Seuraava vallankumous Venäjällä?

Euromaidan_Kyiv_1-12-13_by_Gnatoush_005

Helsingin Sanomien tämän hetken pääuutinen ja analyysi Ùkrainan tilanteesta on, että ruplan romahdus hillitsee Putinia Ukrainassa. Tilannearvio saattaa hyvinkin osua oikeaan. Poliitikkojen julkista ja yksityistä paheksuntaa, diplomaattien poisvetämistä, kuluttajien boikottia ja G8:sta poissulkemista nopeampi ja tehokkaampi sodan ehkäisykeino saattaa olla kansainvälisten sijoitusrahastojen päätökset vetää sijoituksensa pois Venäjältä. Toinen Putinia pelottava asia luulisi olevan Venäjän ja EU:n kauppasuhteiden vaarantuminen. Niin paljon kuin talouden globalisaatiota kritisoidaankin (useimmiten syystäkin), on siinä hyvätkin puolensa, ja ne toivottavasti estävät tämän kriisin eskaloitumisen sodaksi.

Paras tapahtumaskenaario lähiviikoille olisi, että ruplan romahtaminen romahduttaisi myös Putinin suosion ja innostaisi venäläisiä nousemaan ukrainalaisten tavoin korruptoitunutta johtoaan vastaan. Venäläisillä on historiastaan kokemuksia sekä väkivaltaisista että väkivallattomista vallankumouksista, ja näistä kokemuksista on syytä ottaa oppia. Vuoden 1917 vallankumoukset johtivat vuosia kestäneeseen veriseen sisällissotaan ja sen jälkeen yhteen maailmanhistorian julmimmista diktatuureista. Vuoden 1905 suhteellisen väkivallaton vallankumous johti sen sijaan moniin mielenosoittajien ja lakkoilijoiden vaatimusten toteutumiseen, ennen kaikkea tsaarin itsevaltiudesta luopumiseen ja duuman perustamiseen. Myös Venäjän lähihistoriasta löytyy onnistunut väkivallaton vallankumous, kun mielenosoittajat onnistuivat estämään vanhoillisten vallankaappauksen Moskovassa vuonna 1991.

Vallankumousten suunnittelijoiden ja niihin osallistuneiden kannattaa tutustua historiaan. Väkivaltaisia ja väkivallattomia vallankumouksia vertailtuaan tutkijat ovat tulleet siihen tulokseen, että väkivallattomat vallankumoukset ovat viimeisen sadan vuoden ajalta olleet yli kaksi kertaa tehokkaampia kuin väkivaltaiset. Ukrainan viimeisimmän vallankumouksen väkivallasta huolimatta väkivallattomuuden trendi on voimistumaan päin: viimeisten vuosikymmenten vallankumouksista yhä useampi on ollut väkivallaton, ja niiden onnistumisprosentti on korkeampi kuin viime vuosisadan alkupuoliskolla.

Timo Virtala
Loviisan Rauhanfoorumin pääsihteeri

Kuva (cc): Nessa Gnatoush

Voimaa ja viisautta

NP cover

”Kaunis ajatus, mutta faktaa on, että se voittaa jolla on isompi pyssy,” oli ensimmäinen kommentti sosiaalisessa mediassa alettuani markkinoida aseettoman rauhanturvaamisen mahdollisuuksia käsittelevää YK-päivän seminaaria. Reaktio on tyypillinen, ja kertoo paljon suhtautumisestamme väkivaltaan ja käsityksistämme väkivallan ja voiman suhteesta.

Räikeiden ihmisoikeusrikkomusten noustessa otsikoihin alkaa länsimaissa keskustelu siitä, pitäisikö alueelle iskeä sotilaallisesti vai ei. Sotilaallisen intervention kannattajien mielestä olisi moraalitonta olla puuttumatta tilanteeseen. Vastustajat puolestaan muistuttavat sotilasiskun kalleudesta, siviiliuhreista, koston kierteestä ja siitä, ettei pommittamalla ole ennenkään demokratiaa onnistuttu rakentamaan.

Neuvotteluiden, diplomaattisten painostuskeinojen, YK:n rauhanturvaamisen ja EU:n siviilikriisinhallinnan kannattajien ääni on heikko. Usko siihen, että pahikset saadaan ruotuun vain käyttämällä heidän omia keinojaan, on vahva.

Ratkaisua etsittäessä aivan liian harvoin lähdetään miettimään, mitä oppimista meillä olisi tapauksista, joissa pyssytön on saavuttanut haluamansa. Väkivallattomuus voimana ja taktiikkana tunnetaan kyllä Intian itsenäisyystaistelusta 30- ja 40-luvuilta ja amerikkalaisten 50- ja 60-lukujen ihmisoikeustaistelusta – ja jotkut osaavat yhdistää sen myös Tšekkoslovakian siviilivastarintaan vuonna 1968, Puolan solidaarisuusliikkeeseen 1980-luvulla, kommunismijärjestelmän luhistumiseen Euroopassa vuosina 1989–91 tai apartheid-järjestelmän kaatumiseen vuonna 1994. Mutta harva tietää, että vastaavia esimerkkejä tapauksista, jossa yksittäiset ihmiset tai suuret massat ovat totuuden, sinnikkyyden, rohkeuden ja uhrautumisvalmiuden avulla lopulta saaneet – hetkellisesti tai kokonaan – voitettua väkivaltaa käyttäneen tai sillä uhanneen tahon sympatiat puolelleen, löytyy satoja ja kaikista maanosista. Portugalissa kaatui diktatuuri väkivallattomasti vuonna 1974, Filippiineillä vuonna 1986 ja Serbiassa vuonna 1999. Meneillään olevalla vuosisadalla menestyksellisiä väkivallattomia vallankumouksia on ollut muun muassa Georgiassa, Ukrainassa, Libanonissa ja Tunisiassa.

Myös epäonnistuneita väkivallattomia vallankumouksia ja kampanjoita on olemassa, mutta niiden olemassaolo ei ole todiste väkivallattomuutta vastaan sen enempää kuin huonosti suunniteltu ja toteutettu sotilaallinen operaatio olisi todiste sotilaallista voimankäyttöä vastaan. Sen sijaan yhdenkin onnistuneen väkivallattoman kampanjan olemassaolo – ja Global Nonviolent Action Database on listannut niitä satoja – on todiste väkivallattomuuden voiman olemassaolosta.

Sotilaallinen interventio on kuin työkalupakin moukari – sitäkin saatetaan joskus tarvita – mutta huomattavasti useammin tarvitaan työkalupakin muita työvälineitä. Näistä yksi on yllä mainituista väkivallattomista kampanjoista oppia ammentava aseeton rauhanturvaaminen. Olisiko siitä ratkaisuksi Syyrian kriisiin? Ei näillä resursseilla, mutta en näe mitään syytä, miksei väkivallattomuuden tutkimiseen ja testaamiseen kannattaisi satsata tosissaan, ja kehittää aseettomasta rauhanturvaamisesta varteenotettava vaihtoehto sotilaalliselle interventiolle.

Väkivaltaisten ja väkivallattomien kampanjoiden tieteellisellä vertailulla voi saada käsityksen, millaisesta potentiaalista on kysymys. Erica Chenoweth ja Maria Stephan ottivat vertailuun 323 väkivaltaista ja väkivallatonta kampanjaa reilun sadan vuoden ajanjaksolta. Tutkimuksen tulos oli heille itselleenkin yllätys: väkivallattomat kampanjat saavuttivat tavoitteensa yli kaksi kertaa useammin kuin väkivaltaiset. Väkivallattomissa kampanjoissa myös kuoli vähemmän ihmisiä ja tuloksena oli demokraattisempi ja rauhanomaisempi yhteiskunta.

Suurin pyssy ei ratkaise konfliktia, muttei myöskään suurin sydän. Toimiakseen tehokkaasti ja laajamittaisesti väkivallattomat metodit tarvitsevat tutkijoita, strategioiden suunnittelijoita, organisoijia, johtajia ja operaatioiden toteuttajia. Ne, joiden mielestä on vastuutonta olla puuttumatta laajamittaisiin rikoksiin ihmisyyttä vastaan, ovat oikeassa. Juuri siksi meidän tulee kehittää entistä monipuolisemmin kriisinhallintatyövälineitä, niin että kriisin syttyessä niitä on valittavina enemmän kuin yksi.

