuitenkin vaati uudistusten keskeyttämistä, ja kun sitä ei tapahtunut, hyökkäsi liittolaisineen maahan myöhään illalla 20.8.1968.

Tšekkoslovakian valtionjohto pidätettiin saman tien. He kuitenkin ehtivät tuomita miehityksen julkisesti ja kieltää armeijaansa ryhtymästä sotatoimiin. Seuraavana aamuna Prahan keskustaan ajoi panssarivaunuja. Ihmiset kerääntyivät kaduille, vihelsivät, buuasivat, pilkkasivat ja sylkivät panssarivaunujen suuntaan, ja osoittivat tukensa kidnapatulle presidentille ja pääministerilleen. Väkivaltaisuuksiakin tapahtui, mutta radiossa ja televisiossa, jotka olivat yhä paikallisten käsissä, ihmisiä kehotettiin välttämään provokaatiota ja väkivaltaa, ja turvautumaan sen sijaan ”passiiviseen” vastarintaan.

Tärkeimmiksi siviilivastarinnan muodoiksi nousivat eri yhteiskunnan tasojen yhteistyöstä kieltäytymiset, lakot, työnseisaukset ja mielenosoitukset. Lisäksi käytettiin spontaania viekkautta ja huumoria, jonka avulla miehittäjille ja itselleen tehtiin selväksi, kuka maata todellisuudessa hallitsee. Tässä joitakin esimerkkejä:

* Ulkonaliikkumiskieltoa ei noudatettu. Sen sijaan sotilaiden kivääreihin vietiin kukkia ja heidän kanssaan käytiin kiihkeitä keskusteluita miehityksen oikeutuksesta.

* Elokuun 26. päivänä klo 9.00 eri puolilla valtakuntaa kirkonkellot soivat, autot tööttäsivät, radiot pauhasivat täysillä ja hälytyssireenit ulvoivat. Prahassa alkoi tunnin mittainen yleislakko, joka tarkoitti myös kaiken liikenteen pysähtymistä.

* Itä-Bohemiassa pienen kylän asukkaat muodostivat sillan yli ihmisketjun, jolla estivät neuvostopanssareiden kulun. Kahdeksan ja puoli tuntia odotettuaan panssarivaunut kääntyivät takaisin.

* Junavaunullinen piraattiradioasemien häiritsemiseksi tarkoitettua kalustoa juuttui ensin tuntikausiksi asemalle sähkönpuutteen vuoksi, kunnes päätyi sivuraiteelle kahden paikalleen jämähtäneen veturin väliin. Neuvostoarmeija joutui lopulta siirtämään kaluston Moskovaan helikopterilla.

* Bratislavassa nuoret kävivät ostamassa Prahan kevään ansiosta kauppoihin tulleita miestenlehtiä, ja jakoivat niitä panssarivaunuissaan aluetta vartioiville miehittäjille. Hetken odotettuaan he palasivat ja tukkivat panssarivaunujen periskoopit.

* Eräs neuvostoarmeijan yksikkö majoittui Bratislavan linnaan. Linnamuseon kuraattori pyysi venäläiseltä everstiltä lupaa käydä tarkistamassa museon näyttelyt, mutta kävikin kellarissa sulkemassa vesijohdon. Sotilaat joutuivat vierailemaan naapuritaloissa vedenhaussa, mutta jostain syystä koko lähialueen vedensaanti oli tyrehtynyt. Neuvostojoukot joutuivat useiden päivien ajan tuomaan sotilailleen vettä helikopterilla Unkarista.

* Roznavan kylässä asui pääasiassa unkarilaistaustaisia asukkaita, joten miehittäjät lähettivät sinne unkarilaisia joukkoja uskoen heidän olevan tervetulleita. Toisin kuitenkin kävi. Miehittäjäjoukoille ei tarjottu vettä, ruokaa, tarvikkeita eikä majoitusta, vaan heille buuattiin ja heidän suuntaan syljettiin. Epätoivoinen unkarilaisjoukkojen eversti meni neuvottelemaan asiasta kylän pormestarin kanssa. Sovittiin, että joukot saisivat yöpyä paikallisessa koulussa, mutta vain sillä ehdolla, että noudattavat öistä ulkonaliikkumiskieltoa. Niinpä miehittäjäjoukot palasivat joka ilta kouluunsa, jonne pormestari lukitsi heidät yöksi, palaten taas aamulla aukaisemaan heille oven.

* Piraattiradio- ja televisioasemia luotiin eri puolille Prahaa, niin että miehittäjien oli mahdotonta niitä löytää ja sulkea. Sähköinen media oli tärkeässä roolissa yhteenkuuluvaisuudentunteen ja toivon säilyttämisen kannalta. Toimittajien linja oli hyvin yksimielinen: kansalaisia kehotettiin väkivallattomaan vastarintaan ja yhteistyöstä kieltäytymiseen.

* Seiniin ja miehittäjien ajoneuvoihin maalailtiin hakaristejä, vitsejä ja poliittisia kommentteja: ”Miksi valloittaa valtionpankki? Tehän tiedätte että se on tyhjä.” ”Yhdysvallat Vietnamissa, Neuvostoliitto Tšekkoslovakiassa.” ”Leonid, lähetä kymmenen panssarivaunua lisää – 20 vastavallankumouksellista saapui tänään.” ”Elefantti ei voi nielaista siiliä.”

* Kiellettyjä lehtisiä, pamfletteja ja sanomalehtiä julkaistiin jatkuvasti eri puolilla valtakuntaa. Lehtien jakeluun osallistui niin lapsia kuin poliisejakin.

* Miehittäjäjoukkojen etenemistä ja liikkumista vaikeutettiin kääntelemällä tienviittoja ja poistamalla kylän- ja kadunnimikylttejä. Eräs puolalainen armeija kierteli koko päivän Tšekkoslovakian maaseudulla Praha -tienviittoja seuraten, päätyen lopulta illan hämärtyessä takaisin Puolan vastaiselle rajalle.

Tšekkoslovakialaiset eivät nousseet aseelliseen vastarintaan, ja Unkarin vuoden 1956 kansannousun kaltaiselta, tuhansien ihmishenkiä vaatineelta konfliktilta vältyttiin. Prahan kevään uudistukset peruttiin, mutta yhtenäisen vastarinnan vuoksi miehittäjät saivat maan kontrolliin hyvin hitaasti. Heiltä kesti kahdeksan kuukautta ennen kuin he saivat maalle neuvostomyönteisen pääministerin. Kymmenen vuotta miehityksen jälkeen eräs Neuvostoliiton salaisen tiedustelupalvelun KGB:n agentti tunnusti Gene Sharpille (muutaman drinkin jälkeen): ”Voi pojat, se oli täysi katastrofi.”

Laatinut: Timo Virtala.

Lähteet:

James VanHise: Civil Resistance in Czechoslovakia -essee osoitteessa http://www.fragmentsweb.org/TXT2/czechotx.html. (VanHisen käyttämät lähteet: Colin Chapman, August 21st; Gene Sharp, The Politics of Nonviolent Action; Gene Sharp, Social Power and Political Freedom; Joseph Wechsberg, The Voices; Philip Windsor and Adam Roberts, Czechoslovakia 1968.)

Nagler, Michael N.: The Search for a Nonviolent Future – A Promise of Peace For Ourselves, Our Families, and Our World. New World Library, 2004.

Dokumenttielokuva Czechoslovakian Revolt 1968: http://www.youtube.com/watch?v=SVIp5lUJhCs

Maaliskuun toisena päivänä 1930 Mohandas Gandhi kirjoitti Intian varakuninkaalle kirjeen, jossa kertoi aikovansa marssia 360 kilometrin päähän meren rannalle ja tekevänsä merivedestä suolaa, mikäli brittihallinto ei muuta kohtuuttomia suolalakejaan. Pitkän ja kuuman rannikkonsa ansiosta suolan tekeminen oli ollut Intiassa perinteisesti helppoa ja halpaa, mutta britit loivat suolantuotannolle monopolin ja kovat verot. Terveenä pysyäkseen suolan saaminen päivittäisessä ruokavaliossa on välttämätöntä, ja Intian kaltaisessa kuumassa maassa sitä tarvitaan kaksi kertaa enemmän kuin muualla. Paitsi suolan tekeminen, myös jostain muualta kuin brittihallinnon nimeämältä suolayhtiöltä ostetun suolan hallussapito oli rangaistava teko. Gandhin kirje oli pitkä, kohtelias ja suorasanainen. Hän mainitsi kärsivänsä ilomielin teostaan määrättävän rangaistuksen, ja lisäsi aikovansa kehottaa kanssaveljiään ja sisariaan toimimaan samoin.

Maaliskuun 12. päivänä 78 satyagrahia (satya=totuus, agraha=pyrkimys) lähti matkaan. He etenivät reilun viidentoista kilometrin päivävauhdilla pysähtyen matkan varrella sijaitsevissa kylissä ja pitäen niissä suuria yleisötilaisuuksia. Gandhi kehotti kuulijoitaan pukeutumaan khadiin eli kotivalmisteiseen karkeaan kankaaseen, kohtelemaan kastittomia veljellisesti, parantamaan sanitaatiotaan, luopumaan alkoholin ja muiden päihteiden käytöstä, lopettamaan lapsiavioliitto -käytännön, liittymään satyagrahien joukkoon ja, merkin saatuaan, rikkomaan suolalakeja. Tuhannet liittyivät heidän seuraansa.