TIMO VIRTALA
Loviisan Rauhanfoorumin pääsihteeri

copyright_creative_commons Kirjoitus on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Ei muutoksia-Epäkaupallinen -lisenssillä.

Lisätietoja torstain 24.10. tapahtumasta:

Paikka, aikataulu, puhujat: www.rauhanfoorumi.fi/archives/2618
NP-Suomi Facebook-sivut: www.facebook.com/nonviolentpeaceforcesuomi
Tapahtuman Fb-sivut: www.facebook.com/events/569962583041551

Aseettoman rauhanturvaamisen mahdollisuudet -seminaari Helsingissä 24.10. klo 17

NP9_500px

(For text in English, see below.)

Aseettoman rauhanturvaamisen mahdollisuudet -seminaari YK-päivänä kulttuurikeskus Caisassa

Mitä on aseeton rauhanturvaaminen? Miten toiminta sai alkunsa, miten meneillään olevat ja aiemmin päättyneet operaatiot ovat onnistuneet ja millaisia kehitysmahdollisuuksia konseptilla on tulevaisuudessa?

Tervetuloa kuulemaan ja keskustelemaan aiheesta kulttuurikeskus Caisaan (Mikonkatu 17 C, Hki) torstaina 24.10.2013 klo. 17.00 – 20.00. Tilaisuuteen on vapaa pääsy ja se on kaikille avoin.

Keskustelussa mukana kansalaisjärjestö Nonviolent Peaceforcen* (NP) johtaja, virolaissyntyinen amerikkalainen Doris Mariani, aseetonta rauhanturvaamista Filippiineillä tekevä Alex Virtanen, kansanedustaja Elisabeth Nauclér, ulkoministerin erityisedustaja Kimmo Kiljunen ja Syyriasta Libanoniin paennut Tarek Al-Khoury. Videon välityksellä keskusteluun osallistuu myös NP:n hallintoneuvoston jäsen, Saksassa asuva Outi Arajärvi. Keskustelua tullaan käymään sekä suomeksi että englanniksi.

* Nonviolent Peaceforcen tehtävänä on edistää, kehittää ja toteuttaa aseetonta rauhanturvaamista väkivallan vähentämisen ja siviilien suojelun keinona väkivaltaisissa konfliktitilanteissa. NP on kouluttanut, palkannut ja lähettänyt aseettomia siviilirauhanturvaajia Sri Lankaan, Filippiineille, Etelä-Sudaniin ja Burmaan.

Myös presidentti Tarja Halonen, Nonviolent Peaceforcen suojelija, kunnioittaa tilaisuutta läsnäolollaan.

Ohjelma:

17.00 Tervetulosanat, Timo Virtala
17.10 NP:n johtaja Doris Mariani esittelee NP:n työntekijät
17.15 Kansalaisjärjestöjen tekemän aseettoman rauhanturvaamisen taustaa, Outi Arajärvi
17.30 Nonviolent Peaceforce -järjestön toiminta, Neena Kaiser
17.40 Kenttätyöskentelystä E-Sudanista, Lisa Fuller
17.50 Kenttätyöskentelystä Filippiineillä, Alex Virtanen
18.00 Keskustelua aseettoman rauhanturvaamisen mahdollisuuksista, keskustelemassa Doris Mariani, Alex Virtanen, Elisabeth Nauclér, Kimmo Kiljunen and Tarek Al-Khoury
19.35 Miten voit tukea NP:n työtä, Neena Kaiser
19.40-20.00 Slideshow NP:n työstä, rauhanosakkeiden myyntiä, julisteisiin tutustumista ja vapaata yhdessäoloa

Olkaa ystävällisiä ja levittäkää tätä viestiä!

Lisätietoja:

Timo Virtala
Suomen Rauhanliiton NP-yhdyshenkilö
timo@virtala.com
045 784 05574

NP:n kotisivut: www.nonviolentpeaceforce.org
NP:n suomenkieliset sivut Facebookissa: www.facebook.com/nonviolentpeaceforcesuomi
Tapahtuman Facebook-sivut: www.facebook.com/events/569962583041551/

Järjestäjät:

Nonviolent Peaceforce
PAND – Taiteilijat rauhan puolesta
Rauhankasvatusinstituutti ry
Rauhanliitto – Fredsförbundet
Suomen Ekumeeninen Neuvosto
Suomen Kristillinen Rauhanliike
Suomen Rauhanpuolustajat ry
Suomen Sadankomitea

PS. Seminaaria edeltää taiteilijoiden rauhanjärjestö PANDin ja Rauhanpuolustajien järjestämät tapahtumat: Narinkkatorilla klo 12-15 rauhanteltta, musiikkia, origameja ja puheita; rauhankulkue Narinkkatorilta Rautatientorille, lähtö klo 15; Rautatientorilla klo 16-17 musiikki ja puheet jatkuvat, esiintymässä mm. folkrockin nouseva nimi, laulaja ja lauluntekijä Kanerva. Rauhanjärjestöjen YK-päivän päättää Rauhanaseman (Veturitori 3) klubi-ilta klo 19 alkaen, esiintyjänä Tuima-yhtye, joka soittaa anastettua kansanmusiikkia. Klubi-illan liput ennakkoon varattuna 8 e ja ovelta 10 e. Lippuja voi varata numerosta 040 5755 403 tai osoitteesta tuimayhtye@gmail.com.

Päivitetty 23.10.13.

NP7

The Future Potential of Unarmed Civilian Peacekeeping -seminar in Helsinki Oct 24th

What is Unarmed Civilian Peacekeeping (UCP)? How did it all begin? What kind of experience has an Non-governmental Organisation, Nonviolent Peaceforce* (NP) gained during the ten years it has been doing UCP? What are the possibilities for development of this concept in the future?

Welcome to this discussion at the International Cultural Center Caisa (Mikonkatu 17 C, Helsinki) on UN day, Thursday, 24/10/2013 at 17-20. The admission is free and the event is open to everyone.

The speakers: Nonviolent Peaceforce Executive Director, Estonian-born American Doris Mariani; Alex Virtanen, who is doing Unarmed Civilian Peacekeeping in the Philippines; Member of Finnish Parliament, Elisabeth Nauclér; the Foreign Minister’s Special Representative to regional peace-mediation tasks Kimmo Kiljunen; Recruitment Officer Tarek Al-Khoury from Syria; and, via Skype from Germany, a member of NP’s International Governance Council, Outi Arajärvi.

*The mission of Nonviolent Peaceforce is to promote, develop, and implement Unarmed Civilian Peacekeeping as a tool for reducing violence and protecting civilians in situations of violent conflict. NP has trained, recruited and sent unarmed peacekeepers to, for example, Sri Lanka, Philippines, South Sudan and Burma.

Also an endorser of NP, president Tarja Halonen, will participate to the event.

The program:

17.00 Welcoming words by Timo Virtala
17.10 NP’s Executive Director Doris Mariani introduces the guests from NP
17.15 The history and different concepts of Unarmed Civilian Peacekeeping by Outi Arajärvi
17.30 Presentation of Nonviolent Peaceforce by Neena Kaiser
17.40 Unarmed Civilian Peacekeeping in South-Sudan, Lisa Fuller
17.50 Unarmed Civilian Peacekeeping in Philippines Alex Virtanen
18.00 Discussion about the possibilities of Unarmed Civilian Peacekeeping by Doria Mariani, Alex Virtanen, Elisabeth Nauclér, Kimmo Kiljunen and Tarek Al-Khoury
19.35 How to support NP
19.40-20.00 Slideshow about NP’s activities in the field, selling Peace Bonds, free time together

Please spread this message!