Huhtikuun 5. päivänä he saapuivat meren rannalle lähellä Dandin kaupunkia. Satyagrahit valvoivat ja rukoilivat koko yön, ja aamun sarastaessa Gandhi nosti kourallisen suolaa rantahiekasta. Tuona päivänä paikalla ei ollut poliiseja, eikä ketään pidätetty, mutta viikkoa myöhemmin miljoonat intialaiset eri puolilla maata osallistuivat kansalaistottelemattomuuskampanjaan. ”Vaikutti siltä, kuin kaikki olisivat keräämässä suolaa, lukemassa Kongressi -puolueen oppaita suolan tekemisestä, osoittamassa mieltään viinakauppojen edustalla, tai polttamassa ulkomaalaisia vaatteita,” kirjoittaa Gandhin elämänkerran kirjoittanut Yogesh Chadha. Poliisi pidätti ihmisiä ja käytti väkivaltaa, mutta satyagrahit pysyivät väkivallattomuudessa. ”Pidimme valamme, päivä toisensa jälkeen, ja täytimme vankilat, kirjaimellisesti. Monet noiden päivien veteraanit muistelevat vankilatuomiotaan elämänsä huippukohtana; Gandhi oli tehnyt ‘totuuden edessä kärsimisestä’ kunniamerkin,” kirjoittaa suolasatyagrahaan osallistunut Eknath Easwaran.

Toukokuun 21. päivänä, Gandhin ollessa jo pidätettynä, yli 2 500 valkoisiin asuihin pukeutunutta, perusteellisen väkivallattomuuskoulutuksen saanutta satyagrahia vaati pääsyä Dharasanan suolatehtaaseen Gujaratissa. He kulkivat järjestäytyneissä, 25 -hengen ryhmissä kohti tehtaanporttia, jossa heidät piestiin patukoilla. Kaksi satyagrahia menetti henkensä ja 320 joutui sairaalaan. Paikalla ollut amerikkalainen toimittaja Webb Miller raportoi: “Kahdeksantoista vuoden toimittajakokemukseni aikana, uutisoituani lukemattomista mellakoista, tappeluista ja kapinoista 22 eri maassa, en ole koskaan todistanut näin riipaisevaa näkyä kuin Dharasanassa. Länsimainen mieli voi ymmärtää väkivallan, johon vastataan väkivallalla, voi ymmärtää tappelun, mutta tämän näyn edessä olen hämilläni: ihmisiä lähestymässä kylmästi ja ehdoin tahdoin pieksettäväksi, ja alistuvan siihen yrittämättä puolustaa itseään. Toisinaan näky oli niin kivulias, että jouduin kääntämään katseeni pois. Eräs yllättävä piirre oli vapaaehtoisten kurinalaisuus. Tuntui kuin he olisivat toimineet Gandhin väkivallattomuususkon huumaamina.”

Suolasatyagrahan välittömät tulokset jäivät vaatimattomiksi, viiden vuoden jälkeen Intiassa elämä jatkui kutakuinkin entisellään. Tästä huolimatta on oikeutettua tulkita näiden tapahtumien olleen Intian itsenäisyystaistelun, ja sitä kautta koko kolonialismijärjestelmän romahtamisen käännekohta. Väkivallattomuustutkija Michael Naglerin mukaan suolasatyagraha ”teki Intian itsenäisyydestä väistämättömän, sillä se osoitti, mistä satyagraha -vapaaehtoiset ovat tehty, ja mistä Britannian hallituksen Intiaan kohdistama sortosysteemi oli tehty. […] Se osoitti todeksi [Gandhin] kaavan menestyksekkäälle toiminnalle, joka on peräisin suoraan Bhagavad Gitasta: käytä oikeita keinoja oikeudenmukaiseen tarkoitukseen, ja jätä tulosten syntyminen Jumalan haltuun. Toista vertauskuvaa käyttääkseni: jos tuot tilanteeseen hyvää energiaa, hyviä tuloksia on odotettavissa, ennemmin tai myöhemmin.” Intia saavutti itsenäisyytensä 16 vuotta suolasatyagrahan jälkeen.

Laatinut: Timo Virtala.

Lähteet:

Chadha, Yogesh: Gandhi – A Life, John Wiley & Sons, Inc 1997.

Easwaran, Eknath: Gandhi The Man – How one man changed himself to change the world. Nilgiri Press 2011 (ensimmäinen painos 1972).

Fisher, Louis: The Life of Mahatma Gandhi. Harper 1983.

Gregg, Richard: The Power of Nonviolence. London 1936.

The Salt March -dokumenttielokuva: http://www.youtube.com/watch?v=Gx_5kFxRAX4

Kuva (pd): Gandhi suolamarssilla maaliskuussa 1930.

Elokuun 23. päivä vuonna 1989 noin kaksi miljoonaa toisiaan kädestä kiinni pitävää ihmistä muodosti 600 kilometriä pitkän ihmisketjun Tallinnasta Riikan kautta Vilnaan. Kyseisenä päivänä tuli kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun Saksa ja Neuvostoliitto solmivat Molotovin–Ribbentropin sopimuksen ja sen salaisen lisäpöytäkirjan, jossa Eurooppa jaettiin kahtia natsisaksan ja Neuvostoliiton etupiireihin. Kyseisen, toiseen maailmansotaan johtaneen lisäpöytäkirjan olemassaolo oli yksi niistä lukuisista historiallisista tapahtumista, joista keskusteleminen oli Neuvostoliiton miehittämässä Baltiassa ollut vakava rikos jo viidenkymmenen vuoden ajan.

Baltian ketjun tarkoituksena oli muistuttaa tästä historiallisesta epäoikeudenmukaisuudesta, tuoda julki uudelleenitsenäistymishalut ja syventää Baltian maiden keskinäisestä luottamusta ja solidaarisuutta. Kello seitsemän illalla ihmiset tarttuivat toisiaan kädestä ja seisoivat paikallaan parikymmentä minuuttia. Samana päivänä julkistettiin Viron, Latvian ja Liettuan yhteisvetoomus maailmalle, jossa muistutettiin maiden halusta vapaasti päättää omista asioistaan.

Rauhanomainen, vuoropuheluun perustuva kehitys oli kirjattu keskeiseksi periaatteeksi jo Baltian kansanrintamien kokouksessa aiemmin saman vuoden keväällä. Asiasta ei oltu päätetty yksimielisesti, vaan toiset uskoivat, ettei itsenäistyminen olisi mahdollista ilman verenvuodatusta. Se, mikä oli yksille dialogia, oli toisille miehitysvallan kumartamista.

Tapahtuma sai valtavan kansainvälisen julkisuuden. Viisikymmentä vuotta sorron ja valheen alla eläneet uskaltautuivat ilmaisemaan mielipiteensä heiluttamalla maansa lippuja ja ottamalla toisiaan kädestä kiinni. Kansainväliselle medialle haastatteluita antaneet itsenäisyyttä ajaneet aktivistit saivat mahdollisuuden puhua neuvostomiehityksen päättämisestä ei niinkään poliittisena, vaan ennen kaikkea moraalisena vaatimuksena.

Tapahtuma oli osa laajempaa väkivallatonta toimintaa, jota kutsutaan Laulavaksi vallankumoukseksi. Sen katsotaan alkaneen kesällä 1987 Tallinnan raatitorilta, jossa laulettiin tuolloin kiellettyjä kansallislauluja, joista tehtiin myös rock-sovituksia. Yksi laulavan vallankumouksen huipentumista oli syyskuussa 1988, kun lähes 300 000 henkilöä, eli käytännössä joka neljäs virolainen, kokoontui Tallinnan laululavalle. Mukana oli myös poliitikkoja, jotka vaativat ensimmäistä kertaa julkisesti itsenäisyyttä.

Laulava vallankumous kesti yli neljä vuotta, ja sen aikana tapahtui useita protesteja ja kansalaistottelemattomuuksia. Kun Neuvostoliiton panssarivaunut vyöryivät Viroon vuonna 1991 tavoitteenaan kukistaa vallankumous, Viron korkein neuvosto ja Riigikogu julistivat Viron uudelleen itsenäiseksi. Virolaiset toimivat ihmiskilpinä suojatakseen radio- ja tv-asemia neuvostopanssareilta. Laulavan vallankumouksen ansiosta Baltian maat saivat itsenäisyytensä takaisin, ja koko Neuvostoliiton ja kommunistijärjestelmän romahtaminen alkoi.

Laatinut: Timo Virtala

Lähteet: UNESCO: http://www.balticway.net; Wikipedia: http://en.wikipedia.org/wiki/Singing_Revolution sekä dokumenttielokuva nimeltä The Singing Revolution (lisätietoja ja traileri: www.singingrevolution.com)

Kuva (pd): Baltian ketju lähellä Latvian ja Liettuan rajaa.