For further information:

Timo Virtala
NP-contact person in Peace Union Finland
timo@virtala.com
+358 45 784 05574

NP’s website: www.nonviolentpeaceforce.org
NP’s Facebook page in English: www.facebook.com/pages/Nonviolent-Peaceforce/158354875457
NP’s Facebook page in Finnish: www.facebook.com/nonviolentpeaceforcesuomi
The event Facebook page: www.facebook.com/events/569962583041551/

Organizers:

Nonviolent Peaceforce
PAND – Artist for Peace
The Peace Education Institute
Peace Union Finalnd
Finnish Ecumenical Council
Finnish Christian Peace Association
Finnish Peace Committee
Finnish Committee of One Hundred

PS. The seminar is preceded by three events organised by PAND & Peace Committee: a peace tent, with music and origami at Narinkkatori at 12-15; a peace procession from Narinkkatori to Rautatientori at 15; music and the speeches continue, one of the musicians is an rising name in folk rock, singer and songwriter Kanerva. The UN-day celebration is ended by a club-evening at Peace Station (Veturitori 3) from 19 onwards, the band Tuima plays purloined folk music. Tickets to the club-evening costs 8 e when booked beforehand and 10 e at the door. You may book tickets by calling 040 5755 403 or e-mailing tuimayhtye@gmail.com.

Uptaded 23.10.2013.

Tulevia tapahtumia


Kuva (pd): UNAMID

Tampereen YK-yhdistyksen Peace Day to 19.9.

Kansainvälinen rauhanpäivä on vuosittainen YK:n juhlapäivä, joka on omistettu toiveelle maailmasta vailla sotaa ja väkivaltaa. Tampereen YK-yhdistys TAYK ry järjestää tämän juhlapäivän kunniaksi puhujatilaisuuden torstaina 19.9.2013 teemalla “Nuoret rauhanprosesseissa”. Puhujatilaisuudessa pohditaan nuorten vaikuttamiseen liittyviä kysymyksiä erityisesti konfliktialueilla, esimerkiksi sitä, miten nuoret saadaan osallistettua konfliktien ratkaisuun ja miten heidät huomioidaan paremmin kestävän ja tasa-arvoisen yhteiskunnan rakentamisessa.

10.00-–10.15 TAYKin tervetuliassanat
10.15–-11.00 Pia Stjernvall (ulkoministeriö): Nuorten osallistumisen lisääminen rauhanprosesseissa esimerkkeinä Afganistan, Kenia ja Somalia
11.00–-11.45 Timo Virtala (Loviisan Rauhanfoorumi): Sotien vastustaminen ei riitä
12.15–-14.00 (ohjelma englanniksi)
12.15–-13.00 Jussi Ojala (Kirkon ulkomaanapu)
13.00–-13.45 Åsa Wallendahl (Demo ry): Nuorten rooli demokratian kehityksessä ja rauhan rakentamisessa Nepalissa

Tilaisuus järjestetään Paavo Koli -salissa (PinniA 2100) yliopistolla. Lisätietoja sähköpostitse tarja.seppa@uta.fi.

************

YK:n rauhanpäivän rukoustilaisuus Helsingin tuomiokirkon portailla la 21.9.

Helsingin tuomiokirkon rapuilla rukoillaan ekumeenisesti rauhan ja erityisesti Lähi-idän ja Syyrian rauhan puolesta YK:n kansainvälisenä rauhanpäivänä 21.9. kello 12. YK:n rauhanpäivää on vietetty vuodesta 1981 lähtien. Aiemmin päivä ajoittui YK:n yleiskokouksen avajaispäivälle, mutta nyt rauhanpäivää vietetään yhdennettätoista kertaa 21. syyskuuta. Kansainvälinen rauhanpäivä on omistettu rauhan vahvistamiselle niin kansojen sisällä kuin niiden välilläkin. Rauhanpäivästä on tullut viime vuosina eritysesti uskontodialogitoiminnan päivä. Päivää juhlitaan eri puolilla maailmaa uskontojen edustajien kesken. Kirkkojen Maailmanneuvosto myös kehottaa jäsenkirkkojaan viettämään YK:n kansainvälistä rauhanpäivää rauhanrukouksessa. Seurakuntia kutsutaan lisäksi jakamaan rukouksensa facebookissa tai twitterissä (#peaceday). Tuomiokirkon rapuilla pidettävässä rukoushetkessä on mukana muun muassa ortodoksiteologi Riina Nguyen, englanninkielisen työn pastori Hans Krause sekä arabiankielisen työn pastori Ramez Ansara. Ansara järjestää yhteisönsä kanssa eri puolilla pääkaupunkiseutua ja pitkin vuotta rauhanrukoushetkiä Lähi-idän rauhan puolesta. Syyrialaista musiikkia on paikalla soittamassa luuttumestari Sameh Monzder, joka on kotoisin Damaskoksesta. Lisäksi kuullaan muun muassa Fransiscus Assisilaisen rauhanrukous laulettuna sekä kamerunilaisen presbyteerikuoron rauhanlaulu. Tapahtumaa ovat järjestämässä Helsingin Tuomiokirkkoseurakunta, Helsingin seurakuntayhtymän kansainvälinen työ, Suomen Lähetysseura, Suomen Kristillinen Rauhanliike sekä Ortodoksisen kirkon kansainvälinen diakonia ja lähetystyö Filantropia ry. Rukoushetki sijoittuu Suomen Lähetysseuran porkkanamarkkinoiden yhteyteen. Porkkanamarkkinat ovat Helsingin Tuomiokirkon portaiden edustalla la 21.9. klo 10–14. Lisätietoa rukoushetkestä: heidi.rautionmaa@evl.fi.

*************

Rauhanpäivän Syyria Speakers’ Corner Kolmen sepän patsaalla la 21.9.

Kolmen sepän aukiolla (Aleksanterinkatu 23) rauhanjärjestöt ottavat kantaa rauhanomaisen ratkaisun löytämiseksi Syyriassa järjestämällä speakers’ cornerin klo 12.30 – 13.30, jossa kuullaan syyrialaisten puheenvuoroja moniäänisyyden hengessä. Tapahtuman Fb-sivut löytyvät osoitteesta www.facebook.com/events/502169446537219/

**************

Asevienti-ilta An Vranckxin kanssa Helsingin Rauhanasemalla ma 23.9.

Millaisia asevientiin puuttuvia kampanjoita on järjestetty eri puolilla maailmaa, ja millaiset inspiroivat ideat ovat toteutumassa lähitulevaisuudessa? Tervetuloa kuulemaan esimerkkejä ja keskustelemaan huippuasiantuntijoiden kanssa. Tohtori, asevientitutkija ja aktivisti An Vranckx kertoo kiinnostavia esimerkkejä maailmalta, ja aseistariisunnan asiantuntija Elli Kytömäki kuvaa nykytilannetta ja sen haasteita. Tohtori An Vranckx on Konfliktien ja kehityksen tutkimusohjelman professori Gentin yliopistossa ja tutkija YK:n yliopistossa. Hän toimii pienaseasiantuntijana brittiläisessä SaferWorld-järjestössä, joka työskentelee yli 20 kriisimaassa ja on aloittamassa Suomen valtion rahoittamaa pienaseohjelmaa Keniassa. Hänellä on kenttäkokemusta Kolumbian konfliktialueilta ja hän on toimittanut kaksi ”mustaa kirjaa” EU:n asevientikäytännöistä. Elli Kytömäki on aseidenriisunnan asiantuntija. Hän on työskennellyt muun muassa Etyjissä ja viime vuosina YK:n ja EU:n yhteisessä hankkeessa kansainvälisen asekauppasopimuksen edistämiseksi. Paikka: Rauhanaseman saunatupa, Veturitori 3, Helsinki. Aika: maanantaina 23.9. kello 17-19. https://www.facebook.com/events/537193159687183/

***************

Pax-klubi Helsingin Rauhanasemalla to 26.9.

Pax-klubien syksy poksahtaa käyntiin torstaina 26.9., kun Rauhanasemalle saapuvat Pearls for Dinner ja Vilie! Molemmat bändit ihastuttavat folkhenkisellä pohjavireellä, jonka Pearls for Dinner kytkee tummiin bluessävyihin ja Vilie kauniisiin popmelodioihin. Tervetuloa kuuntelemaan kahta nousevaa helsinkiläisyhtyettä jotka virittävät Itä-Pasilan hetkessä syksyiseen kynttilätunnelmaan! Vapaa pääsy. Paikka: Rauhanasema, Veturitori 3, Helsinki. Aika: Torstaina 26.9. kello 19-23. https://www.facebook.com/events/157297557802605/

***************

Lokakuussa tapahtuu:

* Perjantaina 4.10 klo 9.30 – 14 Suomen Aasia-Eurooppa kansalaisfoorumi ja Suomen Rauhanliitto järjestävä seminaarin Eurooppa-talossa Helsingissä, jossa puhujina mm Venäjän rauhanliikkeen edustajia ja rauhanliiton pj MEP Tarja Cronberg.

* YK-päivänä to 24.10 Helsingin Tuomiokirkossa järjestetään kansainvälinen juhlajumalanpalvelus. Lisätietoja http://www.kristillinenrauhanliike.fi/archives/750

* YK-päivänä to 24.10 aseetonta rauhanturvaamista tekevä Nonviolent Peaceforce (NP) esittäytyy Helsingin kulttuurikeskus Caisassa klo 17.00 lähtien. Mukana mm. Filippiineillä NP:n rauhanturvaajana toimiva Alex Virtanen sekä kansanedustaja Pekka Haavisto.

Kansalaistottelemattomuutta ydinaselaitoksella Englannissa – kuusi suomalaista kiinniotettu

Yllä oleva julisteen tekstillä viitataan Iso-Britannian hallituksen aikeisiin uudistaa ydinaseohjelmaansa summalla, jolla voisi työllistää 150 000 sairaanhoitajaa ja opettajaa 30 vuodeksi. Lisätietoja saat kuvaa klikkaamalla. Joukko suomalaisia matkusti Englantiin nostaakseen esille tätä järjetöntä rahatuhlausta. Alla Aseistakieltäytyjäliiton tänään julkaistu tiedote heidän tilanteestaan. tv.

Kuusi suomalaista rauhanaktivistia on kiinniotettu kansalaistottelemattomuustapahtumassa Englannissa. Eri puolilta saapuneet rauhanaktivistit tukkivat Burghfieldin ydinaselaitoksen portteja Englannissa. He vaativat, että Iso-Britannia alkaa todella toteuttaa allekirjoittamaansa ydinsulkusopimusta ja lopettaa aikeensa ydinaseohjelmansa uudistamiseksi, sekä liittyy neuvotteluihin kaikkien ydinaseiden kieltämiseksi.

”Suomalaiset osallistuivat Burghfieldin ydinaselaitoksen pääportin tukkimiseen. Toista puolta portista tukki espanjalaisten rauhanaktivistien joukko,” paikan päällä oleva Aseistakieltäytyjäliiton järjestösihteeri Kaj Raninen kertoo. Laitoksen toisella portilla kansalaistottelemattomuutta ovat harjoittaneet skotlantilaiset ja belgialaiset aktivistit. Käynti ydinaselaitokseen estettiin sen molemmilla porteilla. Neljän kansalaistottelemattomuuteen osallistuvan suomalaisen lisäksi tapahtumissa on mukana seitsemän muuta suomalaista.

Aamun kansalaistottelemattomuus on osa kahden viikon rauhanleiriä, jonka järjestäjinä ovat brittiläinen ydinaseita vastustava Trident Ploughshares -ryhmä sekä ACTION Atomic Weapons Eradication (Action AWE) -kampanja. Leirille osallistuu toistakymmentä suomalaista sekä ihmisiä kaikkialta Iso-Britanniasta, Ranskasta, Belgiasta, Espanjasta, Hollannista ja Saksasta.

Iso-Britannia suunnittelee Trident-ydinasejärjestelmänsa uusimista. Toteutuessaan uusi järjestelmä saattaisi lietsoa uutta ydinvarustelukierrettä ja aiheuttaa vakavaa haittaa pyrkimyksille maailmanlaajuiseen ydinaseriisuntaan. Iso-Britannian ydinaseet suunnitellaan, valmistetaan ja huolletaan Burghfieldin ja Aldermastonin ydinaselaitoksissa, joiden ympärille muun muassa vuoden 2013 alkupuolella alkanut rauhankampanja Action AWE toimii.

Lisätietoja:
Aseistakieltäytyjäliiton järjestösihteeri Kaj Raninen 040-836 2786
Burghfieldin rauhanleirin mediavastaava Andreas Speck: 07460-225342
http://actionawe.org

Kuvia kansalaistottelemattomuudesta:

http://actionawe.org/pictures-from-burghfield-blockade-2nd-sept-2013/
https://twitter.com/CNDuk/status/374435082800345088/photo/1

Reaaliaikaista infoa tapahtumapaikalta Twitterissä: @ActionAWE #aawe

Ydinaseräjäytykset vuosina 1945 – 1998

Tässä Isao Hashimoton tekemässä videossa esitetään vuosina 1945-1998 maailmassa tehdyt yhdinaseräjäytykset, joita oli yhteensä 2 053. Videolla näytetään mitkä maat niitä räjäyttelivät ja missä järjestyksessä. Neuvostoliitto jatkoi ydinkoeräjäytyksiä vielä tämänkin jälkeen vuoteen 1990 asti, Yhdysvallat vuoteen 1992, Intia ja Pakistan vuoteen 1998, Ranska ja Kiina tekivät viimeisimmät kokeensa vuonna 1996 ja Pohjois-Korea teki ilmeisesti kolmannen ydinräjäytyksensä helmikuussa 2013. (Lähde: Wikipedia)

Arjen rauhan sankarit

Mitä olet tehnyt tai tekisit toisten ihmisten turvallisuuden varmistamiseksi? Miten voimme elää rauhassa? Tule jakamaan oppimaasi ja ajatuksiasi kanssamme. SaferGlobe Finlandin rauhantukemisen tiimi kertoo tositarinoin ja yhteistehtävin, miten rauha on enemmän kuin vain konfliktin puuttumista.

Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Kymmenen ensimmäistä osallistujaa saa ilmaiseksi rauhanrakentamisen haasteista Afganistanissa kertovan kirjan. Tapahtuma on osa Toisilta oppimisen pop-up -karnevaalia KOULU 2013.

Paikka: Pasilan kirjasto, Rautatieläisenkatu 8, Helsinki.
Aika: Lauantaina 24.8.2013 klo 12.30 – 14.30.
Tapahtuman Facebook-sivu: https://www.facebook.com/events/175608199289964/

Kulttuurit kohtasivat Loviisan Rauhanfoorumissa

Kuvakaappaus 2013-08-07 15:52:14

Loviisan Rauhanfoorumi päättyi myöhään eilen illalla noin 150 ihmisen laskiessa Hiroshima-päivän kynttilälyhdyt Loviisanlahteen. Tapahtumaa oli edeltänyt Noora Venetvaaran ja Jukka Haaviston tasokas bassolla taustoitettu lauluesitys, TT Patrik Hagmanin ja uskontotieteiden opiskelija Markus ”Uku” Laitisen kirjailijahaastattelut sekä Suomen Ekumeenisen Neuvoston pääsihteri Heikki Huttusen kynttiläpuhe. Tapahtuman järjestäjät ovat tämän vuoden foorumiin erittäin tyytyväisiä.

- Esitykset olivat tasokkaita ja tunnelma korkealla koko tapahtuman ajan. Eniten varauksettomia ylistyssanoja keräsi perjantaina ja lauantaina esiintynyt kuopiolaisbändi Sheine Ite, kuten myös sunnuntain laulujuhlat. Yleisöä olisi perjantain ja tiistain tapahtumissa saanut olla kieltämättä enemmän, mutta lauantain ja sunnuntain tapahtumissa oli kiitettävästi väkeä, 40 – 150 per tapahtuma, summaa Loviisan Rauhanfoorumin pääsihteeri Timo Virtala.

Loviisan Rauhanfoorumi järjestettiin 26. kerran. Tapahtuman ideana on tuoda yhteen erilaisia ihmisiä, kulttuureita ja elämänkatsomuksia keskustelemaan yhteiskunnan ja koko ihmiskunnan haasteista. Tänä vuonna pääseminaarin teemana oli älykäs valta ja populismi, josta keskustelemaan saapuivat kansanedustajat Mikaela Nylander (rkp) ja Pirkko Ruohonen-Lerner (ps) sekä emeritusprofessori Reijo E. Heinonen. Heinonen korosti puheenvuorossaan johtajien eettistä vastuuta, lainaten mm. 1700-luvun ranskalaisfilosofi Jean-Jacques Rousseau’ta: ”Se joka haluaa erottaa politiikan ja etiikan, ei ole ymmärtänyt kummastakaan mitään.”

Kansanedustajat Nylander ja Ruohonen-Lerner olivat erimielisiä jo populismin määrittelystä, Nylander tulkitsi termin tarkoittavan yksiselitteisesti negatiivista ilmiötä, monimutkaisten asioiden yksinkertaistamista ja totuuden vääristelyä, kun taas Ruohonen-Lernerin käsityksen mukaan on olemassa sekä hyvää että pahaa populismia.

Loviisan Rauhanfoorumin ohjelmaan kuului tänäkin vuonna useiden eri tahojen järjestämää ohjelmaa, kuten esimerkiksi kansainvälisyyskasvatusjärjestö CISV:n nuorisoleiri, Loviisan seurakuntien järjestämä rauhanmessu ja Loviisan Laulu ry:n järjestämä Loviisan laulujuhlat. Erityisesti CISV:n mukanaolo lämmitti pääsihteeri Virtalan mieltä.

- Sain lapsena ja nuorena tältä järjestöltä todella paljon, leirikokemukset vaikuttivat koko elämääni, joten nyt oli suuri ilo ja kunnia olla mukana järjestelyissä, ikään kuin maksamassa hiukan takaisin kiitollisuudenvelkaa.

Seminaarin ja laulujuhlien paikkana oli nyt ensimmäistä kertaa ravintola Loviisan Kappeli. Sekä rauhanfoorumin järjestäjät että ravintola Kappelin puolesta yhteistyöhön ollaan siinä määrin tyytyväisiä, että yhteistyö tulee jatkumaan ensi vuonnakin.

Loviisan laulujuhlissa esiintyi neljä kuoroa, joista kaksi oli kansainvälistä ja kaksi paikallisia, yksi guinealais-suomalainen yhtye, sekä 77-vuotias rap-mummo Eila Nevanranta. Järjestäjien tavoite iloisesta ja monikulttuurisesta kesätapahtumasta toteutui sataprosenttisesti. Lapset, nuoret ja vanhat tanssivat, mummo räppäsi, nepalilainen musiikki kohtasi länsiafrikkalaisen, ruotsinkielinen laulu vaihtui sujuvasti suomenkieliseksi kesken yhteislaulun, serbialaiset, meksikolaiset, brasilialaiset, portugalilaiset ja guinealaiset rytmit ja sanoitukset saivat yleisön nauttimaan, nauramaan, laulamaan ja tanssimaan.

Lisätietoja:

Timo Virtala, timo.virtala@rauhanfoorumi.fi, 045 784 05574

Valokuvia:

Valokuvia, joita media saa käyttää ilmaiseksi ja lupaa kysymättä, löytyy rauhanfoorumin kotisivuilta kohdasta valokuvia. Kyseisellä sivustolla tullaan julkaisemaan lisää kuvia vielä tämän päivän aikana. Kuvaajan nimi on mainittava: Jouni Viitala.

Oikeudenmukainen johtajuus – eettisesti kestävä kehitys


Reijo E. Heinonen puhumassa Loviisan Rauhanforumin seminaarissa lauantaina 3.8.2013. Kuva: Jouni Viitala.

Emeritusprofessori Reijo E. Heinosen alustus Loviisan Rauhanfoorumin seminaarissa 2013

Jean-Jacques Rousseau esitti kasvatusfilosofisessa teoksessaan ”Emile” (1762) ajatuksen, joka on hyvä huomioida, kun seuraavassa pohdimme oikeudenmukaisen poliittisen ja yhteiskunnallisen johtajuuden kriteerejä: ”Se joka haluaa erottaa politiikan ja etiikan, ei ole ymmärtänyt kummastakaan mitään.” (A. Riklin 1998,130)

Poliittisissa, taloudellisissa ja yhteiskunnallisissa johtotehtävissä vaikuttavia yksilöitä voidaan nykyään tarkkailla entistä enemmän mediassa ja julkisessa keskustelussa. Uhkauskirjeet ovat vain yksi niistä paineista, joiden alaisina he joutuvat elämään. Vaikuttaako kriittinen julkinen arvostelu heidän toimintaansa kehittävästi ja näkemyksiä syventävästi vai joutuvatko he virheiden ja arvostelun pelossa rajoittumaan pienimmän riskin ratkaisuihin, vaikka oikeudenmukaisuus vaatisi suurempia tekoja. Kysymme siksi: Mikä tekee vastuullisessa asemassa olevasta henkilöstä oikeudenmukaisen johtajan?

Voidakseen ymmärtää mitä vastuun kantamiseen kulloisessakin johtaja- tehtävässä kuuluu ko. henkilöllä tulisi olla ei vain asiantuntemusta vaan myös teoreettista kykyä ymmärtää kokoavia laajempia periaatteita. Voidaan siksi kysyä, missä määrin ministerien ja kansanedustajien laajalle avustajajoukolle voidaan ulkoistaa asiantuntijavastuuta, joka nousee suppeammasta kokonaisnäkemyksestä kuin mitä esim. ministerin asema edellyttää? Mitä tapahtuu jos ministeri/kansanedustaja turvaa avustajiensa ja virkamieskuntansa näkemyksiin eikä muista, että hänen tulisi edistää keskussteluyhteyttä kansalaisiin laajat kokonaisuudet huomioiden. Hän joutunee taistelemaan populististen so. pinnallisten käsitysten ja erityisryhmien kapean edunvalvonnan välimaastossa.

Taloudellisen johtajuuden kohdalla joudumme kysymään, miten konsulttiyhtiöiden suositukset vaikuttavat yhtiöiden johtokuntiin ja johtajien asemaan ja edelleen heidän palkitsemiseensa. Konsulttiyhtiöt eivät kanna yhteiskunnallista vastuuta vaan pyrkivät maksimoimaan toimeksiantajansa edut kulloisessakin suunnittelutilanteessa, sehän on niiden tehtäväksi annettu. Asiantuntemuksellaan ne terävöittävät taloudellisia ja poliittisia tosiasioita, jotka johtajan näkökulmasta ovat tärkeitä. Ne saattavat kuitenkin sivuutta kokonaisvastuun ja erityisesti yhteiskunnallisen vastuun kantamiseen liittyvät eettiset kysymykset.

Vuoden 2008 finanssikriisin yhteydessä puhuttiin moraalikadosta, jonka seurauksena oikeudenmukainen pankkisektorin johtajuus kävi lähes mahdottomaksi. Moraalisten näkökohtien sivuuttamiseen on vaikuttamassa se, että kuvitellaan nk. markkinamekanismien johtavan automaattisesti kaikille parhaaseen mahdolliseen taloudelliseen kehitykseen, jos erilaiset rajoitukset poistetaan. Adam Smithin ajatus ”näkymättömästä kädestä” ja itsekkyyden positiivisesta vaikutuksesta markkinoihin nostettiin keskusteluihin. Unohdettiin kuitenkin se, että Smithin tavoitteena oli kaikkien hyvinvointi ja johtajien vastuu myös henkisessä, moraalisessa katsannossa. Kyky kokea sympatiaaa toisia kohtaan ja omasta itsestä huolenpitäminen kuuluvat luomisjärjestykseen. Smith uskoi oman edun tavoittelun luomisjärjestyksen mukaisena, ihmisluontoon kuuluvana asiana, tasaantuvan ja harmonisoituvan muitten vastaavien intressien kanssa, jos niitä saadaan vapaasti kehittää.Tästä syystä hän katsoi oman edun tavoittelun edesauttavan yhteiskuntaa suurimpaan hyvinvointiin. (Peter Prechtl 1995, 834-835) Käsityksessään kristinuskon luomisjärjestyksen osuudesta ihmisen hyvinvointiin ja taloudelliseen menestykseen Smithin ja nykyajan kvartaalitalouden edustajien käsitykset eroavat toisistaan. Smithiin saatetaan viitatata liberaalin markkinatalouden esitaistelijana, mutta hänen uskonnollis-eettistä antropologiaansa ei yleensä oteta huomioon.

Uskonnoton kulttuuri- kulttuuriton uskonto

Yhteiskunnallisiin, poliittisiin ja taloudellisiin ratkaisuihin liittyy usein moraalisia kannanottoja joko epäsuorasti tai suorasti. Niitä käsitellessään johtajat joutuvat etsimään ilmaisuja, jotka kansanomaisesti välittäisivät ongelman ytimen ja sen vakavuusasteen. Monimutkaisia moraalikysymyksiä ratkaistaessa jotkut tarttuvat uskonnollisiin symboleihin ja meidän oloissamme usein raamatunlauseisiin selventääkseen sanottavaansa. Tästä seuraa kuitenkin ongelma milloin puhujalta, kirjailijalta tai taiteilijalta puuttuu uskonnollisen kielen lukutaito.

Tätä kuvaa Muhammed –pilakuvasta Tanskassa syntynyt poliittis-uskonnollinen konflikti. Se alkoi 2005 -2006 ja sitä on sanottu Tanskan ulkopolitiikan suurimmaksi kriisiksi sitten II maailmansodan. Jyllendska Posten-lehden julkaistua pommia turbaanissaan kantavan Muhammedin kuvan Tanskan muslimiyhteisön loukkaantuneet edustajat vetosivat pääministeri Rassmunsseniin asian korjaamiseksi. Tämä torjui yhteisön edustajat ja vetosi Tanskan lakiin, jonka hän tulkitsi sallivan tällaisen menettelyn. Lain jäykkä tulkinta, jota voisi nimittää eräänlaiseksi fundamentalismiksi ja muslimien perinnäinen fundamentalistinen tulkintatraditio törmäsivät toisiinsa kohtalokkain, ihmishenkiä vaatinein seurauksin.

Teoreettisessa katsannossa voimme sanoa, että konfliktissa törmäsivät toisiinsa erilaiset symbolitulkinnat. Valtaosa muslimeista Tanskassa tulkitsi kuvan olevan symboli, joka edusti heille pyhää, häväistyä todellisuutta. Pilakuvan julkaisemista kannattanut osapuoli taas katsoi, että kuva vain viittasi väkivaltaisuuteen, jota islamin nimissä tehdään.

Edellisessä tapauksessa symbolilla oli edustusluonne jälkimmäisessä viittausluonne. Edelliset näkivät pilakuvassa uskonnonvapauden ja uskonnon loukkauksen, jälkimmäiset puhuivat rajoittamattomasta ilmaisuvapaudesta.

Mitä useammin uskonnon lukutaito ja sen myötä uskonnollis-eettisen symbolimaailman tuntemus häviää sitä enemmän on odotettavissa uskonnon eristäytyminen omalakiseksi kulttuurille vieraaksi, omaa kieltään käyttäväksi ghettoksi. Tällöin kansalaisten uskonnollista näkökulmaa ei osata tulkita ja sitä ei osata jäsentää relevantilla tavalla päätöksentekoprosessin erääksi lähtökohdaksi. Uskonnoton kulttuuri synnyttää kulttuurittoman,funfamentalistisen uskonnon, joka luo jännitteitä yhteiskuntaan.

Vallan ja kansanvallan käyttäjät

Vallan kasvot ovat moninaiset. Joskus ne heti tunnistaa siksi mitä ne ovat, joskus vasta myöhemmin. Arvovaltaa ei syvimmässä mielessä voi käyttää, jollei ko. henkilöllä ole arvoja. Niiden merkityksen harvoin osaa heti ymmärtää. Pakkovallan tunnistaa heti.

Vuonna 1983 perustettu Vuorovaikutusneuvosto (InterAction Council) pyrkii käyttämään jäsentensä arvovaltaa maailmanlaajojen ongelmien ratkaisemiseksi. Sen 30 jäsentä ovat entisiä valtionpäämiehiä ja pääministereitä. Sääntöjensä mukaan neuvosto laatii suosituksia kolme lla eri vaikutusalueella: rauha ja turvallisuus, maailman talouden elvyttäminen ja universaalit eettiset periaatteet. Suomesta neuvostoon kuului Kalevi Sorsa ja nykyinen jäsen on Esko Aho.

Saksan entisen liittokansleri Helmut Schmidtin johdolla vuorovaikutusneuvosto laati Yleismaailmallisen julistuksen ihmisen velvollisuuksista (Universal Declaration of Human Responsibilities) vuonna 1997 osallistuen näin globaalista etiikasta käytävään keskusteluun. Sen tarkoituksena on kehittää ihmisen käsitystä omasta vastuustaan ja luoda ymmärtämystä siihen, ettei omien oikeuksien ja vapauksein vaatiminen ole oikein, jos samalla unohdetaan vastuu lähimmäisestä. Julistus pyrki luomaan tasapainoa oikeuksien ja velvollisuuksien välille ja täydentämään YK:n ihmisoikeuksien julistusta vuodelta 1948. Yleismaailmallinen julistus luovutettiin YK:lle samana vuonna 1997.Se ei kuitenkaan edennyt toivotulla tavalla New Yorkissa. Näkyvimmin esitystä vastusti kansainvälinen amerikkalaisjohtoinen lehtimiesyhdistys,jossa vastuusta puhumisen pelättiin vaikuttavan rajoittavasti ilmaisuvapauteen. Sen mukaan tähän johtaisi julistuksen 14. artikla:

Viestimien vapautta informoida suurta yleisöä ja arvostella yhteiskunnan laitoksia ja hallitusten toimintaa, joka on oikeudenmukaisen yhteiskunnan oleellinen edellytys, tulee käyttää vastuullisesti ja hyvää makua noudattaen. Viestimien vapaus tuo mukanaan erityisen velvoitteen asioiden täsmälliseen ja todenmukaiseen selostamiseen. Sensaatiohakuista raportointia, joka halventaa ihmisyksilöä tai ihmisarvoa, tulisi välttää kaikissa tilanteissa.

Edellisen luettuaan jää kysymään oliko lehtimiesyhdistyksen reaktio hätävarjelun liioittelua.

Poliittinen ja taloudellinen valta

Harvinaisen avomielisessä lehtihaastattelussa entinen pääministeri Matti Vanhanen tilitti kesän alussa 2013 suhdettaan valtaan, jonka poliittinen asema hänelle tarjosi. Kansanomaisesti hän totesi: ”Valta nousi hattuun minullakin, itsehän sitä ei tietenkään huomaa”. (IS 14.6.2013)

Kansalaiset sensijaan huomaavat sen, erityisesti kun se liittyy taloudelliseen päätöksentekoon. Taloudellisen vallan käytöstä neuvoston julistus lausuu: ”Kaikkea omaisuutta ja vaurautta tulee käyttää vastuullisesti, oikeudenmukaisuutta noudattaen ja ihmissuvun hyväksi.” (art. 13) Miksi näin liian harvoin tapahtuu?

Eräs nykyisistä ongelmista on siinä, että yhtiöiden toimintaa käytetään epäsuorasti oman edun aikaansaamiseksi, tähän kannustavat eri palkitsemisjärjestelmät. Mitä suurempaa voittoa yhtiön tulos osoittaa sitä suuremmiksi johtajan tai johtoryhmän edut, optiot ja kannustimet nousevat siitäkin riippumatta mikä osuus heillä on ollut voiton syntyyn. Tämä tapahtuu siitä riippumatta mikä hinta voiton maksimoinnista on aiheutunut työntekijöille. Joskus vaikuttaa siltä, etteivät myöskään osakkeenomistajat ole tietoisia siitä, mitä negatiivisia vaikutuksia osakkeen joskus pienistäkin arvonnousuista on ollut irtisanotuille työntekijöille.

Varhaikapitalismin syntyessä 1500-luvun alussa Martti Luther moitti mm. augsburgilaista Fuggerien pankkiiriliikettä siitä, että se hävitti rajan yhteisomistuksen dominium ja yksityisomaisuuden proprietas väliltä. Läpi keskiajan yhteisomaisuuden käyttöä omien tarkoitusperien hyväksi pidettiin syntinä. Luonnonvaroja kuten metalleja pidetiin yhteisomistukseen kuuluvina. Niiden hoidosta saattoi kohtuudella hyötyä, mutta niitä ei voinut omistaa. Tähän liittyy IAC:n julisuksen 11. artikla: ”Kaikkea omaisuutta ja vaurautta tulee käyttää vastuullisesti, oikeudenmukaisuutta noudattaen ja ihmissuvun hyväksi. Taloudellista ja poliittista valtaa ei tule käyttää herruuden välineenä, vaan taloudellisen oikeudenmukaisuuden ja yhteiskunnallisen järjestyksen edistämiseksi.

Hämmästyttävintä tässä lienee se, että näin tulisi toimia ei vai yhteisen vaan vaan myöskin oman omaisuuden kohdalla. Sanat ”kaikkea omaisuutta” edellyttää vahvaa yhteisöllisyyteen sitoutumista ja kansallista ja kansainvälistä solidaarisuutta.

Kriittinen tarkastelu osoittaa, että nykyiset taloudelliset järjestelmät eivät ole johtamassa tähän, vaan kasvavaan epätasa-arvoon. Taloustieteen nobelisti Joseph Stiglitz toteaa tutkimuksessaan ”The Price of Inequality” seuraavasti: ”Vuoden 2008 finanssikriisi avasi sulut uudelle tulkinnalle siitä, että taloudellinen järjestelmämme ei ollut ainoastaan tehoton ja epävakaa vaan myös perusteiltaan epäreilu.” (s.XIV)

Järjestelmä itsessään ja sen laillisuus sekä niinkutsutut markkinamekanismit eivät voi taata kehityksen oikeudenmukaisuutta. Päättäjien tulisi siksi tapauskohtaisesti olla valmiita miettimään milloin vallitseva oikeusjärjestlmä ei takaa kansalaisille yhdenvertaista oikeudenmukaisuutta. Miksi näin liian harvoin tapahtuu?

Jotkut johtajista toteavat avoimesti,että heille riittää, ettei lakia rikota. Toiset piiloutuvat kohtuuttomia palkkioita vastaanottaessaan toteamaan,etteivät he itse ole luoneet palkkiojärjesetelmiä vaan yhtiöden hallitukset tai konsulttiyhtiöt. Moraalinen vastuu on ulkoistettu, ikääkuin asianomaiset tahot eivät olisi asiasta keskustelleet johtajan kanssa. Kolmanneksi ei johtajalla eikä yhtiökokouksella ole selkeää mielikuvaa siitä, mitä jättibonukset tai osakkeen arvon nousu on vaikuttanut yksittäisen työntekijän elämään ja työttömäksi joutumiseen. Mielikuvitus ei kanna yhtiökokouksesta ratkaisijan yhteisöllisiin ja työntekijäkohtaisiin vaikutuksiin. Harvemmin mietitään mitä epäoikeudenmukaiseksi koettu palkitseminen vaikuttaa yhtiön työilmapiiriin ja se puolestaan työn tuottavuuteen ja henkilökunnan sitoutumiseen. Henkinen ilmapiiri ja yhteishenki ovat tunnetusti tärkeitä menestykseen johtavia tekijöitä, siksi niistä huolehtiminen kuuluu oikeudenmukaiselle johtajalle.

Tämä tarkoitta sitä, että johtajalla tulisi olla vastuu ei vain materiaalisesta menestyksest(having arvot) vaan myös sosiaalisesta positiivisesta vuorovaikutukseta yhteisössä (loving arvot) sekä työntekijöiden henkisestä hyvinvoinnista (being arvot). 1800-luvun lopun wrightiläisessä työväenliikkeessä oli näitä piirteitä, joista voisi tänä päivänäkin ottaa oppia.

Moraalin muutosvoima

IAC:n julistus vaatii kansainväliseltä yhteisöltä paljon: ”Taloudellista ja poliittista valtaa ei tule käyttää herruuden välineenä, vaan taloudellisen oikeudenmukaisuuden ja yhteiskunnallisen järjestyksen edistämiseksi.” Usein on kuitenkin niin, että lait, jotka estäisivät taloudellisen vallan kohtuutonta yhteiskunnallista käyttöä, tulevat kehityksen perässä. Voisi sanoa, että ne tulevat kymmenen askelta oikeudenmukaisuuden perässä. Mutta on toinenkin syy, miksi lainlaatija on oikeudenmukaisuuden suhteen jäjessä. Eräs aikamme merkittävimmistä eetikoista Hans Jonas lausuu sen näin: ”Nyt vapisemme nihilismin avuttomuudessa, jossa suurin valta on yhdistynyt suurimpaan tyhjyyteen, suurin taito pienimpään tietoon siitä, mitä varten.” Tämä liittyy nähdäkseni siihen, että elämme nk. toteavassa kulttuurissa, jossa tietoisuutemme täyttää rekisteröity tieto siitä mitä jo on tapahtunut, siis kuukausi, vuosi tai vuosikymmen sitten. Ja vaikka ajallinen etäisyys ei olisikaan näin pitkä toteava tutkimus jättää vastaamatta kysymykseen, mihin suuntaan ja miksi jotain on tapahtumassa. Jos tähän kuitenkin pyritään vastamaan, vastausta etsitään taloudesta ja politiikan voimasuhteista. Se mihin yleensä ei kiinnitetä huomiota, on moraalin tila yhteiskunnassa, millaiseen tulevaisuutteen se viittaa. Moraalisten käytänteiden, vstuullisuuden ja eettisen tietoisuuden antamat vihjeet tulevasta kehityksestä jätetään huomiotta. Yhteiskunnan eettinen tila on käsitykseni mukaan kuitenkin vahva tulevaisuuden ennakoija, ajatellaanpa vain DDR:n kynttilävallankumoukseen johtanutta eettisesti suuntautunutta yhteiskuntakeskustelua kirkkojen suojissa.

Moraalisten käytänteiden ja yksilöiden vastuukykyisyyden tarkastelu auttavat tiedostamaan Jonaksen esittämän ristiriidan täydellisten menetelmien ja henkisen tyhjyyden välillä. Kyse on pitkälti välinearvojen (raha,asema) ja itseisarvojen (hyvyys totuus ja kauneus tai usko , toivo ja rakkaus) välisen epätasapainon korjaamisesta. Johtajan ohjauskyvylle ja johtamistaidolle on olennaista, että hän itse tiedostaa väline- ja itseisarvojen eron. Se näet pitkällä juoksulla tukee yksilöiden itsemymmärrystä ja mahdollistaa pitkän tähtäimen yhteisten tavoitteiden luomisen. Kun puhutaan arvojohtajuudesta siihen olennaisesti kuuluu kyky tiedostaa muita syvemmin eettiset ongelmat ja niiden erilaiset ratkaisuvaihtoehdot.

Runebergilaisessa kulttuuriprotestanttisessa ajattelussa suurten johtajien ominaisuuksiin luettiinkin korkea moraalitaju. Näin esim. ”Vänrikki Stoolin tarinoiden” kertomuksessa Savon maaherra Wibeliuksen ja Suomen sodan 1808-1809 venäläisen miehitysjoukkojen komentajan kenraali Buxhoevdenin kohtaamisessa. Runon mukaan Buxhoevden lausui: ”Maaherra, taistelu on päättynyt tän maan jo asevoima meille soi: kuink´taistella sen miehet vielä nyt riveissä Ruotsin voi?

Niille jotka näin tekivät tuli kostaa siten, että heidän sukunsa armotta ajetaan pois talostaan ja maaltaan. Wibelius ymmärsi,että tämä koko sukua, naisia ja lapsia kohtaan suunnattu rangaistus oli yli kohtuuden ja oikeudenmukaisuuden myös Ruotsin lain mukaan, siksi hän vastasi kenraalille: ”Jos rikosta on maataan puolustaa, jot´ei voi kelpo sydän myönnyttää, miest aseellista silloin rankaiskaa, laps, vaimo säästäkää!” Ja Wibelius jatkaa sanoilla, jotka aiemmin liitettiin eräänä keskeisenä piirteenä suomalaisuuteen:

Te voiton saitte. Teill´on valta nyt, siis minun tehkää, miten miellyttää! Mut laki ennen mua syntynyt, myös jälkeheni jää.” Lain henkeen kiinnitetty eettinen periaate heikkojen ja osattomien suojelusta oli se voima, jolla Wibelus puolusti suomalaisia. Kenraali, joka ymmärsi, että on olemassa korkeampia, yleismaailmallisia henkisiä periaatteita, joita kenenkään ei ole lupa rikkoa, muutti käytöstään Wibeliuksen sanat kuultuaan: ”Tuon kasvoist´uhka oli hävinnyt, ja katsanto jo muuttui lepeäks; hän lujast Ukon kättä puristi nyt ja kumarsi ja läks.

Universaalit eettiset periaatteet ja normit joihin kenraali oli kasvatettu estivät häntä tekemästä vääryyttä naisille ja lapsille. Hänen johtajuuteensa sisältyi moraalinen johtajuus. Aitoon valistuneeseen johtajuuteen ei kasveta vain markkinamekanismeja opiskelemalla. Siihen tarvitaan kasvatusta globaaliin etiikkaa, elämän kunnioitukseen, vastavuoroisuuteen ja dekalogin toisen taulun hyveiden noudattamiseen. Ne löytyvät maailman suurista uskonnoista ja kulttuuriperinnöstä eri muodoissaan. Niissä huomioidaan materiaaliset, sosiaaliset ja henkiset arvot. Tätä rauhankasvastus tarvitsee.

Mut kädet ristissä kuin rukoillen nyt vanhus vaipuu tuomaristuimeen¸hän voittajana ylimaallisen sai rauhan palkakseen. Ett´oli valo taivaan – ihanin, siit´oli heillä yksi ajatus; mut mistä kaunis hohde syntyi, siit´eri arvelus. Sen toinen sanoi – loisteeks auringon, mi kirkkaan paistehensa heihin loi; vaan toinen sanoi:´Sisäistä se on, sen omatunto toi.´

Maailma tulee kylään Loviisaan

LRf esiintyjiä

Loviisan Rauhanfoorumin tiedote 31.7.2013

Tulevana viikonloppuna järjestettävän Loviisan Rauhanfoorumin esiintyjissä ja vapaaehtoisissa on mukana ihmisiä 28 eri maasta.

– Mielellään nostaisin jokaisen maan liput salkoon Loviisan torille, mutta koska tankoja on vain viisi, nousee Suomen lipun rinnalle niiden maiden liput, joista on tänä vuonna eniten osallistujia: Argentiinan, Meksikon, Libanonin ja Italian, kertoo Loviisan Rauhanfoorumin pääsihteeri Timo Virtala.

Laaja ulkomailla syntyneiden osallistujien kirjo johtuu yhtäältä Lapinjärvellä parhaillaan meneillään olevasta kansainvälisestä nuorisoleiristä, ja toisaalta Loviisan laulujuhlilla esiintyvistä kansainvälisistä kuorosta. Tapahtuman järjestelijöiden joukosta puolestaan löytyy ainakin Yhdysvalloissa, Australiassa, Italiassa ja Irlannissa syntyneitä vapaaehtoisia.

Avajaispäivänä Almintalossa esitetään pääsihteeri Virtalan käsikirjoittama draama Arndt Pekurinen, jossa otetaan kantaa kesän aikana paljon keskustelua herättäneeseen teemaan, kansalaistottelemattomuuteen. Virtalan näkemyksen mukaan lain rikkominen tietyissä ääritapauksissa on oikeutettua, jopa suositeltavaa.

– Se, että joku on moraalisista syistä valmis omilla kasvoillaan ja omissa nimissään tekemään rikoksen ja kärsimään lain asettaman rangaistuksen, lienee tehokkain mahdollinen viesti lainsäätäjille punnita kyseisen lain eettisyyttä.

Virtala huomauttaa, että näin ovat toimineet sellaiset tahot historiassa, joita ilman emme olisi kehittyneet tähän pisteeseen. Esimerkkeinä hän mainitsee varhaiskristityt, Galileo Galilein, ammattiyhdistysliikkeen perustajat, venäläistoimenpiteitä 1900-luvun alussa vastustaneen Kagaalin, Mahatma Gandhin ja rotusorron vastaiset toimijat Yhdysvalloissa 1950- ja 60-luvuilla ja Etelä-Afrikassa 1990-luvulla. Pekurinen-draama kertoo siviilipalveluslain syntyhetkistä keväällä 1931. – Ilman kansalaistottelemattomuutta tämäkään laki ei olisi syntynyt, ei ainakaan vielä tuolloin.

Rauhanfoorumin järjestäjät ottavat ilolla vastaan Loviisassa hiljattain entisajan loistoon kunnostetut rakennukset, Almintalon ja ravintola Loviisan Kappelin. Loviisan Rauhanfoorumin yhteydessä järjestettävän kansainvälisten laulutapahtuman, Loviisan laulujuhlien, tiedottaja Mia Aitokarin mielestä laulujuhlien pitopaikaksi ravintola Kappeli sopii jo siksikin, että kyseinen rakennus on rakennettu alun perin samoihin aikoihin ensimmäisten Loviisan Laulujuhlien järjestämisen kanssa.

Myös rauhanfoorumin seminaari järjestetään Kappelilla. Seminaarin teemana on tänä vuonna älykäs valta ja populismi, ja alustamaan saapuu kaksi itäuusimaalaista kansanedustajaa, Mikaela Nylander (rkp) ja Pirkko Ruohonen-Lerner, sekä tutkija Mika Aaltola Ulkopoliittisesta instituutista ja emeritusprofessori, rauhankasvatusinstituutin pitkäaikainen puheenjohtaja Reijo E. Heinonen.

Laivasillalle Hiroshima-päivän kirjailijavieraaksi saapuu kaksi nuorta miestä, jotka kummatkin ovat kirjoittaneet kirjan uskonnosta. Toinen on Åbo Akademin tutkija, TT Patri Hagman ja toinen Katujen Zen -kirjan kirjoittanut Markus ”Uku” Laitinen. Laitinen pyydettiin puhumaan zen-buddhalaisuuden harjoittajana ja asiantuntijana, mutta pari päivää hänen suostumisensa jälkeen hän ilmoitti Facebook-statuksessaan kääntyneensä Hare Krishna -uskonnon harjoittajaksi. – Joten ei meiltä ainakaan keskustelunaiheet tule loppumaan, toteaa Virtala.

Loviisan Rauhanfoorumia järjestää Suomen Kristillinen Rauhanliike, jonka keskeisimpinä päämärinä on levittää lähimmäisenrakkautta, uskontojen välistä vuoropuhelua ja edistää väkivallattomuutta. Järjestö sai tämän kesän alussa uuden puheenjohtajan, Kirkon Ulkomaanavussa työskentelevän Jussi Ojalan. Loviisan Rauhanfoorumia on järjestetty vuodesta 1987 lähtien.

Tämän vuoden rauhanfoorumissa on osallistujia ja esiintyjiä on ainakin seuraavista valtioista: Argentiina (3), Australia, Brasilia (2), Burkina Faso, Espanja, Georgia (2), Guinea (2), Hong Kong (2), Irlanti, Italia (3), Kanada (2), Kolumbia (2), Kreikka (2), Libanon (3), Malesia, Meksiko (3), Nepali, Norja, Portugali, Puola (2), Ranska, Saksa, Slovakia (3), Suomi, Tanska, Turkki, Venäjä ja Yhdysvallat.


Lisätietoja:

Ohjelma kokonaisuudessaan
Lisätietoja seminaarista
Lisätietoja laulujuhlista

Loviisan Rauhanfoorumi
Pääsihteeri Timo Virtala, 045 784 05574
www.rauhanfoorumi.fi
www.facebook.com/LoviisanRauhanfoorumi
www.twitter.com/LovPeaceForum
www.youtube.com/LovPeaceForum

Suomen Kristillisen Rauhanliike
Puheenjohtaja Jussi Ojala, 050 352 6536
www.kristillinenrauhanliike.fi
www.facebook.com/SuomenKristillinenRauhanliike

Loviisan Laulu ry
Tiedottaja Mia Aitokari, 040 5504402
www.loviisasongfestival.fi
www.facebook.com/LoviisanLaulujuhlat

Valokuvia viime vuoden rauhanfoorumista löytyy osoitteesta http://www.flickr.com/photos/84378184@N06/. Kuvia saa käyttää ilmaiseksi ja lupaa kysymättä, kunhan mainitsee valokuvaajan, jonka nimi on Jouni Viitala.